lauantai 25. elokuuta 2018

Porsitushäkki vai vapaana porsiminen?

Kuulen usein kaupunkilaiskavereilta ja tutuilta kysymyksiä tuotantoeläimistä. Tuotantoeläinten olot ovat alkaneet kiinnostamaan tavallista käyttäjää entistä enemmän. Pureudun tällä kertaa porsitushäkkien hyötyihin ja haittoihin. Porsitushäkkiä on alettu kutsumaan myös emakkohäkiksi, mutta porsitushäkki on mielestäni kuvaavampi, sillä eihän emakko siellä koko elämäänsä vietä.

Aihe herättää paljon tunteita. Kuluttajat tuntuvat olevan sitä mieltä että vapaana porsiminen olisi parempi kuin häkissä porsiminen ja monet tuottajat taas näkevät asian toiselta kannalta. Monet tuottajat voisivat olla valmiita siirtymään vapaana porsitukseen, mikäli lisäkustannuksista saisi katetta.

Villisian luonnollinen käyttäytyminen

Jotta voisimme ymmärtää sian luonnollisia käyttäytymismalleja on parasta tarkastella miten vaikkapa villisika toimii poikiessaan.

Emakko vetäytyy pois ryhmästä porsimaan ja voi kävellä jopa 6km matkan etsiessään rauhallista paikkaa.  Emakko tekee ensin kuopan, jonka jälkeen se vuoraa pesälle seinämät risuista. Aktiivisinta pesänrakennus on 6-12h ennen porsimista. Emakko imettää porsaita noin tunnin välein. Emakko varoittaa poikasia röhkimällä ja kuopimalla ennen makuulle menoa. Suurimpana syynä eristäytymiseen pidetään sitä että porsaat ehtivät valikoida omat nisänsä ja loput nisät surkastua, jolloin vieraat porsaat eivät pääse varastamaan maitoa ja emakon energiaa säästyy. Porsittuaan emakko laiduntaa vain pesän lähellä, mutta porsaiden ollessa noin 10 vuorokautta ne liittyvät takaisin laumaan ja emakko pääsee laiduntamaan laajemmalle alueelle.
Emakko siirtelee porsaita varovasti pois tieltä ja käy sen jälkeen maahan kyljeltään. Se myös ilmoittaa röhkimällä olevansa valmis imettämään ja porsaat ryntäävät nisille. Jokaisella porsaalla on oma nisä. 
Villisikaemakko vieroittaa porsaansa 14-17 viikon ikäisinä pikkuhiljaa. Kun vieroitusajankohta koittaa emakko ei enää kutsu porsaita imemään, vaan ne joutuvat vaatimaan sitä. Imetettyään tarpeeksi emakko nousee ylös ja lähtee pois porsaiden luota, jolloin maidontuotanto pikkuhiljaa hiipuu ja porsaat oppivat samaa tahtia syömään kiinteää ruokaa yhä enemmän.
Villisialla porsaita syntyy 1-8 kun taas tuotantosialla porsaita syntyy 10-20 kerralla.

Emakkohäkki
Emakkohäkki rajaa emakon liikkumista karsinassa.
Emakon luontainen kontakti porsaisiin hankaloituu. Porsaat syntyvät emakon taakse, jossa on usein ritilä lantaa varten ja pienillä porsailla on riski kylmettyä huonon lämmönsäätelyn takia.  Emakko viihtyy paremmin 20 asteen lämmössä ja porsaat taas huomattavasti lämpimämmässä reilu 32 asteen lämmössä. 
Häkissä emakko saattaa usein olla istuvassa asennossa, koska se ei pääse pakoon porsaita muuten. Emakko pääsee istuvasta asennosta nopeasti maahan ja voi näin lytätä porsaita alleen.
Lämpölamppua käytetään usein houkuttelemaan porsaita pois vaaravyöhykkeeltä, emakon alta.

Emakko laitetaan häkkiin 5-7 vuorokautta ennen porsimista, jotta se ehtii tutustumaan paikkaan ja tekemään pesän. Emakko mahtuu seisomaan ja käymään makuulle karsinassa. Pesänrakennusmateriaaliksi tarjotaan hieman olkea tai sanomalehteä, joka vähentää emakon stressiä. Emakko on häkissä kunnes porsaat vieroitetaan 28 vuorokauden iässä ja emakko jatkaa matkaa joutilasosastolle ja porsaat ryhmäkarsinoihin. Porsaat osaavat jo pienestä asti käyttää vessanurkkausta, johon ne ohjataan usein ilmavirran avulla. Niillä on myös lämmin paikka ja porsaspesä, sekä ruokinta ja vesipisteet. Emakko saa yksilöllisen ruokinnan ja ruokinnan onnistumista on helppo seurata. Emakon ja porsaiden käsittely on helpompaa ja turvallisempaa emakon ollessa kytkettynä. Porsitushäkissä raudat ovat estämässä emakkoa rojahtamasta porsaiden päälle käydessään makuulle.

