torstai 24. elokuuta 2017

Paras aika vuodesta!

Meidän kesään on jälleen mahtunut paljon kaikenlaista. 
Tänä vuonna ajattelin etten kasvata yhtään mitään, mutta toisin kävi. 

Keväällä huomasin hautaavani perunoita ja sipuleita maahan, hirveässä flunssassa ja kuumeessa tottakai. Neljän apurin kanssa homma oli helppoa - äippä kaivo perunoita maahan ja kaksi apulaista seurasi perässä. Kun nostin katseeni toinen sanoi innoissaan "äiti kato mitä mä löysin maasta! Peruna!" ja toisella oli syli täynnä niitä. Yksi sentään laittoi niitä mun lapioidessa multaa ihan oikein multaan ja yksi taisi (harvinaista kyllä) nukkua mukisematta päikkäreitä.
Retiisejäkin kasvatin makupaloiksi, sekä juhannuksen tienoilla pistin vielä lanttuakin kasvamaan. 

Huomasin myös että laitumelle ilmestyi syksyllä teuraaksi menevä hevonen. Myöhemmin seuraan liittyi myös neljä karitsaa vaihtokaupan tuloksena. Karitsat ovat osoittautuneet meillä melkein yhtä hyviksi karkaajiksi kuin vuohet aikoinaan. Juuri kun musteherukat olivat kypsiä ja ajattelin "huomenna" poimivani ne, niin eiköstä ne olleet menneet yön aikana karkureiden suuhun. En niin välitä lampaanlihasta, joten keskityn tarkastelemaan niiden lämpimää ja kivan väristä taljaa.


Milka ja Muheva ovat viettäneet leppoisan kesäloman laitumella. Milka ei ole vielä tiine, mutta toivon että ennen vuoden vaihtumista olisi. Saa nähdä. 
Muhevalla oli hetken aikaa imemisen estin nenässä, koska se kävi ilmeisesti Milkan tissillä (itse en ikinä nähnyt), koska Milkalta alkoi herumaan maitoa.

Kaneista olen päässyt kaikista eroon.
Kanojen määrä on pysynyt samana, vaikka yksi koittikin tuloksetta hautoa.

Mansikka aika meni. Tein aika paljon hilloa ja mehua. Raparperimehua ja punaviinimarjamehuakin saatiin muutama pullo. Odotan seuraavaksi omenoiden keruuaikaa. Aijon tehdä enemmän omenamehua kuin viime vuonna. 

Laitumelle ollaan nyt annettu lisäruokana kuivaheinää ja leipää. Leipä kelpaa hyvin kauran sijaan. 

Nyt ollaan valmisteltu uuden asukkaan tuloa. 
Eläin minkä hankinta ei ole millään muotoa järjellä perusteltavissa, mutta on ollut mun unelmana aina. 
Tiedättekö jo?

maanantai 14. elokuuta 2017

Muutto alakertaan

Olemme jo pidempään halunneet muuttaa takaisin alakertaan nukkumaan. Kun Veera oli pieni ajattelimme että sitten kun saamme hänet nukkumaan omaan sänkyyn, mutta sitten olikin Saara jo mahassa ja ajatukset lähtivät alusta: sitten kun Saara saadaan omaan sänkyyn nukkumaan. No nyt tuli se päivä kun vauvasta kasvoi niin iso että yösyöttöjä ei enää tarvita ja sänkyyn siirtäminen sujuu suhteellisen vaivattomasti vielä. (Siinä vaiheessa kun vauva oppii kiipeämään itse pinnasängystä on jo liian myöhäistä...)


Niinpä katselimme erilaisia vuodesohvia. Puusohva miellytti silmää eniten, mutta meillä on ollut jo kolme puusohvaa, jotka kaikki narisevat kun kääntää kylkeä päätimme että sellaista ei meille enää tule. Menimme oikeastaan kauppaan testaamaan divaanivuodesohvia, sellaisen sisään kun saa helposti vielä vuodevaatteet. Sitten se tuli vastaan ja muuta ei tarvinnut miettiä kuin väriä. Päädyimme harmaaseen siinä toivossa että roskat eivät näkyisi niin hyvin.


Olen ollut todella tyytyväinen valintaan.  Vuodevaatteet menevät päiväksi arkkuihin ja illalla sohvasta saa näppärästi sängyn. 


Haittaako olkkarissa nukkuminen? - Ei ollenkaan. Ainakin vielä kun lapset ovat pieniä niin ei haittaa yhtään että nukkuu keskellä olkkaria. Päinvastoin, musta on ihanaa iltaisin että on hetki omaa rauhaa kun lapset ovat yläkerrassa. Ylhäällä nukkuessa aina joku havahtui kysymään jotain kun itse hiipi alakertaan.
Mä aina vastaan tilakysymyksiin että "katsotaan sitten kun lapset ovat isompia, nyt on hyvä näin".