torstai 30. maaliskuuta 2017

Miten löysimme oman tuvan?

Yhteispostaus Korpikiven tuvan ja Korkealan kanssa.

Etsimme sopivaa taloa kolme vuotta ennen kuin vihdoin löysimme tämän meidän tönön. Itsestään selvä valinta ei ollut. Katsoin ahkerasti netistä myytäviä taloja ja kun sopivaa taloa ei tuntunut löytyvän katsoin myytäviä mökkejä.
Vaatimuksena oli vanha hirsi- tai rintamamiestalo, joka olisi remontoitavissa. Suurehko tontti ja jonkinlainen navettarakennus. 
Silmiini osui tämä.
En itse ollut vakuuttunut oliko talo juuri se unelma tönömme, mutta halvan hinnan houkuttelemina menimme katsomaan. Katselijoita oli aika monta, mutta suurin osa tyrmäsi tämän liian pienenä. Joonas oli heti varma että se on tämä, mä vielä epäröin... Talo vaikutti liian pikkuruiselta ja lisäksi juomakelpoista vettä ei tullut, vessa haisi kuselle, talo oli sokkeloinen ja suihku puuttui. Joonas sai kumminkin vakuutettua että sopisimme ihan hyvin taloon, kun vintin remontoisi makuutiloiksi.

 
Tilasimme homekoiran tutkimaan talon kuntotarkistuksen sijaan. Homekoiran ohjaaja oli kokenut rakennusmies ja saimmekin talosta raportin, joka oli parempi kuin perinteinen kuntotarkistus oli. Olimme eräässä toisessa kohteessa seuraamassa kuntotarkistusta kerran ja se ei vakuuttanut yhtään.


Ajatuksena oli muuttaa heti ja roudasimmekin muutamia tavaroita jo talolle.
Joonas kumminkin päätti kurkistaa lattian alle ja teki ison reijän keskelle olohuonetta. Siitä se remontti sitten lähtikin. Mun ajatuksena oli että voitaisiin rauhassa pikkuhiljaa remontoida, mutta kun Joonas jotain aloittaa on se saatava kerralla loppuun. Niin kävi remontissakin.


Samaan aikaan Joonas aloitti täysipäiväisenä yrittäjänä ja Mimmu oli 3kk vanha. Puuhaa riitti


Sisältä revittiin kaikki pois. Talo kengitettiin, eli alin hirsi vaihdettiin. Hirren välit tilkittiin. Entisen keittiön kohdalle rakennettiin vessa.  Laitettiin painuneiden purujen tilalle puhallusvillaa ja lattialle muovimaton tilalle lankkua. Porautettiin porakaivo, joka ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäisellä porauksella ei vettä tullut, eikä vielä toisellakaan porauksella ja jouduttiin tilaamaan paineaukaisu. Paineaukaisusta jäi jokin osa kaivon sisään ja jouduttiin käyttämään vielä porauskalustoa paikalla osan saamiseksi pois kaivosta. Kun vettä vihdoin tuli se oli aivan ruskeaa vaikka kuinka valutti... testit paljastivat että vedessä on liikaa mangaania ja rautaa, joten jouduimme hommaamaan suodattimen. Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu laskea paljonko vanhan pintavesikaivon kunnostus olisi tullut maksamaan....
Pihaan levitettiin sorakuorma.  Joulun aikoihin 2013 sokkeloisesta talosta alkoi avartumaan pikkuruinen tupakeittiö. Ja kylppäri alkoi valmistumaan alkuvuodesta 2014. Kävimme kummitädin kanssa hakemassa takan sukulaisen purkukuntoisesta talosta ja pesimme sen, jotta muurari voisi muurata sen paikoilleen. Tapetoin kummitädin kanssa pari seinää ja sillä aikaa kun Ronja kerhoili ja Mimmu nukkui kävin maalaamassa pintoja.  12 maaliskuuta 2014 pääsimme vihdoin muuttamaan! Aika iso hommahan siinä oli, mutta kyllä kannatti.
Muuton jälkeen rempattiin eteinen ja keittiötäkin ollaan remontoitu pikkuhiljaa käytännöllisemmäksi, sekä tehty se vintti lasten huoneeksi, varastoksi ja nukkumatilaksi. Portaiden suunnittelu pieneen tilaan oli vähän hankalaa, mutta hyvät niistä tuli. Ja nyt on lisäosan tekeminenkin aloitettu.
Joten hommaa riittää jatkossakin ja jos ei itse talon korjauksessa, niin aina voi siirtyä johonkin pihalla odottavan projektin pariin. Pihalle on ilmestynyt meidän aikana kaivokoppi, kanila ja  kasvihuone. Kaikki on vielä hieman kesken ja rempallaan, mutta pikkuhiljaa.

