torstai 30. maaliskuuta 2017

Miten löysimme oman tuvan?

Yhteispostaus Korpikiven tuvan ja Korkealan kanssa.

Etsimme sopivaa taloa kolme vuotta ennen kuin vihdoin löysimme tämän meidän tönön. Itsestään selvä valinta ei ollut. Katsoin ahkerasti netistä myytäviä taloja ja kun sopivaa taloa ei tuntunut löytyvän katsoin myytäviä mökkejä.
Vaatimuksena oli vanha hirsi- tai rintamamiestalo, joka olisi remontoitavissa. Suurehko tontti ja jonkinlainen navettarakennus. 
Silmiini osui tämä.
En itse ollut vakuuttunut oliko talo juuri se unelma tönömme, mutta halvan hinnan houkuttelemina menimme katsomaan. Katselijoita oli aika monta, mutta suurin osa tyrmäsi tämän liian pienenä. Joonas oli heti varma että se on tämä, mä vielä epäröin... Talo vaikutti liian pikkuruiselta ja lisäksi juomakelpoista vettä ei tullut, vessa haisi kuselle, talo oli sokkeloinen ja suihku puuttui. Joonas sai kumminkin vakuutettua että sopisimme ihan hyvin taloon, kun vintin remontoisi makuutiloiksi.

 
Tilasimme homekoiran tutkimaan talon kuntotarkistuksen sijaan. Homekoiran ohjaaja oli kokenut rakennusmies ja saimmekin talosta raportin, joka oli parempi kuin perinteinen kuntotarkistus oli. Olimme eräässä toisessa kohteessa seuraamassa kuntotarkistusta kerran ja se ei vakuuttanut yhtään.


Ajatuksena oli muuttaa heti ja roudasimmekin muutamia tavaroita jo talolle.
Joonas kumminkin päätti kurkistaa lattian alle ja teki ison reijän keskelle olohuonetta. Siitä se remontti sitten lähtikin. Mun ajatuksena oli että voitaisiin rauhassa pikkuhiljaa remontoida, mutta kun Joonas jotain aloittaa on se saatava kerralla loppuun. Niin kävi remontissakin.


Samaan aikaan Joonas aloitti täysipäiväisenä yrittäjänä ja Mimmu oli 3kk vanha. Puuhaa riitti


Sisältä revittiin kaikki pois. Talo kengitettiin, eli alin hirsi vaihdettiin. Hirren välit tilkittiin. Entisen keittiön kohdalle rakennettiin vessa.  Laitettiin painuneiden purujen tilalle puhallusvillaa ja lattialle muovimaton tilalle lankkua. Porautettiin porakaivo, joka ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäisellä porauksella ei vettä tullut, eikä vielä toisellakaan porauksella ja jouduttiin tilaamaan paineaukaisu. Paineaukaisusta jäi jokin osa kaivon sisään ja jouduttiin käyttämään vielä porauskalustoa paikalla osan saamiseksi pois kaivosta. Kun vettä vihdoin tuli se oli aivan ruskeaa vaikka kuinka valutti... testit paljastivat että vedessä on liikaa mangaania ja rautaa, joten jouduimme hommaamaan suodattimen. Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu laskea paljonko vanhan pintavesikaivon kunnostus olisi tullut maksamaan....
Pihaan levitettiin sorakuorma.  Joulun aikoihin 2013 sokkeloisesta talosta alkoi avartumaan pikkuruinen tupakeittiö. Ja kylppäri alkoi valmistumaan alkuvuodesta 2014. Kävimme kummitädin kanssa hakemassa takan sukulaisen purkukuntoisesta talosta ja pesimme sen, jotta muurari voisi muurata sen paikoilleen. Tapetoin kummitädin kanssa pari seinää ja sillä aikaa kun Ronja kerhoili ja Mimmu nukkui kävin maalaamassa pintoja.  12 maaliskuuta 2014 pääsimme vihdoin muuttamaan! Aika iso hommahan siinä oli, mutta kyllä kannatti.
Muuton jälkeen rempattiin eteinen ja keittiötäkin ollaan remontoitu pikkuhiljaa käytännöllisemmäksi, sekä tehty se vintti lasten huoneeksi, varastoksi ja nukkumatilaksi. Portaiden suunnittelu pieneen tilaan oli vähän hankalaa, mutta hyvät niistä tuli. Ja nyt on lisäosan tekeminenkin aloitettu.
Joten hommaa riittää jatkossakin ja jos ei itse talon korjauksessa, niin aina voi siirtyä johonkin pihalla odottavan projektin pariin. Pihalle on ilmestynyt meidän aikana kaivokoppi, kanila ja  kasvihuone. Kaikki on vielä hieman kesken ja rempallaan, mutta pikkuhiljaa.

Lisäosan jälkeen aijon vihdoin kunnostaa navetan. Navetan kunnostamisen olen jo aloittanut siivoamalla tontin rajaa ja kun se on valmis pitää tilata täytemaata, siellä tontin rajalla kun on ollut entisten asukkaiden kaatopaikka. Lapsiakin on tullut lisää; Veera ja Saara. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut monenlaisia ylä- ja alamäkiä (I ja II ).

Talo on rauhallisella paikalla ja naapureita ei ole ollenkaan näköpiirissä. Silti huomaan välillä haaveilevani siitä että talo olisi vieläkin kauempana kaikesta. On pääkaupunkiseuduntuntumassa hyvät puolensakin; sukulaiset asuvat lähellä ja erikoispalvelut (esimerkiksi sairaanhoito Husuke) lähellä.




8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Oli mielenkiintoista lukea tarinanne. Meidän tarinamme on samankaltainen, tosin emme asu tuvallamme ympärivuotisesti :)

    VastaaPoista
  3. Hieno tarina miten löysitte oman kodin. Etsintä ei ole helppoa, meillä meni muutama vuosi, kaikenlaisia kohteita kävimme läpi. Olette hieno esimerkki miten omalla työllä voi saada unelmien kodin!

    VastaaPoista
  4. Ihana paikka teillä! Mekin etsimme kauan omaa paikkaamme, sopivaa vanhaa taloa ei löytynyt, niimpä päädyttiin ostamaan vanha tila johon rakensimme uuden talon. Vanha hirsinavettakin on pahoin kärsinyt vuosien saatossa, mutta jospa saisimme sen ajan myötä korjattua niin saatais eläimiä enemmänkin taloon.

    VastaaPoista
  5. Täydellisen kokoisen talon olette löytäneet! Itse haaveilen myös pienestä talosta maalla :)

    VastaaPoista
  6. Voi että, ihana elämä teillä! Me myös olemme husuken asiakkaita. kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista