tiistai 30. joulukuuta 2014

Miten päädyimme tänne?

Muutamat lukijat ovat toivoneet postausta siitä miten päädyimme tänne maalle pieneen mummonmökkiin asumaan eläinlauman keskelle. Viimeisin kysymys tämän kaltaisen postauksen perään tuli tänään ja vieläpä ihan julkisesti täällä blogissa kommenttien merkeissä, joten en voinut enää olla kirjoittamatta ;). Kysymyksiä saa esittää ja olisi hauska lukea muidenkin elämän tarinoita!

Ylä-asteen jälkeen päädyin opiskelemaan maaseutuyrittäjäksi Koulutuskeskus Salpaukseen Asikkalaan. Mietin hevosenhoitajan tutkintoa ensin, mutta maaseutuyrittäjän koulutus tuntui monipuolisemmalta vaihtoehdolta. Erikoistuin hevosiin ja lihakarjankasvatukseen. Viimeisenä vuonna menin harjoitteluun maitotilalle, jossa tapasin miehen. Aikamoinen tuuri, sillä mieskin oli vasta tullut töihin tilalle. Valmistuin maaseutuyrittäjäksi vuonna 2008 ja opintojeni jälkeen olin vuoden verran töissä läheisellä lihakarjatilalla. Samana syksynä menimme miehen kanssa kihloihin ja naimisiin paukautettiin kaikkien (ainakin mun suvun) yllätykseksi jo melkein tasan vuoden päästä kihloihin menosta. Asuimme tällöin miehen työpaikan vieressä olevassa 120m2 rintamamiestalossa. Talo oli kiva ja sinäällään hyvällä paikalla (tarpeeksi syrjässä) ja vuokrakin oli todella halpa, mutta jatkuvasti vaivasi se että emme voineet asettua sinne kunnolla koska se oli vuokra-asunto. Piha oli isohko (0,5ha) omakotitalon piha, mutta eläinsuojaa ei ollut ja sellaisen rakentaminen vuokra-asunnonpihaan ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Kasvihuoneessa kasvattelimme kurkkua ja tomaattia. Pikkuruinen kasvimaakin meillä oli, jossa oli lähinnä salaattia, herneitä, papua ja sipulia kasvamassa. 

Aloitin agrologin opinnot 2009 syksyllä. Selasimme säännöllisen epäsäännöllisesti myytävien asuntojen ilmoituksia ja kävimme katsomassakin aika montaa paikkaa. Laskin myös saisimmeko lampaista elannon, mikäli sopiva tila siihen löytyisi. Luovuimme kumminkin ajatuksesta ja keskityimme etsimään eläintenpitoon sopivaa paikkaa. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. 


2011 kesällä syntyi Ronja, yllätys monelle sukulaiselle sekin. Agrologin opintoja tein etänä kotoa käsin sen minkä pystyin ja kun aloin odottamaan Mimmua palasin vielä koulun penkille tekemään muutamat kurssit loppuun. Tein viimeistä tehtävää kouluun vielä viimeisilläni raskaana ja pari viimeistä lausetta erääseen oppimistehtävään väänsin vielä juuri ennen synnytys-sairaalaan lähtöä... 


Mimmun ollessa noin 3kk ikäinen (syksyllä 2013)  löysimme vihdoin tämän talon. Kriteereinä olivat yli 50-vuotta vanha talo, jota ei ole pilattu liioilla remontoinneilla, isohko piha, korkeintaan 80-90m2 kokoinen talo ja mielellään navetta pihassa.  Hinta vaatimuksena oli että hätätilanteessa pystyisimme maksamaan vain toisen (pienelläkin) palkalla lainan. Lisäksi pläntin piti olla suhteellisen lähellä Helsinkiä, jossa miehen työt suurimmaksi osaksi ovat.

