maanantai 12. marraskuuta 2018

Lapsiperheen viikon ruokalista

Mä pyrin tekemään viikon ruokaostokset kerralla, joskin täydennystä joudutaan tekemään viikonvarrella 2-3 kertaa. Sunnuntaina kaivan kalenterin esiin ja suunnittelen ruuat menojen mukaan. Tiistaisin käyn "ulkonasyömässä" lasten kanssa meidän Seurakuntatalolla (4e kaikilta yhteensä ;) ).


Tämän viikon ruokalista näytti tältä:

Maanantaina:
Kanaa ja perunaa, sekä höyrytettyjä vihanneksia.
Suolaiset muffinssit, salaatti

Tiistai:
seurakunnan ruokailussa
Kana tortilla (eilisen jämistä)

Keskiviikko:
Ruoka syötiin kylässä
Pyttipannu (peruna maanantain jämistä ja vähän palviheppaa joukkoon)

Torstai:
Hevosenauhelihakastike, porkkanaraaste, peruna
Avokadopasta

Perjantai:
Hernekeitto
pannukakku

Lauantai:
Hevosenlihakeitto
Kania ja perunamuussia, höyrytetty vihannes

Sunnuntai:
Eilinen lihakeitto
makkara ja ranskalaiset


Kaikki liha mitä syötiin oli pakkasessa valmiina kanaa lukuunottamatta, mutta senkin nappasin -30% alesta. Jos ostan lihaa/kalaa/kanaa, ostan AINA -30% lihoja ja pakastan ne kotona. Sieltä on helppo ottaa aamulla liha sulamaan pöydälle. Välillä mennään sieltä mistä aita on matalin ja syödään eineksiä (makkaraa ja ranskalaisia). Haluaisin oppia syömään enemmän kasvisruokaa, mutta käytännössä se tuntuu olevan hankalaa. En halua korvata lihaa soijalla tai millään eineksellä. En halua myöskään tarjoilla pelkkää viljaa ruuaksi. Papuja kelpaa lapsille vain yksi lajike. Mitä kasvisruokia teillä lapset suostuvat syömään?

Aamupalana on puuro tai näkkäri/leipä ja kaverina smoothie.
Välipaloina syödään yleensä smoothie tai hedelmiä. Yleensä kerran päivässä on välipalalla tai aamupalana smoothie.

Olisi inspiroivaa kuulla mitä te olette tällä viikolla syöneet?

perjantai 9. marraskuuta 2018

Mitä ottaa huomioon eläintä hankkiessa?

Keskityn tässä postauksessa sellaisiin asioihin mitä itse eläimestä kannattaa ottaa huomioon sellaista hankkiessa. Tämä koskee mielestäni jokaista eläinlajia kanasta lehmään ja lehmästä koiraan, joten puhun yleisesti "eläimestä".

1. Eläimen olot edellisessä kodissa
Itseäni kiinnostaa heti ensimmäisenä kun olen ostamassa eläintä millaisissa kodissa se asuu. Jos hevonen on asunut koko ikänsä pihatossa ja joutuu nyt karsinaan voi olettaa jotain reaktiota tulevan. Tai jos häkkikanalasta kanat muuttavat tavalliseen kotikanalaan, voi olla että kanat ovat ihmeissään kun ruokaa ei tarjoilla kouruun, kuopsuttelu mahdollisuudet ovat erilaiset, munat pitää munia erilaiseen paikkaan kun tuttuun munintapesään ja valaistusrytmikin muuttuu. Parsinavetasta pihattoon siirtyvillä lehmilläkin on usein sopeutumisongelmia.

Joten kysele tarkkaan missä oloissa eläin asuu, jotta vältyt ylimääräiseltä muutto stressiltä. Kaikki eläimet eivät myöskään ikinä sopeudu kunnolla muutokseen. Näin mielestäni on käynyt meillä melkein kaikkien aikuisina meille muuttaneiden kanojen kohdalla.

2. käyttötarkoitus
Mieti tarkkaan mihin käyttötarkoitukseen eläin tulee. Hevosten kohdalla esimerkiksi on turha ostaa mitään kallista estetykkiä, jos tarkoitus on vain ratsastaa maastossa pöpelikköjä pitkin. Tai jos haluaa kivan maastoratsu projektin, ei kannata hommata tuttipullovarsaa, joka hyökkää kimppuun joka tilanteessa ;).  Ja eihän kukaan osta liharotuista nautaa lypsykarjatilalle. Kotitarvelehmää hommatessa kannattaa myös miettiä miten aikoo lypsää lehmän ja kuinka paljon maitoa oikeasti tarvitsee.


3. Terveys ja rakenne
Eläimen terveyden tarkastaminen on varmasti jokaiselle itsestään selvä asia.
Eläimen rakennetta kannattaa miettiä esimerkiksi silloin kun aikoo alkaa lypsää vuohta tai lehmää. Jos kyseessä on kili/vasikka, niin kannattaa kysyä olisiko emää / isän emää nähtävillä, jotta voisi varmistua utareiden soveltuvuudesta lypsyyn. Myös maitomääristä voi saada jotain osviittaa kyselemällä emän ja isän emän maitomääriä, mikään ei ole turhauttavampaa kuin vuohi joka lypsää 2-5dl kerralla. Utareissa kannattaa rakenteessa kiinnittää huomiota siihen että ne ovat tarpeeksi isot, eli koko nyrkillä saa otteen vetimestä. Utareet eivät myöskään saisi laahata maata. 
Esimerkiksi sian kohdalla kannattaa laskea nisien määrä. Tuotantosioilla on välillä myös jalkavaivoja, joten yleisesti kävelyä kannattaa seurata. 


4. Luonne
Luonteesta on hyvä varmistua moneen kertaan eri päivinä. Tämä pätee eniten mielestäni hevosiin ja koiriin, mutta miksi ei muihinkin eläimiin.
Luonteenkin tulee olla siihen omaan käyttötarkoitukseen sopiva. Epäluuloinen koira ei ole hyvä vanhustyöhön ja liian vähän taitelutahtoa omaava koira ei välttämättä ole paras harrastuskoira. Lehmä joka on tottunut käymään lypsyllä robotilla ei välttämättä siedä käsin lypsyä.


Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomiota eläintä hankkiessa?

Sinua saattaa kiinnostaa myös postaukset
Kotitarve-eläimet
Kanojen pito
Lihankulutus ja hinta

tiistai 6. marraskuuta 2018

Mitä lupia eläintenpitoon tarvitaan?

Mitä lappuja vuohen pitoon tarvitsee täyttää?
Multa kysytään usein mitä kaikkea byrokratiaa eläintenpitoon tai eläinperäistentuotteiden myymiseen liittyy. Mitä lappuja lemmikkilampaan omistajan tulee täyttää? Ajattelin koota lyhyesti selkokielellä selvennyksiä kiemuroihin.

Kanon pito ilmoitus tulee täyttää kanoja hommatessa
Eläintenpitoon ei liity mielestäni mitään kohtuuttomia vaatimuksi paperitöiden osalta ja jokaiselta onnistuu muutaman lapun täyttäminen. Jos ei onnistu, niin oman kunnan maaseutusihteeri auttaa varmasti. Helpoimmalla selviääkin kun vain marssii maaseutusihteerin pakeille. Jos kumminkin haluat selvitä itseksesi, niin ensin tulee hommata asiakas/tilatunnus, sekä pitopaikkatunnus. Mavin sivuilta voit katsoa mihin kyseinen lomake tulee lähettää.