Emakko häkki on kooltaan vähintään 4,5m2

Vapaana porsiminen

Vapaana porsiminen on toki luonnonmukaisempaa, mutta suurempi porsaskuolleisuus mietityttää monia viljelijöitä. Tutkimukset ovat ristiriitaisia keskenään ja kumpaankin vaihtoehtoon löytyy omaa mielipidettä tukeva tutkimus.

Vapaana porsiva emakko voi olla vihainen kivusta, joten kipupiikkiä sille on hankala antaa ja hoito saattaa muutenkin mutkistua. Osa emakoista tappaa myös porsiessaan omaa jälkikasvuaan kivun takia, mutta se on harvinaista. Edellytyksenä onnistuneelle vapaana porsimiselle on että emakko on myös joutilasaikana päässyt liikkumaan vapaasti ja näin kehittämään erityisesti jalkojen lihaksia.
Porsiminen sujuu usein paremmin emakon päästessä liikkumaan vapaasti porsimisen aikana. Jotta porsiminen sujuisi karsinassa hyvin on pesämateriaalia oltava riittävästi ja karsinan tarpeeksi tilava. Sopivana karsinan kokona pidetään yleisesti 5,5 – 7m2, jolloin sika pystyy pitämään karsinan  myös siistinä.  Ilman emakkohäkkiä porsivilla pidetään yleisesti karsinan siistinä pitämistä hieman hankalampana, joka lisää työnmäärää ja kustannuksia. 
Porsimista tulee valvoa enemmän vapaana porsittaessa ja porsaiden kanssa. Porsaiden sorkkavauriot saattavat kasvaa jonkin verran emakoiden astuttua porsaiden jalan päälle.
Sikalassa on myös huolehdittava alhaisesta melutasosta, jotta emakko kuulee makuulle mennessään porsaan hätähuudon tarvittaessa.
Sikalaan, jossa porsitetaan emakot vapaana on syytä jalostuksessa kiinnittää huomiota emo-ominaisuuksiin. Hyvillä emo-ominaisuuksilla varustettu emakko varoo porsaitaan ja  ilmoittaa porsaille makuulle menosta kuopimalla ja röhkimällä.

Vapaana porsittaminen vie enemmän pinta-alaa sikalasta ja työkustannus on suurempi. Suomessa porsituskarsinalle ei ole säädetty vähimmäispinta-alaa., mutta tukea myönnetään kun karsina on minimissään 6m2. Ruotsissa porsituskarsinan vähimmäiskoko on 6m2.
Porsailla tulisi olla alue, jossa ne kaikki mahtuvat makaamaan suojassa emakon liikkeiltä. Porsaspesä on tähän hyvä ja porsaidenkäsittelyäkin helpottava keino. Vapaana porsimisen etuna on eläinten helpompi siirrettävyys, kun emakkoa ei tarvitse saada häkkiin. Toisaalta monet vanhemmat emakot menevät itsestään porsitushäkkiin kun tietävät jutun.

Vapaana porsiminen voidaan toteuttaa yksittäisissä karsinoissa, tai aidoilla, jotka mahdollistavat emakon vapaan liikkumisen muiden emakoiden kanssa, mutta rajaavat possut karsinaan. Porsaat pääsevät muiden joukkoon ollessaan tarpeeksi isoja ylittämään matalan esteen, joka tähän asti on rajannut ne vain karsinaan. Ison pahnuekoon ja mahdollisesti heikentyneiden emo-ominaisuuksien kannalta ryhmäkarsina voi olla ongelmallinen. Emakko voi rasittua porsaistaan liiaksi ja hylätä porsaansa. Porsaat voivat käydä syömässä väärän emakon luona ja pienemmät porsaat voivat jäädä vaille ravintoa. Porsaiden välillä esiintyy kilpailua maidosta, joka vaikuttaa emakon imetyshalukkuuteen. Jos imetys jää vähäiseksi emakko voi tulla kiimaan jo imetysaikana. Kiima on usein heikko. Tätä voidaan ehkäistä päästämällä porsaat ja emakot ryhmäimetykseen sopivana ajankohtana. Emakko hyvinvointi parantuu sen päästessä välillä poistumaan porsaiden luota, niin kuin se luonnossakin tekisi. Suuri pahnuekoko ja nopea kasvu voivat olla kumminkin syynä porsaiden hylkäykseen. Ryhmä imetyksessä porsaiden kokema stressi pienenee, sillä ne oppivat vähitellen syömään kiinteää ruokaa. Ruokintakustannukset pysyvät myös kurissa kun kalliita pikkuporsaiden rehuja ei tarvita.