Lisäosan jälkeen aijon vihdoin kunnostaa navetan. Navetan kunnostamisen olen jo aloittanut siivoamalla tontin rajaa ja kun se on valmis pitää tilata täytemaata, siellä tontin rajalla kun on ollut entisten asukkaiden kaatopaikka. Lapsiakin on tullut lisää; Veera ja Saara. Näihin kolmeen vuoteen on mahtunut monenlaisia ylä- ja alamäkiä (I ja II ).

Talo on rauhallisella paikalla ja naapureita ei ole ollenkaan näköpiirissä. Silti huomaan välillä haaveilevani siitä että talo olisi vieläkin kauempana kaikesta. On pääkaupunkiseuduntuntumassa hyvät puolensakin; sukulaiset asuvat lähellä ja erikoispalvelut (esimerkiksi sairaanhoito Husuke) lähellä.




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Säästäminen


Monella seuraamassani facebook ryhmässä ollaan viimeaikoina puhuttu säästämisestä. Se miten pystyy ja kannattaa säästää on mielestäni täysin kiinni elämäntilanteesta. Työ tuo lisää kuluja elämään, koska aikaa ei ole käytettäväksi niin paljoa. Töiden kannalta voivat välttämättömiä olla myös auto, puhelin, työvaatteet, ruokailu ja kaikenlaset muut arkea helpottavat asiat. Kun ei ole aikaa on ostettava palveluita.
Eniten säästämiseen ja asumiseen vaikuttavat kumminkin mielestäni lapset. Itse eläisi kesäisin pelkillä luonnon antimilla (villivihannekset, marjat, sienet ja siihen höysteeksi kananmunia, kotiloita, kalaa..), mutta lapsien kanssa kaikkea ei pysty. Lapsettomat eivät ehkä pysty kuvitella esimerkiksi kalareissua neljän pienen lapsen kanssa.
Omavaraisryhmissä neuvotaan sähkön säästämisessä ja auton myymisellä. Toisessa ryhmässä harmitellaan ruuan kallista hintaa ja ravataan punaisten lappujen perässä. Todellisuudessa ruoka ei ole kallista elämisessä (1980-luvulla ruokamenot olivat 21% ja 2000-luvulla 12%) ja sen avulla voidaan vaikuttaa moniin sairauksiin ja jaksamiseen.

Sähkön säästäminen
Valojen sammutus ja ylimääräisten laitteiden kytkeminen pois päältä on varmasti selviöitä monelle. Ylimääräisistä sähkölaitteista luopuminen on myöskin helppo kulujen karsinta kohde. Tarvitaanko esimerkiksi mikroa, kahta telkkaria, montaa tietokonetta, leivänpaahdinta ja muita härpäkkeitä... ainakaan niin montaa?
Meillä on pesukone ja kuivausrumpu. Jotkut pärjäävät ilman moisia mukavuuksiakin, mutta perheessä missä on pieniälapsia ja rajalliset kuivaustilat ilman noita kahta konetta elämä hankaloituu huomattavasti. Meillä oli jokin aika sitten vedet poikki ja pyykinpesu oli se eniten harmaita hiuksia tuottava asia. Kun pyykkiä tulee vähintään kaksi - yleensä kolme - koneellista päivässä, on pyykkikone mielestäni pakollinen arjen helpottaja. Pyykin määrää yritetään meilläkin jatkuvasti vähentää, mutta se tuntuu mahdottomalta tässä vaiheessa elämää. Kuivausrumpua pidän meillä välttämättömänä, koska talo on pieni. Kuivaan paljon pyykkiä kesällä pihalla, mutta sadesäällä ja talvipakkasilla se ei onnistu. Sisällä ei mahtuisi kulkemaan mikäli ripustaisin kolme koneellista pyykkiä naruille kuivumaan.