Tämän jälkeen rekisteröidyt eläintenpitäjäksi (esim. tällä lomakkeella lammas) ja ilmoitat vielä eläimesi eläinrekisteriin puhelimitse tai nettipalvelun kautta. Mikäli haluat nettipalveluun tunnukset ota yhteyttä oman kunnan maaseutusihteeriin. Harrastetiloilla on harvoin merkintöjä niin paljoa että nettitunnukset olisivat välttämättömät, mutta kätevää se on silloin jos tekee paperihommia virka-ajan ulkopuolella, jolloin puhelimitse ei pysty eläimiä rekisteröimään. Siat muuten pitää käydä ilmoittamassa joka kuukausi sikarekisterissä elossa oleviksi, muut eläinlajit ovat elossa niin kauan kunnes rekisteriin toisin ilmoitetaan. Rekisteriin pitää ilmoittaa myös myynnit, kuolleet, syntymät ja poistot. Muutokset tulee ilmoittaa viikon (7vrk)  kuluessa tapahtumasta.

Lyhyesti:
Tilaa tilatunnus/asiakastunnus -> pitopaikkatunnus -> rekisteröidy eläintenpitäjäksi -> ilmoita eläimet rekisteriin.
Kanien pito ei vaadi lupia

Kun lopetat eläinten pidon ilmoitat eläinrekisteriin, sekä eläintenpitäjä lomakkeella maaseutusihteerille. Jos kyseistä eläinlajia jää tontille vielä, ilmoitatMitä vain eläinrekisteriin poistosta/myynnistä.

Mitä lappuja lemmikkilampaan pitäjän pitää täyttää?
Maaseutusihteerit ovat yleensä hyviä tyyppejä, jos ei jaksa pähkiä miten mikäkin homma hoituu kannattaa soittaa sinne suoraan! Googleen vaan oma kunta ja maaseutusiheeri, esimerkiksi "Espoo maaseutusihteeri"

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kalevalainen jäsenkorjaus opintoja

Mä aloitin opiskelun Kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi! En ollut ennen käynyt jäsenkorjaajalla, mutta osa suvusta on saanut apua erilaisiin vaivoihin, joten päätin että tästä täytyy kuulla lisää. Pääsin ensimmäistä kertaa myös kokeilemaan Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa. Iskiaskipu, josta fysioterapeutti sanoi ettei voi mitään tehdä jäi sinne saman tien. Hartioiden en ollut edes huomannut olevan kunnolla jumissa, olivat paljon enemmän jumissa kuin olisin uskonut. Pää jonka hoitopöydällä kuvittelin olevan suorassa oli oikeasti aivan vinossa ja kun se suoristettiin se tuntui vinolta.
Tuleva Kalevalainen jäsenkorjaaja
Jäsenkorjauksen jälkeen olo oli pitkä ja kaikki nivelet tuntuivat aukinaisilta. Olo oli myös väsynyt ja vähän puusta pudonnut. Illalla huomaisin etten halunnut käyttää laisinkaan tyynyä nukkuessani, kun normaalisti käytän kahta tyynyä pään alla.

Seuraavana päivänä alaselkä oli vähän kosketusarka, mutta varsinaista iskiaskipu vihlomista ei tuntunut ollenkaan, saati sellaista että olisi tarvinnut pelätä jalan lähtevän alta. Hartiat olivat jäykät, mutta huomasin että pystyin istumaan suorassa, jota en normaalisti pystynyt tekemään.

Juttelin kurssilla myös kurssikaverin kanssa, joka on ammatiltaan fyssari ja tajusin mistä iskiakseni aina kipeytyy. Täytyy välttää näitä liikkeitä.

Itse kurssi oli aivan huippu! Meillä on todella hyvä ryhmähenki. Kouluttajat ovat aivan huippuja ja tietenkin itse aihekin todella mielenkiintoinen.
Nyt on muutama kuukausi aikaa harjoitella kavereilla ja sukulaisilla, sekä tehdä muutama tehtävä. Sen jälkeen onkin seuraavan kurssin vuoro! Jos kurssit käy saman porukan mukana valmistumisaika on kolme vuotta. Kahden vuoden kuluttua voi olla kisälli, jolloin saa nimen rekisteriin ja voi alkaa virallisesti tekemään jäsenkorjauksia. Kalevalainen jäsenkorjaus nimike on rekisteröity ja sitä ei voi käyttää muut kuin kurssit käynyt henkilö. On olemassa muitakin jäsenkorjauksia, mutta ne voivat olla  mitä tahansa hoitoja.

Alkuun tein perheen jäsenille hoitoja keittiönpöydällä, sillä hoitopöydän saapumisessa kesti melkein kolme viikkoa. Nyt onneksi olen päässyt omaan hoitotilaan tekemään hoitoja myös kavereille. Joka päivä kehittyy jotenkin ja se on aika palkitsevaa :)

Muista tsekata myös instagram @tiamust

perjantai 2. marraskuuta 2018

Parannuskeinoja

Mä olen aika hankala asiakas. En oikein usko mihinkään tuotteeseen tai palveluun niin paljoa että vannoisin sen nimeen. En usko lääkkeisiin, hopeaveteen, homeopatiaan tai eteerisiin öljyihin. Ravintokin on niin moniulotteinen asia, että mikä on toiselle hyvä, ei ole sitä toiselle. Uskon että monella asialla on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. En pois sulje etteikö kaikki voisi auttaa vähän tai joku asia enemmän toiselle kuin jollekulle toiselle. Lääkkeiden teho tosin lienee aika kiistaton, mutta niin on sekin fakta että niistä voi olla sivuvaikutuksia. Jokaisen pitäisi itse lukea pakkauksen takaa haittavaikutukset ja punnita hyödyt ja haitat itse, eikä luottaa sokeasti vain siihen mitä lääkäri sanoo.  Pidän luonnollisia ainesosia vähä riskisimpinä, joskin myönnän että lääkkeet ovat tarpeen joissakin tapauksissa.

Hopeavettä olen käyttänyt jo jonkin aikaa. Sisäisestikkin. Vähän aikaa sitten uutisoitiin hopeaveden olevan myrkyllistä . Uutisessa vaan unohdettiin kertoa kyseisen hopeaveden olevan colloidihopeaproteiinia, joka sisältää hopeaa 300 000 ppm, kun tavallisesti hopeavedessä on hopeaa 10 ppm... 
Saa nähdä siirtyykö hopeaveden myynti jatkossa apteekkeihin vai loppuuko kokonaan. Nyt sitä ei sieltä saa.

Homeopatiasta on kokemusta vain yhdestä pilleripurkista, flunssan torjunnassa.

Lääkkeitä vältän viimeiseen asti. Antibiootteja ei ole tarvinnut syödä aikoihin - en muista milloin viimeksi. Nykyään näyttää olevan muotia pienen korvatulehduksen tullessa rynnätä lääkäriin hakemaan antibiootteja. 80% korvatulehduksista ei antibiootti tepsi. Onko korvatulehduksen aiheuttajana bakteeri vai virus on hankala todentaa, joten varmuuden vuoksi lääkäri määrää antibioottia.
Mitään uskoa mikä auttaa minulla ei ole, sillä käytän iloisesti sekaisin homeopatiaa ja hopeavettä sekoitettuna kansan parannuskeinoihin ja joskus jopa joitakin lääkkeitäkin saatan ottaa. 

Eteeriset öljyt tulivat sattumalta kuvioihin sukulaisen kautta. En tiedä onko niistä apua vai ei. Olen kallistumassa siihen että uskolla on asiansa pelissä. Rauhoittava tuoksu todellakin rauhoittaa, jos sen uskoo tekevän niin. Pelkkä ajatus rauhoittavasta vaikutuksesta rauhoittaa. Monet asiat ovat kiinni mielestä ja omalla tavallani uskon että eteerisistä öljyistä on apua, jos niihin uskoo. Kasveissa on samoja vaikuttavia lääkeaineita kuin lääkkeissäkin - useat kasvit ovat toimineet lääkkeinä ennen vanhaan, mutta nykyään samankaltaisia aineita tehdään keinotekoisesti. Eteerisissä öljyssä on suuri määrä kyseisen kasvin vaikuttavaa ainesosaa. Mutta auttavatko aineet diffuuserissä? Tuoksu ainakin on hyvä. Aromaterapeutti käyttää öljyä hieronnassa... hierontakin on jo itsessään rentouttavaa.
Lasten korvatulehdukseen on auttanut valkosipulin murskaaminen sukkaan ja sukalla korvaa painaminen. Ainakin osa tehosta on varmasti enemmän henkistä, eikä se pienennä yhtään kikan parantavaa vaikutusta!