Monet epäilivät onko tästä lapsiperheen asunnoksi, eihän tänne tullut juomakelpoista tai lämmintä vettä ollenkaan sisään ja ainoa pesytymismahdollisuus oli kantovesien varassa olevalla saunalla... pienikin tämä on (alle 50m2). Samoihin aikoihin mies perusti oman yrityksen ja alkoi remontoimaan taloa uuteen uskoon. Sinä syksynä oli monta isoa muutosta ja tapahtumaa samaan aikaan meneillään. Mies on rakennusalalla töissä ja kätevä käsistään remonttihommissa(kin). Omat haasteensa remontoimiseen tietenkin toi perinnerakentaminen, joka ei ole monella nykytaloja rakentavan rakennusmestarin hallinnassa ollenkaan.

Mimmun kanssa sainkin olla rauhassa kotona lähes vuoden. Sitten olikin aika tehdä viimeinen harjoittelu, jonka suoritin lihakarjatilalla.  Agrologiksi valmistuin tänä vuonna (2014) kesällä, vain vuoden myöhemmin kuin nopeimmat luokkatoverini... Kesän harjoittelujakson jälkeen olenkin ollut kotona lasten kanssa ja nauttinut siitä että opinnot eivät enää kolkuttele takaraivossa. 



Kesällä meille muuttivat ensin vuohet ja sitten kanit. Siinä pitikin olla meidän eläinhankinnat sinä vuonna, mutta saimme tuparilahjaksi kanaverkkoa ja kanoja! Kissakin piti hommata kun hiiriä alkoi vilistämään navetassa... Kissan hommaamisen jälkeen hiiret eivät ole hyppineet navetan pöydillä.

Vaikka mulla on koulutus maatalousalalta monet asiat eivät päde näin pienimuotoiseen kasvatukseen ollenkaan. 
Varsinkin kanien osalta olemme joutuneet oppimaan monia asioita kantapään kautta. Suomessa on vähän tabua kasvattaa kaneja ruuaksi ja tiedon löytäminen aiheesta on haastavaa ja osittain ristiriitaistakin. Tuotantokani-ihmisetkin muistuttavat usein lemmikkikanien kasvattajia ja kasvatus kustannuksia ei oteta kunnolla huomioon. Neuvoksi tuleville lihakaninkasvattajille antaisin sen että satsaisivat ensin kunnon jalostuskanien hommaamiseen ja perehtyisivät kunnolla eri lihakanirotuihin. Nyt jos saisin aloittaa kanin kasvatuksen alusta ostaisin pari-kolme 1-2 kertaa poikinutta emoa ja niille sopivan jalostusnäyttöä omaavan uroksen. Ranskanluppa olisi varmaankin emokani valintani edelleen, mutta uroksen tulisi olla huomattavasti pienempi ja nopeakasvuisempi rotu. Kaneja meillä todennäköisesti vähennetään niin että kaikki naaraat mahtuvat samaan karsinaan. Facebookissa on tuotantokanijengi niminen ryhmä, josta saa paljon tietoa lihakaneista. Sieltä löytyy myös pari englanninkielistä ryhmää lihakaninkasvatukseen, mutta niiden käytännöt eivät ole suoraan Suomeen kopioitavissa... Kävin kesällä myös lihakanikurssin, josta sain paljon uutta tietoa.
Vuohien hommaamista miettisin vielä pari kertaa uudestaan. Saattaa olla että päätyisin sittenkin hommaamaan kotitarvelehmän vuohien sijaan. (Laskelmat tämän vaihdon kannattavuudesta on vasta tekeillä). 
Kanat sen sijaan ovat olleet todella nappi valinta! Ne ovat käsittämättömän mielenkiintoisia eläimiä erilaisuutensa vuoksi ja tuottavat vielä munia, sekä lihaa. Olen itse päätynyt hautomaan munia pienessä koneessa muutamaan kertaan ja aijon kesällä tehdä sitä ahkeramminkin. Omien kukkojen liha on hyvää. Kaikenlisäksi kanat ovat omalla tavallaan aika vaatimattomia eläimiä - suurimman osan vuodesta ne hakevat itse osan ruuastaan itse pihalta ja niitä ei tarvitse aidata ollenkaan!