Kyöhällä ei ole varaa ostaa halpaa
Osta kerralla kunnollista. Sanonta halvalla ei saa hyvää pätee monessa asiassa. Ulkovaatteet ostan aina lapsille uutena tai todella vähän käytettyinä. Silloin ne ovat kestäneet tähän mennessä kaikilla lapsilla. Toisaalta myös jälleenmyyntiarvo kalliimmissa on parempi. Käytettynä ostetun voi saada myytyä samallakin hinnalla mitä itse on maksanut. Itse olen ylimääräisiä vaatteita lahjoittanut eteenpäin, uskon että hyvä kiertää.
Muita vaatteita ostan usein kirppareilta ja vaihtopiiri kavereiden kesken toimii myös kivasti.
Sama pätee moneen omaankin vaatteeseen. Kun ostaa laadukkaan vaatteen se kestää käytössä pitkään. Raskausvaatteita en ole kovinkaan monia ostanut - olen käyttänyt Joonaksen kulahtaneita teepaitoja ja huppareita. Parit housut olen ostanut jo ensimmäisen raskauden aikana ja ne ovat kestäneet mulla kaikki neljä raskautta ja käyneet välillä kavereillakin lainassa. Legginssit ja tunikat ovat olleet hyvä valinta raskaudessakin "siistimpään pukeutumiseen".

Monen muun mielipiteestä huolimatta mä olen sitä mieltä että hyvän (vähän ajetun) auton ostaminen kalliimmalla on halvempi ratkaisu kuin romun ostaminen halvalla. Jos ostaa kerralla kunnollisen auton jota ei tarvitse jatkuvasti huoltaa ja vaihtaa uuteen romuun, tulee paremman auton kalliimpi hinta halvemmaksi pitkällä tähtäimellä. Vähemmän saastuttavan auton vakuutukset ovat edullisemmat ja bensakulut usein maltillisemmat.
Kaksi autoa ovat harmi kyllä maalla asuessa välttämättömyys meidän tilanteessa. Yrittäjän epäsäännöllinen työrytmi on osa syy siihen, mutta myös säästäminen. Miten hoitaisin päivittäiset askareet kuten possujen ruuan haun ja kerhoon viennit ilman autoa? Lisäksi perheauton ja työauton yhdistäminen olisi hankalaa, koska töissä tarvitsee kuljettaa erilaisia isoja tarvikkeita ja työkaluja. Auton siivoaminen jokapäivä perheen kuljettamista varten olisi vaikeaa. Sikojen ruuan hakemisellakin säästetään rahaa, vaikka se viekin aikaa.

Vaihtokauppa
Vaihtokauppa on hyvä vaihtoehto. Nykypäivänä se ei vain ole välttämättä kannattavaa. Olen liian usein joutunut pettymään vaihtokaupassa saatuun asiaan, joten en enää harrasta kovinkaan monen kanssa sitä.

Pieni talo
Meidän pikkuruinen talo on mielestäni ollut paras säästökohde mitä saattaa keksiä. Remontti kulut ovat pienet ja koko talo lämpiää yhdellä varaavalla takalla kovimmillakin pakkasilla hyvin. Velkakin on maltillinen.
Säästämistä on myös laittaa eristykset kuntoon talossa. Liian moni vanhantalon omistaja unohtaa eristyksien tärkeyden ja ihmettelee sitten kun nurkissa vetää ja lattia on pakkasella. Vanhat puru eristeet ovat ajan saatossa painuneet, eivätkä eristä ja siitä tulee varmaan maine vanhojen talojen vetoisuudesta ja kylmyydestä.

