keskiviikko 18. tammikuuta 2017

KonMari kirjan satoa

Hetken mielijohteesta netissä kirjaston valikoimaa selatessani klikkasin KonMari kirjan varaukseen. Yllätyksekseni se saapui täällä pikkupaikkakunnalla parin viikon sisään minulle. Täytyy myöntää että olin alkujaan aika skeptinen kirjan suhteen. Tuntui että ensimmäiset 30 sivua sain lukea kirjasta samaa asiaa "Siivoa kerralla kunnolla"! Niiden sivujen aikana mietin myös että "miksi tästä asiasta piti kirjoittaa kirja... ja miksi mä luen sitä?" 
Kirjassa on tälläiseen elämäntilanteeseen hyvän pituiset kappaleet. Ehdin hyvin lukemaan kappaleen loppuun, vaikka lapset ovat hereillä. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin lukea kirjaa ja tulla keskeytetyksi. Tämän kirjan kohdalla niin ei tainnut käydä kertaakaan. Täällä olen kirjoittanut vinkkejä tavaran vähentämiseen myös.

Entä jos epäjärjestyksen syyt ovatkin lapset, jotka suoltavat pelkkää täyteen piirrettyä piirrustuspaperiakin nopeammin kuin mikään kopiokone? Kirja osasi vastata tähänkin kysymykseen hyvin. Jos näytän mallia, se tarttuu kyllä lapsiin. Meidän murheen kryyni on mielestäni eteisessä eritoten kengät. Kengät ovat aina lattialla sikinsokin. Jos karsin niitä ja osoitan jokaiselle kengälle oikean paikan niin ne pysyvät järjestyksessä.
KonMarin mukaan jokaisen tavaran pitäisi puhutella meitä ja vain ne jotka tuovat iloa säästetään. Ei mulle lasten lelut tai miehen polkupyörä keskellä eteisen lattiaa tuota iloa. Säilytysratkaisuksi mulle on ehdotettu pyörän ripustamista seinälle, jossa se kieltämättä puhuttelisi minuakin... mutta ei positiivisesti. Tässäkin tapauksessa on itse näytettävä esimerkkiä ja järjestettävä ensin omat tavaransa, jolloin (toivottavasti) muut perheenjäsenet tulevat mukaan talkoisiin. Täytyy myöntää että heti ensimmäisenä tein virheen. Aloin järjestelemään johtojemmaa, oikeaa käärmeiden pesää, jonka luulin olevan aikalailla neutraalia aluetta... mutta sainkin heti palautetta ettei mitään piuhaa saa heittää pois. Niinpä tyydyin järjestelemään johdot siististi laatikkoon.

Sääntö ettei kenenkään pitäisi antaa katsella kun luovut tavaroista oli mielestäni erityisesti paikallaan. Erityisesti äitien ei pitäisi antaa katsella. Olen myös huomannut että vanhemmilleni on hankalinta se että luovun jostakin tavarasta. Kun muutimme nykyiseen pikkuruiseen taloon jätimme suurimman osan tavaroista jälkeemme. Vanhempani pelastivat sieltä vaikka mitä.
Itse huomaan että mietin lasten kohdalla samaa. Kun tytöt haluavat antaa jonkun lelun eteenpäin, niin mietin aina syitä miksi niitä ei voi antaa pois. "Koska halusit tätä niin kauan. Ja koska se oli niin kalliskin." Eilen annoin tytöille jätesäkin ja sanoin että keräävät kaikki lelut joilla eivät enää leiki siihen. En katsellut, vaikka mieli teki. Teki mieli kurkistaa jätesäkkiin ja kurkistinkin. Sieltä löytyi sellaisia leluja, joilla isommat eivät leiki, mutta pienemmät leikkivät. hmm.. tämä vaatii vielä erilaista lähestymistapaa. Idea on, mutta toteutus vielä vaiheessa.

Niin kuin huomaatte sukka/sukkahousukori on kaaos, eikä viikkaukset ihan vielä onnistu...
Olen syyllistynyt myös tavaroiden äidin luokse lähettämiseen, josta kirjassa varoiteltiin. Olen luopunut tavasta, mutta myönnän että vanhempien kellarista löytyy mun vanha armeijan satula ja entisen ponin riimu, sekä kasa jotain muistoesineitä (päiväkirjoja, kalentereita...). Lelujakin siellä on, mutta niitä mä en ole säästänyt ;). Tytöt pitävät isovanhempien kellaria oikeana aarreaittana.