Tulevana kesänä aijon keskittyä enimmäkseen vauvan hoitoon, mutta myös kasvimaan kuntoon laittaminen olisi tavoitteena. Kasvimaan hoitaminen onkin ehkä suurin haasteemme täällä, sillä kunnon kokemusta hyötykasvien viljelystä ei ole... Omat haasteensa tuo myös meidän peltopläntti, joka on pelkkää savea. Siihen yritetään saada muutosta todennäköisesti kateviljelyllä ja tietenkin eläinten sontaa lannoituksena käyttäen. 
Lisäksi kesän opettelun aiheina on ainakin taljan parkitseminen ja erilaisten säilykkeiden teko. Olen myös käynyt mehiläistenhoidon peruskurssin ja raitapaitojenkin hommaaminen houkuttelisi jossain vaiheessa!

Meillä työnjako kotona menee aikalailla perinteisen kaavan mukaan. Mies käy töissä, hoitaa rakentamista/remontoimista vaativat asiat ja mä yritän hoitaa kaikki päivittäisaskareet kotona lasten kanssa, sekä vastaan suurimmalti osalta eläinten asioista. 
Yritämme pitää kaikki kustannukset kurissa, mutta samalla tuottaa sellaista ruokaa jota on hyvä syödä. Tällä hetkellä eläimet eivät tuota niin paljoa että saisimme edes kuluja katetuksi (olen tehnyt jonkin verran laskelmia aiheesta), mutta siihen tulee muutos kun kaikki eläimet alkavat tuottaa jotain. Siinäkin hyvä vinkki eläinten hankintaa miettivälle: osta valmiiksi tuotannossa olevia eläimiä, jotta kasvatukseen ei tuhlaannu aikaa ja rahaa.

8 kommenttia:

  1. Saisko lisää kuvia teidän ihana pikku kodista? aloin lukemaan tätä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva :). Eiköhän niitä kuvia tule lisääkin kodistakin pikkuhiljaa :)

      Poista
  2. Ei kyllä uskoisi että teidän talo on noin pieni, vai oliko teillä rakennettu tuo yläkerta? Mikä syy muuten on että lehmä voisi olla parempi kuin vuohet? Tietystihän se tuottaa huomattavasti enemmän maitoa, mutta onko jotain muuta huomion arvoista? Lehmät olisi kyllä ihania, mutta kun ei ole tilaa :( kun ei sitä navettaa varsinaisesti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myynti-ilmoitukseen oli silloin merkattu kooksi 48m2. Yläkertaa ollaan juuri remppaamassa, saadaan sinne matalaa tilaa, johon laitetaan näin ensi alkuun ainakin sängyt ja säilytystilaa.

      Lehmän maito olisi monikäyttöisempää, koska vuohenmaito alkaa jääkaapissa/valmistettuna juustoksi haista ja maistua vuohelle. Suurin syy miksi mietin lehmän hommaamista on kumminkin se että lehmä poikisi kerran vuoteen vasikan, josta tulisi aikanaan lihaa. Kun on tottunut naudanlihaan, niin ei oikein pukin liha maistu samalta. Vuohessa on tietenkin plussana se että ovat pieniä ja sitä kautta helpompia käsitellä, maitoa tulee kohtuullinen määrä ja ei tarvitse lypsää kuin kerran päivässä. Vuohen kakkakin on siistiä papanaa, kun lehmän sonta on paljon sotkuisempaa. Toisaalta vuohien kesälaitumien teko on aika työlästä, kun joutuu vetämään viisi lankaa ja silloinkaan takuita pysymisestä ei ole- lehmän kanssa voisi selvitä kahdella langalla.

      Poista
    2. Tuota en tosiaan tiennytkään että myös juustot alkaa maistumaan vuohelle :/ omavaraistaloudelle on kuitenkin aika suuri askel saada omat maitotuotteet.

      Poista
    3. Siihen vuohen makuun tottuu varmaan kyllä. Tuore vuohenmaito ei eroa mielestäni lehmänmaidon mausta mitenkään, mutta kaikissa maistamissani vuohenjuustoissa on kyllä vuohen maku ollut. Meillähän vuohet eivät vielä lypsä, joten muunlaista kokemusta kuin muiden vuohenmaitotuotteiden maistelusta ei ole...

      Poista
  3. Blogisi on erittäin kiinnostava, onneksi löysin tänne! :)

    VastaaPoista