sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tyyntä myrskyn edellä?

Löysin netistä joku aika sitten tekstin pätkän joka kuvastaa aika hyvin olotilaani. 
"Yksi onnellisimmista hetkistä on, kun löytää rohkeutta päästää irti siitä, jota ei voi muuttaa."
 Tuntuu vähän hölmöltä kun on märehtinyt lähes neljä kuukautta asiaa, jolle ei voi mitään. 
Nyt olo on tyyni, odottava.


No tässä odotellessa käytiin hakemassa Vappu-lampaalle kaveri, sen nimi on Tuutti.
Tänä keväänä onkin vilinää ja vilskettä poikimisrintamalla! 
Vuohien kanssa ollaan yritetty sopia että eivät poikisi silloin kun minä en ole paikalla. Tuutti-lampaalle puolestaan koitin kuiskutella että jos poikii, niin poikii vain yhden tai kaksi karitsaa ja imettää ne itse.

4 kommenttia:

  1. Hyvä neuvo, vaikka useimpien täytyy varmaan ensin itse kipuilla asiansa kanssa tarpeeksi pitkään, ennen kuin pystyvät noudattamaan sitä. Jostain syystä se aika on tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tosiaan oli tarpeen, mutta ehkäpä se tästä alkaa sujumaan, kun omat ajatukset on ensin saanut järjestykseen ajan kanssa :)

      Poista