Valokuvia ei kirjan mukaan kannattaisi säästää kovin montaa. Kukaan ei kuulemma odota perinnöksi valokuvakokoelmaa... täytyy myöntää että mä odotan niitä 100v vanhoja kuvia! Innostuin muuten jokin aika sitten bullet journalista. Täydellinen ratkaisu lahopäälle, jolla on kaupan päälle lukihäiriö! Bujoon saan näppärästi säilöttyä myös ne tärkeimmät valokuvat. Ja niitä tulee kehitettyäkin kun on paikka johon niitä laittaa. Mutta siitä joskus toiste enemmän.

Kotona pitäisi käyttää vaatteita joissa viihtyy, koska muuten alkaa näyttää siltä että kuuluu niihin kulahtaneisiin vernareihin. Myönnän käyttäväni kotona vaatteita, joissa viihdyn. Tällä hetkellä ne ovat pitkätkalsarit, kulahtanut imetyspaita ja fleece takki. Pitäisikö petrata..? Mitä turhaan. Ei kaikessa tarvitse yltää täydellisyyteen ja vaatteet ovat mulla sellainen asia. Olisihan se kiva näyttää huoliteltulta ja siistiltä, mutta on paljon käytännöllisempää kuljeskella kotona kalsarisillaan ja pukea vain toppahousut päälle kun menee pihalle. Pääsee nopeammin sinne pihallekin.

Pyyhkeetkään ei meinaa pystyssä pysyä.
Vaatteiden taittelun ihanuus ei oikein auennut .Eikä myöskään vierekkäin asettelu. Se tuntuu hirmuisen epäkäytännölliseltä. Kokeilin kyllä. Kumminkin omaan tyyliini - arvatkaa jaksoinko lajitella vaatteita värin mukaan. Olen kyllä aloittanut. Aina pyykistä tulevat pyykit yritän pakata kaappiin pystyyn ja vaaleasta tummaan. Pyyhkeitä lajitellessa törmäsin ongelmaan: kumpi on tummempi punainen vaiko vihreä? Sininen oli helppo.

Ajoittain kirja oli aika tylsää luettavaa, esimerkiksi sukkahousujen sielunelämästä kertova kappale.

En ole ikinä laittanut talvi tai kesä vaatteita varastoon kauden mukaan. Se on johtunut lähinnä siitä että osaa vaatteista tarvitaan koko ajan. Onneksi KonMarikin kyseenalaisti asian tarpeellisuuden.

En itse osaa ainakaan vielä miettiä tuottaako tavara iloa. Mietin ennemmin että tarvitsenko tätä? Hamstraaminen johtuu siitä että tavaroita on joka puolella, eikä oikeasti tiedä paljonko niitä on. Mietin mitä mä hamstraan. Ennen hamstrasin kaikkea vanhaa. Nyttemmin olen huomannut että en ikinä käytä niitä vanhoja hienon näköisiä esineitä... miksi niitä pitäisi säästellä? Paitsi tietenkin ne vanhempien kellarissa lojuvat aarteet. Ehkä mä osallistun kellarin tyhjäämis talkoisiin, kunhan sellaiset alkaa joskus.

Kirjan mukaan yksikin koditon tavara on riski palata epäjärjestykseen. Jos ei ole tarpeeksi säilystilaa, niin todellisuudessa on liikaa tavaraa. Olen kumminkin erimieltä liiasta tavarasta ainakin toistaiseksi: joskus säilytystila voi vain olla liian pieni. Meillä on 180cm pitkä ja 40cm syvä kaappi. Sinne mahtuu hyvin viiden ihmisen vaatteet, mutta vauvan vaatteita en sinne enää saanut laitettua. En vaikka miten järjestin.

Kirjassa mainitaan että jokaisella lapsella pitäisi olla oma säilytyspaikka. Tähän aijon kiinnittää heti huomiota kunhan päästään muuttamaan takaisin alakertaan. Isot tytöt tarvitsevat selvästi tilaa, jossa säilyttää tavaroita. Sellainen on vain ollut mahdotonta järjestää matalaan vinttiin, jossa pikkuriiviö yltää kaikkialle.

KonMari puhuu järjestelemisen mukavuudesta ja hauskuudesta. Tiedättehän - neljä (okei kolme, neljäs osallistuu karsintaan vaatimalla syliin, onneksi on kantoliinat!) riiviötä löytää röykkiöstä aarteita joita on sitten ympäri taloa... Siihen tarvitaan kyllä aikamoista huumorintajua ryntäillessään tavaroiden perässä, joten onhan se hauskaa.