Selkäkivun kanssa on käyty kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka pisti selän heti kuntoon. Fyssari ei auttanut, mutta kalevalainen jäsenkorjaaja sai jalat alta vievän iskias vaivan kuntoon. Kalevalaista jäsenkorjaajaa tosin ei ole syytä niputtaa uskomushoitoihin, sillä sen avusta on tutkimustietoakin olemassa.

Yöllä tuli tunne että flunssa on kohta tulossa. Heitin huiviin homeopaattisia pillereitä, nenän alle sipaisin eteeristä öljyä ja villasukkaan murskasin valkosipulin kynnen. Aamulla oli vielä vähän flunssainen olo ja jatkoin pillereiden syöntiä ja eteerisen öljyn kanssa. Otimpa ruokalusikallisen hopeavettäkin kerran tunnissa. Nyt istun kirjoittamassa tätä postausta ja diffuuseri pöhisee vieressä. 
En tiedä mikä keinoista auttoi vai auttoiko mikään. Tai ehkä oma vastutuskyky tuhosi pöpön ennen kuin se ehti kunnolla tullakaan... Ken tietää?

Mitä erilaisia hoitomuotoja te käytätte?

Kurkkaappa myös instagramin puolelle @Tiamust

tiistai 30. lokakuuta 2018

8 askelta onnellisuuteen

Viime vuonna näihin aikoihin huomasin että elämä oli yhtä suorittamista koko ajan.  Mikään homma ei edistynyt kotona ja keskeneräisyys turhautti.

Ensin vähensin eläimiä ja sitten lopulta päätin luopua niistä kokonaan (kissaa ja koiraa lukuunottamatta). Samaan aikaan kypsyi päätös blogin lopettamisesta. Ensin se tuntui aika pahalta, enkä tiennyt mihin sen kaiken vapaa-ajan käyttäisin. Huomasin että identiteettini oli rakentunut vahvasti eläintenpidon ja blogin varaan ja nyt olin tyhjän päällä.  Googletin "Miten tulla onnelliseksi?", enkä tullut kovin viisaaksi.

Tajusin että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Fyysinen ja psyykkinen puoli ovat vahvasti yhteydessä keskenään. Ihminen tarvitsee tasapainoa. Lajittelin ne kahdeksaan osa-alueeseen, joiden pitäisi olla kunnossa, jotta ihminen voi hyvin. 

Aloitan henkisestä puolesta.

1. Mikä on elämän tarkoitus?
Jokainen ihminen tarvitsee syyn miksi herätä aamulla tekemään sitä mitä tekee. Jos aamulla herää töihin, tarvitaan syy miksi herätä töihin. Lainojen maksu on aika hyvä syy, mutta tulisi miettiä myös itse työstä positiivisiä puolia, jotta sinne jaksaa kömpiä. Jos elämäntarkoitus ei ole vielä auennut kannattaa sitä miettiä. Itse mietin elämän tarkoitusta ainakin puolivuotta edellisestä tarkoituksesta luovuttuani. Minä haluan auttaa ihmisiä pääsemään kivuista eroon ilman kirurgin veistä. olen kuullut myös joidenkin asettavan taloudellisia tarkoituksia, esimerkiksi "siirryn eläkkeelle 50-vuotiaana".

2. Mikä on tavoite?
Kun tarkoitus on selvillä mieti miten pääset toteuttamaan sitä. Joillekin sopii aikataulun asettaminen mihin mennessä pääsee toteuttamaan tarkoitustaan, jotkut taas asettavat välitavoitteita. Itselläni on aika tavoite: "kolmen vuoden päästä olen valmis Kalevalainen jäsenkorjaaja", sekä välitavoitteita: "Vuoden päästä pääsen tekemään jäsenkorjauksia 3krt viikossa".
50-vuotiaana eläkkeellä haluavalle tavoite voi olla vaikkapa että "sijoitan 50te 10-vuodessa ja ostan sijoitusasunnon"

3. Millaiset arvot sinulla on?
Arvot ohjaavat sitä miten pääset oman elämän tarkoitukseen käsiksi. Eläkkeelle sijoittavalla arvot voivat olla vaikkapa "sijoitan vain eettisiin kohteisiin ja vuokraan sijoitusasuntoni vain opiskelijalle".

4. Sosiaalinen elämä
Jotta henkinen puoli voisi olla tasapainossa tarvitsee ihminen sosiaalista kanssakäymistä, siksi ei pidäkkään vähätellä perheen ja ystävien vaikutusta henkiseen hyvinvointiin. Myös työpaikan ilmapiiri vaikuttaa suuresti hyvinvointiin, sekä tietenkin harrastukset.
Vasta kun sosiaalinen ympäristö on kunnossa työympäristössä pystyy suoriutumaan hyvin ja vasta kun työympäristössäkin sosiaaliset asiat kunnossa pääsee ponnistamaan henkilökohtaiseen huippusuoritukseen.

Sitten päästäänkin fyysiseen puoleen- Jos henkinen puoli ei ole tasapainossa, ei yleensä fyysinenkään puoli ole ja toisinpäin.

Lapset nostavat tavaroita luonnostaan kyykäten.
Lasten liikkumisesta voisikin ottaa mallia.
5. Unta vähintään 8h!
Älä arvio unen vaikutusta! Ihminen tarvitsee 8 tuntia unta! Tähän monet mutisevat että heille kyllä riittää 6 tuntia unta. Höpöhöpö! Tutkitusti liian vähän nukkuvien tila vastaa 0,5-1 promillen humalatilaa. Jos haluat olla skarppina ja tehdä hyviä päätöksiä nuku vähintään 8h vuorokaudessa. Päiväunet eivät korvaa kunnon yöunia!

6. Kuntoile!
Monet jotka elävät kiireisintä aikaa töissä ja ehkä myös perhetilanteen takia sanovat etteivät ehdi kuntoilemaan. Älä kuntoile, mutta harrasta hyötyliikuntaa. Askelia pitäisi tulla vähintään 8000 päivässä, mieluummin 10 000.

7. Huolehdi kropasta

Venyttely auttaa kiputiloihin ja lisää liikkuvuutta. Muista käyttää polvia ja askella matkaa voittavasti, tällöin polvet pysyvät kunnossa. Selän kanssa huolehdi siitä että nostot tapahtuvat jaloilla, ei selällä. Kiinnitä huomiota myös istuma-asentoosi. Pidä ryhti hyvänä, se vaikuttaa hengitykseen. Hengityksellä taas on vaikutusta mielialaan.
Jos kehossa on kiputiloja, jotka eivät lähde venyttelyllä pois, käy fysioterapiassa tai Kalevalaisella jäsenkorjaajalla.

8. Ravinto
Ravinnosta monella on omat mielipiteet mikä on terveellistä ja mikä ei. Itse totean vain että valkoisen sokerin kun jättää pois ja syö paljon kasviksia pääsee jo pitkälle. Eikä D-vitamiinistä ja omega3 valmisteista ei ole haittaakaan.

Mitä mieltä olette näistä onnellisuus askeleista? Onko sulla kaikki elämän osa-alueet tasapainossa?

Muistathan seurata myös instagramissa @Tiamust 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Haaveena minimaatila? Lue tämä!