Kustannuksia lisäävät myös kuivitus- ja pesänteko materiaalien hankinta. Yleisesti kumminkin oletetaan että emakoiden parempi kunto tuo säästöä eläinlääkärikustannuksissa.

Jos emakko voi liikkua karsinassa vapaasti on karsinassa oltava porsaita suojaavat rakenteet. Käytännössä rakenteet ovat usein metalliputket, jotka kiertävät laitoja, jotta emakko ei pääse litistämään porsaita. Rakenteet suojaavat porsaita ainoastaan emakon käydessä makuulle.

Ruotsissa ja Norjassa on häkkiporsitus kielletty vuodesta 2007 ja emakko voidaan kytkeä porsitushäkkiin vain erityistapauksessa enintään viikoksi.

Luomutuotannossa emakot porsivat aina vapaana, mutta luomutiloja on Suomessa vain noin 15.

Jotain siltä välillä

Porsitushäkki voidaan myös avata, jolloin saadaan parhaassa tapauksessa hyödynnettyä kummankin tavan hyvät puolet. Tämä tapa on nimenomaan se, joka on yleistymässä Suomessa ja yleensä vapaanaporsituksesta puhutaankin tarkoitetaan tälläistä kompromissi ratkaisua. Emakko pääsee liikkumaan vapaammin ja luomaan suhdetta porsaisiin, mutta tarvittaessa se saadaan lukittua häkkiin. Häkissä avunanto porsituksessa ja kipupiikin antaminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tällä hetkellä sikaloihin rakennetaan tälläisiä välimallin häkkejä, jotta saataisiin sekä porsitushäkistä, että vapaanaporsituksesta hyvät puolet käyttöön.
Käytännössä kumminkin tätä mahdollisuutta on hankala käyttää uudemmissa sikaloissa, sillä karsinan laidat ovat sen verran matalia että emakko voi astua siitä yli.  Häkit ovat myös harvoin sellaisia että niitä voisi avata. Jos tila on liian pieni tarkoitukseen porsaskuolleisuus lisääntyy. Sika on siisti eläin, mutta jos karsina on liian pieni se ei pysty huolehtimaan siisteydestä, joka johtaa karsinan sotkuisuuteen ja työmäärän lisääntymiseen.

Porsaskuolleisuuden vähentäminen

Yleisesti oli kyse mistä vain porsitustavasta on porsaskuolleisuuden vähentäminen sikaloissa tärkeässä asemassa.

Etenkin vapaana porsivilla emakoilla emo-ominaisuuksien jalostaminen on suuressa osassa jalostustavoitteita mietittäessä. Myös häkkiporsituksessa emo-ominaisuudet ovat tärkeässä osassa, sillä yhtälailla emakko voi ilmoittaa häkissä käydessään makuulleen kuin vapaanakin. Emakon sopivan kuntoluokan ylläpito on myös oleellista, sillä lihava emakko rasittuu seisomisesta ja litistää rymähtäessään porsaita alleen.
Porsimisen valvonta on tärkeää, jotta synnytysvaikeuksiin päästään puuttumaan ajoissa. Emakko voi myös tarvita kipupiikin porsiessaan. Porsaiden terninmaidon saanti heti aluksi on turvattava, sillä se vähentää kuolleisuutta.
Pahnueiden tasaaminen, mikäli pahnueet ovat epätasaisen kokoisia. Toinen emakko voi synnyttää 20 porsasta ja toinen 5, jolloin isosta pahnueesta siirretään porsaita toiselle emakolle. Jotta siirtäminen onnistuu se pitää tehdä ajoissa ja porsaiden tulee olla suunnilleen saman ikäisiä.
Emakoiden syömistä seurataan tarkasti, koska se vaikuttaa suoraan maidon tuotantoon, joka taas vaikuttaa porsaiden kasvuun.
Karsinan tulee olla valoisa, jotta siivous ja eläinten tarkastaminen olisi helppoa. Hoitajan hyvinvointi ja motivaatio ovat ihan avainasemassa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eläinten ja hoitajan hyvinvointi edistää porsaiden tasalaatuisuutta, elinvoimaisuutta ja kasvua.