Vanha talon remontoiminen on ekologista ja fiksua. En usko että uudet talot kestävät edes 100-vuotta homehtumatta pystyssä. Toki vanhoissakin taloissa voi olla ongelmia, mutta yleensä ne ovat korjattavissa. Jouluksi-kotiin talot ovat poikkeuksetta nopeasti rakennettuja ja vain ulkoisella pinnalla on väliä, ei niinkään kestävyydellä ja materiaaleilla.
Olenkin sanonut että sellaisen uuden talon rakentaminen missä minä asuisin maksaisi niin paljon että kenelläkään normaalipalkkaisella ei olisi varaa sellaista rakentaa. Savitaloa voisin kyllä harkita, mutta byrokratia sellaisenkin rakentamisessa mietityttää ja tuntuu vievän rahaa.

Ruokakulut
Ruuan kasvattaminen säästää lompakkoa. Monet sanovat että eläinten pito tulee kalliiksi ja lihan hinta itse kasvattamalla on kallis harrastus. Meillä se on tullut halvemmaksi kuin kaupasta ostaminen. Lisäksi tiedän mitä syömme. Maan käyttö on tälläisellä minitilalla väkisinkin säästeliästä, koska kaikki pläntit pitää hyödyntää joko eläinten tai ihmisten ruuan saantiin. Tietenkin meilläkin on toistaiseksi vielä paljon hyödyntämätöntä maapinta-alaa, mutta kovasti yritetään joka vuosi saada enemmän ja enemmän hyödynnetyksi. Haaveilen vielä joskus saavani istutettua pihan niin täyteen (monivuotisia) hyötykasveja että nurmikkoa ei tarvitse leikata kuin grilli- ja leikkipaikan vierestä.

Kauppaan tehdään ostoslista, jotta harhaostoksia ei tulisi. Tähän auttaa älypuhelimiin ladattava Google Keep! Sovelluksen pystyy jakamaan eri ihmisten kesken ja ostoslista päivittyy automaattisesti. En katso tarjouksia tai juokse niiden perässä, koska ruoka on mielestäni asia mistä säästämme viimeisenä. Ravinteikas ja laadukas ruoka on kaiken perusta, sillä vältetään lääkkeet ja lääkärikäynnit. Vitamiineja kannattaa nykypäivänä valitettavasti syödä purkistakin, koska ryöstöviljely on tuhonnut maaperää niin että samoja vitamiineja ja hivenaineita ei ole enää saatavissa ruuasta. Oman ruuan kasvatuksella yritämme korjata osittain myös tätä asiaa.

Monet eivät välitä mitä ruokaa syövät, koska tuleehan niitä ympäristömyrkkyjä muualtakin ja oman ruuan kasvatuksessakin voi jonkin toisen pellon myrkytys ja ilmansaasteet pilata omakasvatetun ruuan... Varmasti, mutta meillä ei ruiskuteta suoraan kasveille myrkkyjä tai syötä eläimille gmo-rehuja.

Ruuan kallista hintaa harmitellaan, koska kaikkien on pakko syödä. Kotimaisuus on viimeinen juttu mitä kuluttajat yleensä katsovat, koska vieressä oleva tuontiruoka on puolet halvempaa. Samaan aikaan vaaditaan tuottajilta parempia oloja eläimille ja alhaisempaa hintaa. Onneksi nykyään on myös valveentuneempia kuluttajia.