Multa on nyt lyhyen ajan sisällä kysytty moneen kertaan mitä ottaisin huomioon, jos ostaisin tälläistä pientä tilaa ja tarkoituksena olisi ottaa eläimiä. Osa suunnittelee omavaraisempaan suuntaan menoa ja osa vain lemmikkieläimiä.

Talo

Asuinrakennuksessa katsoisin että sitä ei olisi pilattu turhilla (varsinkin 70-luvulta eteenpäin) tehdyillä remonteilla. Vesi pitäisi olla juomakelpoista ja mielellään tulla ja mennä muutenkin kuin sitä vauhtia mitä itse juoksee kaivolle ja takaisin. Varmaan ilman juoksevaa vettä pärjää nyt, mutta pienten lasten kanssa tai vanhuksena miettisin uudemman kerran. Pulsaattoripesukoneet vetävät aika vähän pyykkiä sisuksiinsa kerralla lapsiperheen tarvetta ajatellen. Nyt haluaisin myös että isommat remontit olisivat tehtynä, kuten lattian ja katon eristykset laitettu kuntoon ja katto olisi myös ulkoapäin hyvässä kunnossa. Sellaisessa kunnossa oleva talo että selviäisi pintaremontilla.

Kiinnittäisin huomiota myös talon kokoon enemmän. Pieni talo on pienet kulut, mutta samalla se asettaa haasteita. Meillä on vaatekaappitilaa aika vähän, varsinkin ulkovaatteille ei tunnu löytyvän hyvää ratkaisua pieneen eteiseen millään. Hyvänä asiana on että talo lämpiää kokonaan yhdellä varaavalla takalla. Sähkölaskussa ei näy mitenkään että meillä olisi pieni talo - ihan saman verran sitä pyykkiä tulee, uunia käytetään ja pakastimet pörrää kuin isossakin talossa. Ja saman verran se pihatien auraus ja roskien tyhjentäminenkin kustantaa kuin isommassa talossa.

Nyt taipuisin rakentamaan uuden talon. Se raha mikä remonttiin menee pikkuhiljaa vanhassa talossa on sama mikä menee uutta taloa rakentaessa. Kulurakenne vain on erilainen. Kun uuden talon tekee kerralla, ei tarvitse käyttää joka lomaa remppaamiseen. Toisaalta, ovathan nämä vanhat talot monta kertaa tunnelmallisempia ja terveemmin rakennettu ilman muovia. Tosin nykyäänkin voi rakentaa aikalailla ilman muovia, kunhan löytää sopivan rakennusmestarin.

Eläinsuoja

Navetta pitäisi olla vähintään 2m korkea sisätiloiltaan ja ryhdikkäässä kunnossa, jotta sinne vain voisi tehdä karsinat eläimille. Eläimiä ottaessa miettisin tarkkaan mikä tuottaa itselle iloa. Vain yhtä tai kahta lajia, jotta niille voi tehdä hyvät olosuhteet heti. Rakentaisin kaikki valmiiksi ennen kuin yhtään eläintä muuttaisi sisään navettaan. Ihan heinävarastoita ja hoitokäytäviä myöten. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ne kaikki viritykset millä eläimillä on kyllä hyvät oltavat, mutta hoitaja joutuu kikkailemaan, jotta saa hoitotoimenpiteet tehtyä.
Navettaakin koskee sama kuin taloa, uusi pieni, käyttötarkoitukseensa mietitty navetta on usein parempi kuin iso ja vanha.

Paskan määrä

Aina on joku joka tietää sinua paremmin omasta mielestään. En mäkään mene sähkömiehelle neuvomaan miten pistorasia laitetaan, mutta eläinihmiset ovat vapaata riistaa.
Ja kyllä sitä paskaa eläimistäkin tulee. Sitä saa olla lappamassa niin paljon kun haluaa ja se kaikki aika on jostain muusta pois.

Raha, aika ja vaiva

Rahaa on tienattava, jotta sen pienenkin velan saa maksettua. Käytännössä se tarkoittaa että juuri saman verran kuin olisi se uusi talo, koska vaikka velka on pieni työt ovat monesti luonteeltaan sellaisia että osa-aikainen työ ei käy. Ja jollain rahalla niitä eläintekin aitauksia ja tiloja on kunnostettava... Kun käyt töissä huomaakin illalla tulevansa kotiin, jossa odottaa ne kaikki eläimet, jotka on hoidettava. Ja remontti ei lopu koskaan.

Monet, joilla ei ole eläimiä nostavat esiin ruokinta- ja eläinlääkärikulut. Ruokintakulut eivät ole kynnyskysymys (pyöröheinäpaali maksaa 30-70e ja kaura 0,25-0,70e/kg) ja eläinlääkärikin on käynyt meillä vain kerran, lasku oli maltillinen 78e lääkkeineen.





Haaveiletko lomasta?

Älä turhaan. Lomailu maksaa ja lomittajan hommaaminen maksaa. Eikä oli yksi tai kaksi kertaa kun lomittaja on sairastunut juuri kun me oltaisiin lähdetty reissuun. Jos sattuukin pääsemään lomalle huomaa miettivänsä koko ajan muistiko tehdä kaiken niin että eläimet pärjää ja lomittajalla on helppoa. Kun joku soittaa olet aina varma että joku eläin on karkuteillä tai kipeänä. Kun tulet takaisin lomalta, niin edessä on kaksin verroin hommia, koska lomittajalla ei ole viitsinyt (ja ollut rahaa) teettää kuin ne ihan pakolliset hommat.

Ja lopulta jokainen eläinihminen lienee syntynyt tämän unelman kanssa, joten kaikki seikat jotka edellä kirjoitin on aika turhia. En mäkään pystyisi elämään nykyistä elämäntilannettani, ellen olisi saanut elää ensin unelmaa todeksi. Nyt unelmat ovat vähän vaihtuneet. Ulkopuolelta on aina hyvä sanoa.

Antavat eläimet myös paljon. Lapsille on ollut tärkeää opettaa mistä liha tulee ja missä kasvit kasvavat. Eläinten kunnioitus on ihan erilaista mitä sellaisilla lapsilla jotka eivät ole eläimien kanssa olleet tekemisissä.

Niistä unelmista.
Kyllä meille vielä joku päivä hevonen muuttaa, mutta sitä ennen on muutama muu suunnitelma :) .



maanantai 17. syyskuuta 2018

Kuinka ottaa parempia kuvia puhelimella?

Jokainen tietää surkeat otokset, joissa koira juuri on ehtinyt liikahtamaan ja tuloksena on epätarkka suttu puhelimen näytöllä.  Tässä postauksessa neuvon miten saada parempia kuvia ihan sillä omalla puhelimen kameralla. Valokuvaajat käsittelevät aina kuvan jälkikäteen, eivätkä koskaan laita käsittelemätöntä, eli raakakuvaa näytille. Miksi sinäkin et tekisi niin? 

Tärkeintä ei ole kalusto, vaan miten sitä käyttää. Ja etenkin miten kuvan käsittelee jälkikäteen.  Huonostakin kuvasta voi saada vähintään kelvollisen käsittelemällä. Kuvan käsittelyn tärkeyttä ei voi riittämiin teroittaa. Raakakuva voi olla pikainen facebook-päivitys reissun päältä, mutta miksi et tekisi sitäkin kunnolla? Tykkäyksiä tulee varmasti enemmän kun kuva on hyvä.

Kun otat kuvan
Aina ei ole mahdollista ohjata kuvauskohdetta siihen missä aurinko paistaa ihanteellisesta kulmasta tai hallita taustaa tarkasti, mutta näitä asioita kannattaa silti tarkkailla. Jos et ikinä kiinnitä huomiota taustaan tai auringon suuntaan et ymmärrä kiinnittää niihin huomiota silloinkaan kun se olisi mahdollista. Tolppien ja taustalla olevien roinien poisto on helpompaa kuvaa ottaessa kun sen jälkeen tietokoneella käsittelemällä. 