Laukku pitäisi purkaa aina kotiin palattua. Tuntuu että on muutenkin tarpeeksi muistamista niin on hyvä että on aina valmiina perustarvikkeet laukussa, kuten vaippoja, vaihtovaatteet ja harso. Puran kyllä laukun osittain lähes jokapäivä, koska olen huomannut hukkaavani tavarat, jos ne ovat laukun pohjalla.

Karsiessa olen huomannut myös kuinka paljon säästää pelkkää roskaa! Roskaa on tullut varmasti enemmän kuin kierrätykseen meneviä säkkejä.

KonMari kirja oli kumminkin oikeassa: paikkoja järjestellessä on tullut mietittyä mitä sitä oikeasti haluaisikaan tehdä ja mistä oikeasti pidän. Loksahduspistettä en ole kokenut. Olen kumminkin aikoja sitten lakannut hamstraamasta ja ostamasta (tai ottamasta vastaan) turhia tavaroita. En oppinut kysymään tavaroilta "onko tästä minulle iloa?" Opin kumminkin että kaikki samanlaiset tavarat pitää kerätä samaan paikkaan, jotta niiden karsiminen olisi helpompaa. Sain myös muistutuksen siitä että jokaisella tavaralla pitäisi olla oma paikkansa. Suosittelen lukemaan!

Haastan myös kaikki julkaisemaan ennen ja jälkeen kuvia (vaikka instagramissa #KonMari)! Tai montako säkkiä tavaraa lähti kierrätykseen tai roskiin?

Oletko jo lukenut kirjan? Mitä pidit?

15 kommenttia:

  1. Moi! Olen seurannut blogiasi ahkerasti alusta asti. Minulla on KonMari-prosessi menossa ja aiheeseen liittyvä blogi pystyssä http://freijamarittaa.blogspot.fi/ tervetuloa lukemaan! Kun luin tätä sinun postaustasi, tuli mieleen muutamia vastauksia näihin ongelmakohtiin, mitä sinulle tuli vastaan. Ensinnäkin suosittelen lukemaan myös KonMarin jatko-osan "Iloa säkenöivä järjestys" jossa on mm. tarkemmat ohjeet pystyviikkaukseen (todella toimivat! Vasta toisen kirjan luettuani opin viikkaamaan oikein) sekä ohjeita siihen, miten tunnistat ilon tunteen. Tämä toinen kirja on muutenkin paljon konkreettisempi, antaa selkeitä käytännön ohjeita. Vaatteiden pystyviikkaus toimii aika huonosti, jos ne pitää laittaa hyllylle kaappiin. Se toimii hyvin, jos ne saa laitettua lipaston laatikkoon tai esim. irtonaisessa korissa kaapin hyllylle. Itse olen nyt valjastnut kaappien hyllyt uudenlaiseen käyttöön irtokorien avulla. Vaatteet ovat koreissa todella siistissä rivissä ja pysyvät kurissa! Jopa liehuvahelmaiset mekot kesyyntyvät sievään järjestykseen, kun ne pystyviikkaa koriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, sain juuri kakkos osan päätökseen. Siinä oli hyviä käytännön vinkkejä.... Vaatteet tosin eivät ole vieläkään oikein viikattu :D

      Poista
  2. Juu toki luin Konmarini jo pari vuotta sitten. :) Minäkin katselin kuvista, että olet viikannut nuo vaatteet väärin. Ne pitäisi vielä kertaalleen taittaa tuosta keskeltä, sitten pysyvät pystyssä. Ainakin muistaakseni noin, meillä ei viikata vaatteita koska ovat henkareilla roikkumassa.

    Konmarin paras anti on se, että se opettaa luopumaan. Konmarin luettuani sain vihdoin heivattua kaikki epämieluisat lahjat, keskeneräiset käsityöt ja sen semmoiset pois. Kiitin niitä ja annoin niiden jatkaa matkaa.

    Konmarin suurin heikkous on se, että se on tarkoitettu esteettisesti elävälle citysinkulle pikkuyksiössä - joskin jatko-osassa Konmari on mennyt naimisiin ja saanut lapsen - eikä suurta osaa arkitavaroista voi karsia sillä perusteella tuottaako tavara iloa vai ei. Esim. Konmari itse poisti iloa tuottamattoman vasaran ja hakkasi sen jälkeen naulansa paistinpannulla!