Sitten kun... 
lapset lentävät pois pesästä voisi luopua enemmistä sähköhärpäkkeistä. Ainakin pyykinpesukone ja kuivausrumpu tuntuisivat nyt turhilta kahden aikuisen perheessä. Tiskikone ja ehkä juokseva vesi myös. Sähköhellan haaveilen korvaavani puulämmitteisellä jo lähivuosina. Tiskikoneesta suunnittelen myös välillä luopuvani jo nyt, mutta se vaatisi vähän enemmän tilaa, jotta tiskaaminen onnistuisi niin helposti että sen voisi joka päivä, monta kertaa päivässä tehdä.
Tietokoneiden ja kännyköiden lataus, sekä valaistus onnistuisi aurinkosähköillä ja aggregaatilla kun saa karsittua isoimmat sähkösyöpöt pois. Pakastamisen sijaan pitäisi opetella säilömään kellarissa.

Nyt kumminkin eletään nyt. Varauksia tulevaa varten voi tehdä, mutta elämän pitää olla myös mielekästä ja arkea helpottavia koneita tarvitaan tähän maailmanaikaan kun töissä on jommankumman pakko käydä ja lapset ovat pieniä.

Missä teidän mielestänne pystyy helpoiten säästämään? 
Onko rahan säästäminen edes tarpeellista, jos se riittää?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Vaarallinen maito?


Juusto reseptin ja maidon terveellisyys -postauksen myötä sain paljon palautetta niin Facebookin kautta, sähköpostilla ja kommenteissakin maidon bakteereista. Osa tuntui pitävän bakteereita pelkkänä pelotteluna ja osa taas oli kauhuissaan miten voimme juottaa lapsillemme raakamaitoa. Päätin vähän avata asiaa enemmän.


Villitys mahdollisimman puhtaan ruuan puolesta on jo jatkunut pitkään. Tuottajia tunnutaan syyllistävän siitä miksi meille ei tarjota puhtaita raaka-aineita? Syy on mielestäni suurissa massoissa ja ihmisten luontaisessa helppouden tavoittelussa. Kiireinen ihminen nappaa helposti mukaansa kaupan hyllyltä einestä tai edes jotain puolivalmista. Teollisuus haluaa uskotella meille että itse teurastettu ja raakamaito voivat olla saastuneita ja on suuri riski syödä niitä. On totta että harvoin kotioloissa päästään yhtä hygieniseen lopputulokseen kuin teollisuudessa, mikäli asiaan ei oikeasti kiinnitetä huomiota. Pien eläinten (kukko ja kani) teurastus onnistuu pienellä panostuksella varmasti hyvin. Jo lampaan kokoinen eläin vaatii kumminkin niin paljon suuremmat tilat, että se on hankalampi teurastaa hygienisesti. Kun teurastaa ruuan itselleen ja perheelleen hygieniasta pitää mielestäni kumminkin riittävän hyvin huolta hygieenisyydestä, mikäli tietoa aiheesta on. Toisaalta suurinosa bakteereista kuolee kuumentaessa, joten kovin suurta riskiä ei omasta mielestäni ole, sillä kaikki liha kypsennetään ennen syömistä. Juustojen valmistaminen on saanut minut ottamaan enemmän selvää bakteereista, sillä pitkä varastointi lisää bakteerien määrää ja riskiä sairastua niistä. Aijon juustoa valmistessani lisätä hygieenisyyttä entisestään. 
Haemme maidon suoraan tilalta aina, mutta kuumennamme sen yli 71 asteeseen bakteerien tuhoamiseksi. Itse saatamme juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsia varten termisoimme maidon. Tästä ollaan yleisesti montaa mieltä, sillä kuumennus tappaa myös hyvät bakteerit.