Kyykisty



Mene aina koiran tasolle ottamaan kuva. Tehostekeinona toimii välillä ylhäältä päin otettu kuva, mutta ensin pitää hallita peruskuvien otto. Epätavallisesta kuvakulmasta otetusta kuvasta on mutkikas saada jälkikäsittelylläkään varteenotettavaa. Kaukaa, seisaaltaan napattu kuva saa koiran näyttämään lyhytjalkaiselta ja leveä selkäiseltä ja kuvan sinne päin räpsäisyltä. Kun otat kuvaa mene kyykkyyn tai jos koira on pieni, niin jopa mahalleen maahan makaamaan.

Tarkennus
Puhelin tarkentaa kohtaan, jota napautat. Tarkennus kannattaa laittaa koiran silmään, tai ainakin päähän.  Jos tarkennus on koiran edessä olevassa heinänkorressa, koirasta tulee yhtä suhrua.

Auringon suunta

Käytän itse paljon vastavaloa tunnelma kuvissa. Silloin tulee pitää mielessä että täysin suoraa kuvattavan takaa tuleva valo näkyy kuvassa usein sateenkaaren värisinä läikkinä. Jos et halua näin tapahtuvan siirry hieman eri kulmaan auringon kanssa. Huomaat kyllä eron. Vastavaloon kuvattaessa on erityisen tärkeää että aurinko on joko nousemassa tai laskemassa, jotta vaaleat kohdat eivät pala puhki kokonaan.
Aurinkoisella säällä kannattaa kuvata varjoisessa paikassa.  
Paras kuvaus aika on kuitenkin auringonlasku tai -nousu, jolloin auringonvalo ei ole niin voimakas ja aiheuta voimakkaita varjoja.
Kun kuvaat kannattaa asettautua niin että aurinko paistaa selkäsi takaa, jolloin se valaisee koko koiran perusteellisesti jättämättä varjoja. 

Varo varjoja
Sanoin että suorassa auringonpaisteessa koira kannattaa viedä mieluummin varjoon kuvattavaksi. Varo kumminkin asetellessasi koiraa puun alle, sillä lehtien lomasta pääsee usein pilkahtamaan valonsäteitä, jotka tekevät puhkipalaneita läikkiä koiraan. Etsi siis sellainen varjo, josta aurinko ei pääse pilkottamaan läpi. Yleensä talon seinustat saavat aikaan sopivia varjopaikkoja.

Tausta
Jo kuvaus vaiheessa kannattaa pyrkiä katsomaan että tausta, eli horisontti on suorassa. Horisonttia voi suoristaa jälkikäteen, mutta jos kuva on pahasti kallistunut voi sitä joutua suoristamaan niin paljon että esimerkiksi koiran jalasta puuttuu osa. Keskity siis jo kuvaus vaiheessa että kuva on suunnilleen suora. Taustaa kannattaa myös vilkuilla onko siellä tavaroita tai vaikka tolppaa, joka näyttää huonolta lopputuloksen kannalta. Paras on kun taustassa on tyhjää, eli esimerkiksi järven ranta tai pellon reuna ovat otollisia.
Tolppa koiran edessä
Tässä kuvassa tolpat eivät ole häiritsevästi koiran edessä.
Kuvan käsittely

Kuvan rajaus
Rajaa kuvaa niin että koiran nivelet tulevat mukaan. Ja jos kuvaat heinikossa rajaa kuva niin että heinikkoa on kuvassa mukana niin paljon kun arvelet koiran jalkojen siellä vievän tilaa.
Avaa varjoja ja lisää kirkkautta
Kirkkaassa auringon paisteessa keskellä päivää otetussa kuvassa varjot ovat suuria ja kuva palaa usein puhki. Puhki palaminen tarkoittaa että kuvaan tulee täysin valkoinen kohta, josta ei millään kuvan käsittelyohjelmalla saa kaivettua esiin muuta kuin valkoista väriä.

Itse käytän puhelimessa Lightroom sovellusta kuvan käsittelyyn. Se on ilmainen ja jokaisen ladattavissa play-kaupasta tai app-storesta puhelimeen. Kuvan suoristaminen ja rajaus onnistuu tuossa tuokiossa, joka on suurin syy miksi itse pidän Lightroomista. Muitakin kuvan muokkaus ohjelmia on, mutta tarkista että kuvan suoristaminen onnistuu.

Kuvassa leikkauspisteet on merkitty punaisella.
Suorista aina ensin horisontti ja ala sen jälkeen katso kultaisia leikkauspisteitä. Kultainen leikkauspiste näkyy ristikkona kuvan päällä puhelimen lightroom sovelluksessa. On tutkittu että ihmisen katse osuu kuvassa ensimmäisenä näihin leikkauspisteisiin, joten sitä kannattaa hyödyntää kuvaa sommitellessa. Keskity siihen että koiran silmä – tai ainakin lähelle silmää osuu kultainen leikkauspiste.


Kun kuva loppuu heti koiran kuonon päähän tulee kuvasta ahdas. Jätä koiran katseen suuntaan aina tilaa.
Monissa kuvissa koiran leuan alle ja mahan alle muodostuu synkkiä varjoja. Valokuvasta saa paljon raikkaamman avaamalla varjoja ja samalla säätämällä kuvan kirkkautta. Tämä pieni juttu kannattaa tehdä, vaikka kuva ensisilmäyksellä näyttäisikin siltä ettei se kaipaa varjojen avausta, monesti yllättyy miten paljon pelkkä yhden napin säätäminen saa aikaan.

Värilämpötila


Tähän kuvaan ei ole lisätty värilämpöä.
Tämän kuvan värilämpötilaa on muokattu lämpimämmäksi.
Ihminen katsoo mieluummin lämmintä kuin kylmää kuvaa. Suosittelen aina lisäämään jonkin verran värilämpötilaa kaikkiin kuviin, se tuo kuvista lähestyttävämpiä ja mukavampia katsella.





torstai 13. syyskuuta 2018

Kuinka halal-lihaa tuotetaan Suomessa?

Some kohisee kun eräs pienehkö lihatalo mainosti tuottavansa halal-lihaa. Some kohinan takia lihatalo veti kumminkin tuotteen markkinoilta. 
Jokaiselle tuntuu nousevan mielikuva rumasti irvistävästä eläimen päällä hajareisin seisovasta miehestä, joka on yltäpäältä veressä ja eläimen kituessa kuoliaaksi. Tälläisiä videoita voi nähdä youtubestakin. 



Suomessa teurastamossa tapahtuva halal-liha ei eroa kovin suuresti tavallisesta teurastuksesta ja lisäksi siinä on aina tarkastuseläinlääkäri paikalla.  Eli asiat ovat eläimen kannalta jopa paremmin kuin tavallisessa teurastuksessa. 

Hevonen roikkumassa, tytöt ihmettelee.
(Kyseessä ihan tavallinen teurastus, ilman halalia.)

Halal-teurastus eroaa siinä että eläimeltä viilletään kurkku auki tainnutuksen jälkeen, se käännetään mekkaan päin ja luetaan rukouksia. 
En ole itse yhtään huolissani halal-lihan tuotannosta Suomen teurastamoissa, mutta ulkomaalaiseen halal-lihaan en halua koskea. Mua ei kiinnosta mitä runoja eläimelle on luettu sen ollessa kuollut, kunhan sen lopetus on sujunut asianmukaisesti.

Lammastilat ovat jo pitkään osanneet olla myymättä eläimiä elävinä tähän tarkoitukseen, mutta uutta on että maitotiloiltakin kysellään eläviä eläimiä teurastettaviksi. Osa lammastiloista on ratkaissut asian niin että myyvät elossa, mutta eläin ei poistu tilalta kuin kuolleena tilallisen itse lopettaessa se.
Silmät tarkkana ja korvat auki eläimiä elossa myyvät!