Ulkokasvatus

Jotkin tilat ovat vastanneet kuluttajien huoleen sikojen oloista ja siirtyneet kasvattamaan sikoja pihalla. Pihalla kasvatus on työlästä, sillä ne tonkivat maata aitalankojen päälle ja vierittävät kiviä eläinsuojaan sisään.
Afrikkalaista sikaruttoa ollaan havaittu jo virossa ja sen estämiseksi Suomessakin siat pitää aidata kaksinkertaisella aidalla, jotta villisiat eivät pääse levittämään ruttoa tuotantosikoihin. Afrikkalaisen sikaruton levitessä Suomeen olisi kyseessä todella suuret tappiot.

Summa summarun

Viljelijät jotka eivät ole vapaaporsituksen kannalla nostavat usein syyksi lisääntyneen porsaskuolleisuuden. Kestääkö vapaana porsitus eettistä tarkastelua, jos näin tapahtuu?
On tutkittu että porsaskuolleisuus on sama sekä vapaana porsittaessa että emakkohäkissä. Häkkiporsituksessa kuolleina syntyneiden porsaiden määrä on suurempi, mutta porsaita kuolee myöhemmässä vaiheessa vähemmän. Onko sitten emakon alle litistyminen pahempi tapa kuolla kuin vaikkapa nälkiintyminen tai kylmettyminen? Kumpaakin tapahtuu sekä emakkohäkissä että vapaana porsittaessa. Teurastamot keräävät erilaisia tietoja sikaloista, joilla valvotaan laatua ja eläinten olosuhteita. Porsaskuolleisuus on sikatiloilla keskimäärin 15-20% teurastamosta riippuen.

Tuottajat tuntuvat yleisesti pitävän vapaana porsitusta työläämpänä vaihtoehtona, mutta kuluttajat arvostavan vapaana porsitusta enemmän. Ei kumminkaan tarpeeksi ollakseen valmiita maksamaan kalliimmista tuotantokustannuksista. Snellman alkaa vuoden 2019 alusta maksamaan tuottajalle 5e/kg lisähintaa, mikäli porsitus tapahtuu vapaana. Atria on varovaisemmin mukana tukemassa vapaaporsitusta. Karsinaratkaisujen odotetaan vielä kehittyvän ja osaamista kartutetaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Atria onkin järjestämässä tuottajille matkan elokuussa, jonka tarkoituksena on tutustua vapaana porsitukseen.  

Suurin syy miksi vapaaporsitukseen ei olla siirrytty on juurikin kustannukset, jotka syntyvät rakenteita uusittaessa tai uutta sikalaa rakentaessa suurempi karsinakoko. Vaikka monet tutkimukset tuntuvat puoltavan vapaana porsitusta, käytännönkokemusta siitä on vähän. Sitkeässä elää myös usko siihen että porsaskuolleisuus räjähtää käsiin vapaana porsittaessa. Monet kumminkin puoltavat häkissä vapaana porsitusta, jonka koettiin lisäävän emakon ja porsaiden viihtyvyyttä.

Vaikka porsitushäkki on yleinen suomessa, meillä ei katkaista porsailta häntiä ja antibioottien käyttökin on vähäistä. Tuotantotavoissa on aina parannettavaa ja se on haastavaa huonon kannattavuuden takia. Luotan siihen että Suomessa tilalliset pitävät hyvää huolta eläimistä.

Pienessä mittakaavassa eläimiä pystytään kasvattamaan ulkona ja sellaisissa olosuhteissa kun kuluttajat haluavat. Kun sikalan koko kasvaa joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka helpottavat ihmisen työtä ja ovat varmempia. Sikalan koon kasvaessa kustannukset per eläin pienenevät. Avainasemassa sikojen olosuhteita kehitettäessä ovat kuluttajat. Jos kannatat possujen vapaana kasvatusta, osta liha paikasta jossa tiedät niin tapahtuvan! Ulkomainen liha kannattaa suosiolla jättää kaupan hyllylle, se ei edistä sikojen  olosuhteita Suomessa ollenkaan. 

Mitä mieltä itse olet? Mikä porsitustapa olisi paras vaihtoehto, vai onko sitä? Millaista sian lihaa itse ostat tai ostaisit mieluiten? Mikä on ratkaisevassa asemassa kun valitset lihaa kaupasta?