    Maritus pitää muuten ihan syystäkin aloittaa vaatteista, sillä ne ovat kohtuullisen neutraalia aluetta ja suurimmalla osalla on käyttämättömiä vaatteita kaappi pullollaan. Kun pääsee alkuun poistamalla väärää kokoa, mallia tai aikakautta olevat vaatteet, on jo pitkällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vaatekaapista lähti vain yksi neuletakki, sekä farkut, jota käytin kuusi vuotta sitten ahkerasti. En kumminkaan ikinä palautunut niihin mittoihin raskauden jälkeen että nappi olisi mahtunut kiinni :P.Sain kyllä vaatekaapin jotenkin järjestykseen.
      Suurin anti minulle taisi olla motivoiminen aloittaa jostakin.

      Poista
  3. Ostin jopa tuon Konmari-kirjan silloin kun se tuli oikein "muotiin" ja sainkin vähän tavaraa vähennettyä, luen sitä osittain aina välillä ja saan taas vähän tavaraa poistettua...tosin sovellan sen sääntöjä hyvin väljästi :) Nyt lainasin kirjastosta suomalaisen raivauskirjan . Mutta vaatekaappi on pysynyt paljon siistimpänä kun vaatteet on taiteltu koreihin, eivätkä ole päällekkäin nipussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää minunkin hommata koreja, ehkä se auttaa pitämään vaatekaapin siistinä.

      Poista
  4. En ole lukenut kumpaakaan KonMaria. Harkinnassa on ollut jo pidempään. Varsinkin nuo vaatteet... minulla kun on niin paljon mustia vaatteita. On pirun hankala löytää juuri oikeaa puseroa pinosta.

    Me kun ollaan kahdestaan nykyään, tavaraa on karsiutunut jo ihan siitäkin syystä. Mutta kyllähän sitä "turhaa" roinaa aina on. Esim. pari laatikkoa kirjoja, jotka ei mene kirppiksellä kaupaksi, jotka kaikki ovat lukeneet ja en raaski heittää niitä menemään! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein päätöksen että en myy mitään, mikä on halvempi kuin x summa. Helpottaa karsintaa ja eroonpääsyä :)

      Poista
  5. Tästä näkee sen viikkauksen hyvin:
    https://www.youtube.com/watch?v=Lpc5_1896ro

    Mutta kuten tässä on jo kirjoitettu, niin se toimii parhaiten jos on vaatteet laatikossa. Pienet muovi tai puulaatikot irrallisena hyllyssä auttaisi asiaa kummasti. Innostuin itsekkin viikonloppuna siivoamaan vaatekaappiana Maie Kondon mukaan ja en meinaa tunnistaa omaa vaatekaappiani enään :D

    VastaaPoista
  6. Luin kirjan noin vuosi sitten, ja pikkuhiljaa käytiin koko talo läpi. Nyt meillä on paljon väljempää, selkeämpää ja mukavampaa. Siivoaminen on helppoa eikä koti ole kaaoksessa. Mulle kirjasta oli hyötyä, vaikka osa siitä oli ihan hirveää kukkua. Kakkososa oli mulle aivan turha. Sain riittävät neuvot ekasta, ja pääpointti taisi olla se, miten epämieluisasta ja tarpeettomasta tavarasta voi luopua. Nyt en enää säilö tarpeetonta kamaa yhtään mistään syystä.

    VastaaPoista
  7. En ole lukenut kyseistä kirjaa ja tuntuu etten tarvitse tätä.Jos mieheltäni kysyy niin laitan tavaraa liikaakin kiertoon.Tyhjät seinät vain kaikuu, tosin ostan tilalle kyllä antiikkia.Mielestäni vähän tavaraa antaa tilaa ajatuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko koskaan kaivannut jotain josta juuri luovuit?

      Poista
    2. Itselleni tuo kirja on uusi tuttavuus. Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta ja sen ideasta ajattelin, että "mahtavaa, joku on pukenut mun aatokset kirjaksi". Lähinnä tuossa tarkoitin turhasta hamstraamisesta ja tavarasta luopumista. Olen viime vuosina tasaseen tahtiin karsinut turhia kamoja pois ja pitänyt tiukkaa linjaa uusien suhteen. Meille ei tule muuta kuin tarpeellisia tavaroita. Konmari kirja löysin hetki sitten kirpparilta ja nyt se odottaa lukua (kunhan saan edellisen kirjan luettua alta pois). Kunhan saan kirjan luettua niin täytynee tehdä itsekin blogiini postaus aiheesta.

      Poista