Tekstin kuvat eivät liity mitenkään halal-lihaan.

lauantai 25. elokuuta 2018

Porsitushäkki vai vapaana porsiminen?

Kuulen usein kaupunkilaiskavereilta ja tutuilta kysymyksiä tuotantoeläimistä. Tuotantoeläinten olot ovat alkaneet kiinnostamaan tavallista käyttäjää entistä enemmän. Pureudun tällä kertaa porsitushäkkien hyötyihin ja haittoihin. Porsitushäkkiä on alettu kutsumaan myös emakkohäkiksi, mutta porsitushäkki on mielestäni kuvaavampi, sillä eihän emakko siellä koko elämäänsä vietä.

Aihe herättää paljon tunteita. Kuluttajat tuntuvat olevan sitä mieltä että vapaana porsiminen olisi parempi kuin häkissä porsiminen ja monet tuottajat taas näkevät asian toiselta kannalta. Monet tuottajat voisivat olla valmiita siirtymään vapaana porsitukseen, mikäli lisäkustannuksista saisi katetta.

Villisian luonnollinen käyttäytyminen

Jotta voisimme ymmärtää sian luonnollisia käyttäytymismalleja on parasta tarkastella miten vaikkapa villisika toimii poikiessaan.

Emakko vetäytyy pois ryhmästä porsimaan ja voi kävellä jopa 6km matkan etsiessään rauhallista paikkaa.  Emakko tekee ensin kuopan, jonka jälkeen se vuoraa pesälle seinämät risuista. Aktiivisinta pesänrakennus on 6-12h ennen porsimista. Emakko imettää porsaita noin tunnin välein. Emakko varoittaa poikasia röhkimällä ja kuopimalla ennen makuulle menoa. Suurimpana syynä eristäytymiseen pidetään sitä että porsaat ehtivät valikoida omat nisänsä ja loput nisät surkastua, jolloin vieraat porsaat eivät pääse varastamaan maitoa ja emakon energiaa säästyy. Porsittuaan emakko laiduntaa vain pesän lähellä, mutta porsaiden ollessa noin 10 vuorokautta ne liittyvät takaisin laumaan ja emakko pääsee laiduntamaan laajemmalle alueelle.
Emakko siirtelee porsaita varovasti pois tieltä ja käy sen jälkeen maahan kyljeltään. Se myös ilmoittaa röhkimällä olevansa valmis imettämään ja porsaat ryntäävät nisille. Jokaisella porsaalla on oma nisä. 
Villisikaemakko vieroittaa porsaansa 14-17 viikon ikäisinä pikkuhiljaa. Kun vieroitusajankohta koittaa emakko ei enää kutsu porsaita imemään, vaan ne joutuvat vaatimaan sitä. Imetettyään tarpeeksi emakko nousee ylös ja lähtee pois porsaiden luota, jolloin maidontuotanto pikkuhiljaa hiipuu ja porsaat oppivat samaa tahtia syömään kiinteää ruokaa yhä enemmän.
Villisialla porsaita syntyy 1-8 kun taas tuotantosialla porsaita syntyy 10-20 kerralla.

Emakkohäkki
Emakkohäkki rajaa emakon liikkumista karsinassa.
Emakon luontainen kontakti porsaisiin hankaloituu. Porsaat syntyvät emakon taakse, jossa on usein ritilä lantaa varten ja pienillä porsailla on riski kylmettyä huonon lämmönsäätelyn takia.  Emakko viihtyy paremmin 20 asteen lämmössä ja porsaat taas huomattavasti lämpimämmässä reilu 32 asteen lämmössä. 
Häkissä emakko saattaa usein olla istuvassa asennossa, koska se ei pääse pakoon porsaita muuten. Emakko pääsee istuvasta asennosta nopeasti maahan ja voi näin lytätä porsaita alleen.
Lämpölamppua käytetään usein houkuttelemaan porsaita pois vaaravyöhykkeeltä, emakon alta.

Emakko laitetaan häkkiin 5-7 vuorokautta ennen porsimista, jotta se ehtii tutustumaan paikkaan ja tekemään pesän. Emakko mahtuu seisomaan ja käymään makuulle karsinassa. Pesänrakennusmateriaaliksi tarjotaan hieman olkea tai sanomalehteä, joka vähentää emakon stressiä. Emakko on häkissä kunnes porsaat vieroitetaan 28 vuorokauden iässä ja emakko jatkaa matkaa joutilasosastolle ja porsaat ryhmäkarsinoihin. Porsaat osaavat jo pienestä asti käyttää vessanurkkausta, johon ne ohjataan usein ilmavirran avulla. Niillä on myös lämmin paikka ja porsaspesä, sekä ruokinta ja vesipisteet. Emakko saa yksilöllisen ruokinnan ja ruokinnan onnistumista on helppo seurata. Emakon ja porsaiden käsittely on helpompaa ja turvallisempaa emakon ollessa kytkettynä. Porsitushäkissä raudat ovat estämässä emakkoa rojahtamasta porsaiden päälle käydessään makuulle.

Emakko häkki on kooltaan vähintään 4,5m2

Vapaana porsiminen

Vapaana porsiminen on toki luonnonmukaisempaa, mutta suurempi porsaskuolleisuus mietityttää monia viljelijöitä. Tutkimukset ovat ristiriitaisia keskenään ja kumpaankin vaihtoehtoon löytyy omaa mielipidettä tukeva tutkimus.

Vapaana porsiva emakko voi olla vihainen kivusta, joten kipupiikkiä sille on hankala antaa ja hoito saattaa muutenkin mutkistua. Osa emakoista tappaa myös porsiessaan omaa jälkikasvuaan kivun takia, mutta se on harvinaista. Edellytyksenä onnistuneelle vapaana porsimiselle on että emakko on myös joutilasaikana päässyt liikkumaan vapaasti ja näin kehittämään erityisesti jalkojen lihaksia.
Porsiminen sujuu usein paremmin emakon päästessä liikkumaan vapaasti porsimisen aikana. Jotta porsiminen sujuisi karsinassa hyvin on pesämateriaalia oltava riittävästi ja karsinan tarpeeksi tilava. Sopivana karsinan kokona pidetään yleisesti 5,5 – 7m2, jolloin sika pystyy pitämään karsinan  myös siistinä.  Ilman emakkohäkkiä porsivilla pidetään yleisesti karsinan siistinä pitämistä hieman hankalampana, joka lisää työnmäärää ja kustannuksia. 
Porsimista tulee valvoa enemmän vapaana porsittaessa ja porsaiden kanssa. Porsaiden sorkkavauriot saattavat kasvaa jonkin verran emakoiden astuttua porsaiden jalan päälle.
Sikalassa on myös huolehdittava alhaisesta melutasosta, jotta emakko kuulee makuulle mennessään porsaan hätähuudon tarvittaessa.
Sikalaan, jossa porsitetaan emakot vapaana on syytä jalostuksessa kiinnittää huomiota emo-ominaisuuksiin. Hyvillä emo-ominaisuuksilla varustettu emakko varoo porsaitaan ja  ilmoittaa porsaille makuulle menosta kuopimalla ja röhkimällä.

Vapaana porsittaminen vie enemmän pinta-alaa sikalasta ja työkustannus on suurempi. Suomessa porsituskarsinalle ei ole säädetty vähimmäispinta-alaa., mutta tukea myönnetään kun karsina on minimissään 6m2. Ruotsissa porsituskarsinan vähimmäiskoko on 6m2.
Porsailla tulisi olla alue, jossa ne kaikki mahtuvat makaamaan suojassa emakon liikkeiltä. Porsaspesä on tähän hyvä ja porsaidenkäsittelyäkin helpottava keino. Vapaana porsimisen etuna on eläinten helpompi siirrettävyys, kun emakkoa ei tarvitse saada häkkiin. Toisaalta monet vanhemmat emakot menevät itsestään porsitushäkkiin kun tietävät jutun.

Vapaana porsiminen voidaan toteuttaa yksittäisissä karsinoissa, tai aidoilla, jotka mahdollistavat emakon vapaan liikkumisen muiden emakoiden kanssa, mutta rajaavat possut karsinaan. Porsaat pääsevät muiden joukkoon ollessaan tarpeeksi isoja ylittämään matalan esteen, joka tähän asti on rajannut ne vain karsinaan. Ison pahnuekoon ja mahdollisesti heikentyneiden emo-ominaisuuksien kannalta ryhmäkarsina voi olla ongelmallinen. Emakko voi rasittua porsaistaan liiaksi ja hylätä porsaansa. Porsaat voivat käydä syömässä väärän emakon luona ja pienemmät porsaat voivat jäädä vaille ravintoa. Porsaiden välillä esiintyy kilpailua maidosta, joka vaikuttaa emakon imetyshalukkuuteen. Jos imetys jää vähäiseksi emakko voi tulla kiimaan jo imetysaikana. Kiima on usein heikko. Tätä voidaan ehkäistä päästämällä porsaat ja emakot ryhmäimetykseen sopivana ajankohtana. Emakko hyvinvointi parantuu sen päästessä välillä poistumaan porsaiden luota, niin kuin se luonnossakin tekisi. Suuri pahnuekoko ja nopea kasvu voivat olla kumminkin syynä porsaiden hylkäykseen. Ryhmä imetyksessä porsaiden kokema stressi pienenee, sillä ne oppivat vähitellen syömään kiinteää ruokaa. Ruokintakustannukset pysyvät myös kurissa kun kalliita pikkuporsaiden rehuja ei tarvita.

Kustannuksia lisäävät myös kuivitus- ja pesänteko materiaalien hankinta. Yleisesti kumminkin oletetaan että emakoiden parempi kunto tuo säästöä eläinlääkärikustannuksissa.

Jos emakko voi liikkua karsinassa vapaasti on karsinassa oltava porsaita suojaavat rakenteet. Käytännössä rakenteet ovat usein metalliputket, jotka kiertävät laitoja, jotta emakko ei pääse litistämään porsaita. Rakenteet suojaavat porsaita ainoastaan emakon käydessä makuulle.

Ruotsissa ja Norjassa on häkkiporsitus kielletty vuodesta 2007 ja emakko voidaan kytkeä porsitushäkkiin vain erityistapauksessa enintään viikoksi.

Luomutuotannossa emakot porsivat aina vapaana, mutta luomutiloja on Suomessa vain noin 15.

Jotain siltä välillä

Porsitushäkki voidaan myös avata, jolloin saadaan parhaassa tapauksessa hyödynnettyä kummankin tavan hyvät puolet. Tämä tapa on nimenomaan se, joka on yleistymässä Suomessa ja yleensä vapaanaporsituksesta puhutaankin tarkoitetaan tälläistä kompromissi ratkaisua. Emakko pääsee liikkumaan vapaammin ja luomaan suhdetta porsaisiin, mutta tarvittaessa se saadaan lukittua häkkiin. Häkissä avunanto porsituksessa ja kipupiikin antaminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tällä hetkellä sikaloihin rakennetaan tälläisiä välimallin häkkejä, jotta saataisiin sekä porsitushäkistä, että vapaanaporsituksesta hyvät puolet käyttöön.
Käytännössä kumminkin tätä mahdollisuutta on hankala käyttää uudemmissa sikaloissa, sillä karsinan laidat ovat sen verran matalia että emakko voi astua siitä yli.  Häkit ovat myös harvoin sellaisia että niitä voisi avata. Jos tila on liian pieni tarkoitukseen porsaskuolleisuus lisääntyy. Sika on siisti eläin, mutta jos karsina on liian pieni se ei pysty huolehtimaan siisteydestä, joka johtaa karsinan sotkuisuuteen ja työmäärän lisääntymiseen.

Porsaskuolleisuuden vähentäminen

Yleisesti oli kyse mistä vain porsitustavasta on porsaskuolleisuuden vähentäminen sikaloissa tärkeässä asemassa.

Etenkin vapaana porsivilla emakoilla emo-ominaisuuksien jalostaminen on suuressa osassa jalostustavoitteita mietittäessä. Myös häkkiporsituksessa emo-ominaisuudet ovat tärkeässä osassa, sillä yhtälailla emakko voi ilmoittaa häkissä käydessään makuulleen kuin vapaanakin. Emakon sopivan kuntoluokan ylläpito on myös oleellista, sillä lihava emakko rasittuu seisomisesta ja litistää rymähtäessään porsaita alleen.
Porsimisen valvonta on tärkeää, jotta synnytysvaikeuksiin päästään puuttumaan ajoissa. Emakko voi myös tarvita kipupiikin porsiessaan. Porsaiden terninmaidon saanti heti aluksi on turvattava, sillä se vähentää kuolleisuutta.
Pahnueiden tasaaminen, mikäli pahnueet ovat epätasaisen kokoisia. Toinen emakko voi synnyttää 20 porsasta ja toinen 5, jolloin isosta pahnueesta siirretään porsaita toiselle emakolle. Jotta siirtäminen onnistuu se pitää tehdä ajoissa ja porsaiden tulee olla suunnilleen saman ikäisiä.
Emakoiden syömistä seurataan tarkasti, koska se vaikuttaa suoraan maidon tuotantoon, joka taas vaikuttaa porsaiden kasvuun.
Karsinan tulee olla valoisa, jotta siivous ja eläinten tarkastaminen olisi helppoa. Hoitajan hyvinvointi ja motivaatio ovat ihan avainasemassa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eläinten ja hoitajan hyvinvointi edistää porsaiden tasalaatuisuutta, elinvoimaisuutta ja kasvua.

Ulkokasvatus

Jotkin tilat ovat vastanneet kuluttajien huoleen sikojen oloista ja siirtyneet kasvattamaan sikoja pihalla. Pihalla kasvatus on työlästä, sillä ne tonkivat maata aitalankojen päälle ja vierittävät kiviä eläinsuojaan sisään.
Afrikkalaista sikaruttoa ollaan havaittu jo virossa ja sen estämiseksi Suomessakin siat pitää aidata kaksinkertaisella aidalla, jotta villisiat eivät pääse levittämään ruttoa tuotantosikoihin. Afrikkalaisen sikaruton levitessä Suomeen olisi kyseessä todella suuret tappiot.

Summa summarun

Viljelijät jotka eivät ole vapaaporsituksen kannalla nostavat usein syyksi lisääntyneen porsaskuolleisuuden. Kestääkö vapaana porsitus eettistä tarkastelua, jos näin tapahtuu?
On tutkittu että porsaskuolleisuus on sama sekä vapaana porsittaessa että emakkohäkissä. Häkkiporsituksessa kuolleina syntyneiden porsaiden määrä on suurempi, mutta porsaita kuolee myöhemmässä vaiheessa vähemmän. Onko sitten emakon alle litistyminen pahempi tapa kuolla kuin vaikkapa nälkiintyminen tai kylmettyminen? Kumpaakin tapahtuu sekä emakkohäkissä että vapaana porsittaessa. Teurastamot keräävät erilaisia tietoja sikaloista, joilla valvotaan laatua ja eläinten olosuhteita. Porsaskuolleisuus on sikatiloilla keskimäärin 15-20% teurastamosta riippuen.

Tuottajat tuntuvat yleisesti pitävän vapaana porsitusta työläämpänä vaihtoehtona, mutta kuluttajat arvostavan vapaana porsitusta enemmän. Ei kumminkaan tarpeeksi ollakseen valmiita maksamaan kalliimmista tuotantokustannuksista. Snellman alkaa vuoden 2019 alusta maksamaan tuottajalle 5e/kg lisähintaa, mikäli porsitus tapahtuu vapaana. Atria on varovaisemmin mukana tukemassa vapaaporsitusta. Karsinaratkaisujen odotetaan vielä kehittyvän ja osaamista kartutetaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Atria onkin järjestämässä tuottajille matkan elokuussa, jonka tarkoituksena on tutustua vapaana porsitukseen.  

Suurin syy miksi vapaaporsitukseen ei olla siirrytty on juurikin kustannukset, jotka syntyvät rakenteita uusittaessa tai uutta sikalaa rakentaessa suurempi karsinakoko. Vaikka monet tutkimukset tuntuvat puoltavan vapaana porsitusta, käytännönkokemusta siitä on vähän. Sitkeässä elää myös usko siihen että porsaskuolleisuus räjähtää käsiin vapaana porsittaessa. Monet kumminkin puoltavat häkissä vapaana porsitusta, jonka koettiin lisäävän emakon ja porsaiden viihtyvyyttä.

Vaikka porsitushäkki on yleinen suomessa, meillä ei katkaista porsailta häntiä ja antibioottien käyttökin on vähäistä. Tuotantotavoissa on aina parannettavaa ja se on haastavaa huonon kannattavuuden takia. Luotan siihen että Suomessa tilalliset pitävät hyvää huolta eläimistä.

Pienessä mittakaavassa eläimiä pystytään kasvattamaan ulkona ja sellaisissa olosuhteissa kun kuluttajat haluavat. Kun sikalan koko kasvaa joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka helpottavat ihmisen työtä ja ovat varmempia. Sikalan koon kasvaessa kustannukset per eläin pienenevät. Avainasemassa sikojen olosuhteita kehitettäessä ovat kuluttajat. Jos kannatat possujen vapaana kasvatusta, osta liha paikasta jossa tiedät niin tapahtuvan! Ulkomainen liha kannattaa suosiolla jättää kaupan hyllylle, se ei edistä sikojen  olosuhteita Suomessa ollenkaan. 

Mitä mieltä itse olet? Mikä porsitustapa olisi paras vaihtoehto, vai onko sitä? Millaista sian lihaa itse ostat tai ostaisit mieluiten? Mikä on ratkaisevassa asemassa kun valitset lihaa kaupasta?



lauantai 24. helmikuuta 2018

5. lukemisen arvoista kirjaa

Olen lukenut tämän alkuvuoden aikana yli 20 kirjaa, sekä monia erilaisia artikkeleita. Se on enemmän kun kuuteen vuoteen yhteensä. Kaunokirjallisuutta en ole lukenut, sillä pidän sitä hankalana tässä elämäntilanteessa. Siihen pitää päästä uppoutumaan, joka ei jatkuvan keskeytyksen ilmapiirissä onnistu ;) .

Mitä kirjaa sinä suosittelisit luettavaksi? Tässä minun listani.

Hyvä tapa elää

Kirjoittanut Helen Nearing 
1974

Kirja kaikille omavaraisuudesta haaveileville. Hienoja oivalluksia ja käytännön vinkkejä. Oivalluksia siitä miksi nykyaikana ei omavaraisuus onnistu. Nearningit muuttivat maaseudulle, jossa on hämmästyttävän samanlainen ilmasto kuin meillä täällä suomessa ja aloittivat omavaraistalouden. He tekivät töitä tuottaen vaahterasiirappia ja kasvattivat lähes kaiken syötävänsä itse. Huomioitavaa on että he olivat kasvissyöjiä. He rakensivat taloja saatavilla olevista materiaaleista. Ohjenuorana oli velan välttäminen. Kaiken minkä he tienasivat he käyttivät ruuan ja rakennustarpeiden ostoon. Kasvimaasta voi ottaa mallia - se tuotti satoa ympäri vuoden. Rakennuskulttuuri oli hieman erilainen tuolloin kun ei tarvittu rakennuslupia ja esimerkiksi kivitalon nurkkien vahvikkeena saattoi käyttää rautaromua tai piikkilankaa... 

Sapiens ihmisen lyhyt historia

Kirjoittanut Yuval Noah
2011

Törkeän hyvä kirja joka tarjoaa oivalluksia aivan kaikkeen aina ihmisen alkuajoilta lähtien. Jokaisen ruokavaliostaan huolehtivan, sijoittajan, viljelijän, liberiaalin, rasistin, kukkahatun ja tavallisen tallaajan pitäisi lukea tämä kirja! Samanlaisia ristiriitoja mitä on ollut joka aikakautena on nytkin. Kansakunnan oppii tuntemaan vain sen sisäisiä ristiriitoja tarkkailemalla. Kirja kertoo taidokkaasti historiasta ja osin nykypäivästä ja haastaa samalla ajattelemaan. Teksti on helppoa ja selkeä lukuista.

Erilainen ote omaan talouteen

Kirjoittaneet Pasi havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi
2016

Kapitalistessa maailmassa tarvittavaa tietoa. Tämä pitäisi kaikkien lukea ja miettiä omaa rahan käyttöään. Jokainen voi olla vauras!

Idiootit ympärilläni

Kirjoittanut Thomas Erikson
2017

Loistava kirja joka toisaalta ärsyttää yleistyksillään, mutta kuvaa samalla niin hyvin ihmisluontoa, ettei siitä voi ärsyyntyä. Kirjan mukaan ihmisillä on neljä eri päätyyppiä: keltainen, punainen, vihreä ja sininen. Lisäksi on olemassa näiden värien sekoituksia - ja yleensä ihmiset ovatkin näitä sekoituksia. Kirja kuvaa osuvasti miten erilaisia ihmistyyppejä tulisi lähestyä ja miten he ajattelevat minkäkin asian. Itse luokittelisin itseni puna-siniseksi. Mikä sinä olet?


 Kehon ja mielen ayurveda

Kirjoittanut Janesh Vaidya
2016
Terveydestä kiinnostuneelle hyvää luettavaa. Perustuu intialaiseen Ayuveda filosofiaan. Itse siirryin tämän kirjan myötä yhä enemmän syömään kasvispainotteisesti.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Onnellista tätä vuotta!

Aluksi elämä (lähes) ilman eläimiä oli todella outoa. Nyt olen alkanut tottumaan jo, vaikka mielessä kyteekin silloin tällöin ajatuksia kanoista, kaneista... ja järkytyksekseni myös vuohista. Hevoset ovat ihania eläimiä, mutta todellisuudessa aika pelkästään henkistä hyvinvointia tuottavia. No saahan siitä hyvää lannoitetta ja liha se vasta hyvää onkin... 
Eläinten aika ei ole vielä, mutta ehkä sitten joskus taas. 
Ensi vuonna aijon ehtiä paremmin kasvimaan kimppuun.

Nyt olen ehtinyt lukemaan kirjoja, opiskelemaan kieliä ja osallistumaan erilaisiin verkkoseminaareihin. Ilmoittauduimpa muutamalla valokuvauskurssillekin! Ja asettanut itselleni pitkästä aikaa mielekkäitä tavoitteita ja haaveita, unohtamatta elää nyt.
Ja elämä tuntuu helpolta. Ainakin vielä.
Joskus on aika myöntää ettei ihan kaikkea ehdi.


23.12 käytiin katsomassa kun Markus Grönholm toi Joulupukin Inkooseen ralliautolla. Mimmu kikatti että Joulupukilla on unohtunut kaasu pohjaan.

Meillä on ollut ihan huippu loma (varsinkin kun se on ensimmäinen joululoma yhdeksään vuoteen!)! Arkea alkaa jo kaivata, eikö silloin loma ole onnistunut hyvin? 

Vuosi vaihtui onnellisesti. Käytiin katsomassa raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja.

Onnellista tätä vuotta kaikille!

ps. Kävittehän jo tykkäämässä valokuvaus sivustani Facebookissa?