 

Maidon vaarat

Raakamaitoa ostaessa tilallisen tulee varoittaa kuluttajaa maidon vaaroista. Kyseistä lapusta täytyy käydä ilmi Eviran mukaan:
  • tuote on raakamaitoa
  • tuote saattaa sisältää tautia aiheuttavia mikrobeja
  • riskiryhmiin kuuluvien ei tule nauttia tuotetta lämpökäsittelemättömänä
  • riskiryhmiin kuuluvat lapset, vanhukset, raskaana olevat ja henkilöt, joilla on vakava perussairaus
  • tuotteen kuljetus- ja säilytyslämpötila (enintään + 6 °C)
  • viimeinen käyttöpäivä (Evira suosittelee, että viimeinen käyttöpäivä on pääsääntöisesti kaksi vuorokautta raakamaidon luovutuksesta.)
Raakamaidon aiheuttamista ruokamyrkytystapauksista voi lukea Eviran sivuilta. Käytännössä kaikki maidon bakteerit aiheuttavat eriasteisia ruokamyrkytyksiä.

2016 toksoplasmoosiin sairastui 35 ihmistä
Vuonna 2015 kambylobakteeriin sairastui 4589 ihmistä, joista VAIN 632 tartunnoista oli kotimaisia.
Listerian aiheuttamia yleis infektioita todettiin vuonna 2015 46 kappaletta, joista yli puolet yli 75-vuotiailla. 
2015 Salmonellaa esiintyi 1656 ihmisellä, joista 59 oli peräisin kotimaasta.
Suomen väkiluku on ollut viime vuonna tilastokeskuksen mukaan 5 502 640. Lisää lukuja tartuntataudeista vuodelta 2015 voi lukea täältä.

 

EHEC

EHEC-bakteeri aiheuttaa veriripulia ja vatsakramppeja. Ripuli kestää yleensä 4-10 päivää.  Bakteeria löytyy märehtijöiden suolistosta ja se voi tarttua ihmiseen raakamaitoon eksyneen epäpuhtauden (sonnan) kautta. Bakteeri voi tarttua myös huonosti kypsennetyn lihan kautta, vihanneksista ja saastuneesta vedestä. Aikuisilla EHEC-tartunta voi olla oireeton. Oireet alkavat yleensä 4-10 päivää tartunnansaannin jälkeen. EHEC-tartunta voi kumminkin johtaa jopa hengenvaaralliseen munuaisvaurioon. Ripulin takia saattaa olla syytä hakeutua sairaalaan nesteytykseen, mutta antibiootein tartunnan saaneita ei hoideta.
Myös teurastamoissa otetaan näytteitä EHEC-bakteerin varalta. Maitoa jossa todetaan EHEC-bakteeri ei käytetä ilman pastörointia.

 

Salmonella

Salmonellan oireina ovat ripuli ja kuume, pienelle osalle sairastuneista voi kehittyä nivetulehdus. Ripuli kestää yleensä 4-10pv. 
Salmonella tarttuu yleensä ihmisen tai eläimen ulosteen saastuttamasta ruuasta. Kypsennys tuhoaa salmonellan ja tavallisimpia tartunnan lähteitä ovatkin raakamaito, liha ja idut. Myös lemmikkieläimet, erityisesti matelijat voivat tartuttaa ihmiseen salmonellan.
Salmonellaa hoidetaan vain poikkeustapauksissa antibiooteilla.

Kampylobakteeri

Kambylobakteeri aiheuttaa suolistotulehduksen, jossa oireena on kuume, verinen tai limainen ripuli, päänsärky, pahoinvointi ja kovat vatsakivut. Oireet kestävät kolmesta päivästä viikkoon. Osalle sairastuneista voi kehittyä niveltulehdus. Tarttuu huonosti kypsennetystä ruuasta, saastuneesta vedestä ja joskus harvoin ihmisestä toiseen.
80% tartunnoista on peräisin ulkomailta.

Listeria

Listerian jäljittäminen tiettyyn elintarvikkeeseen on hankalaa, sillä oireet voivat ilmetä viikon tai jopa vasta kahden kuukauden päästä. Terveet ihmiset sairastuvat harvoin vakavasti. Listerioosin ilmenee vatsatautina ja perustautia sairastavilla henkilöillä se voi aiheuttaa aivokalvon tulehduksen. Listerioosiin kuolee jo 25% sairastuneista, mutta yleensä kyseessä on jotakin perustautia sairastava henkilö. Listerioosi voi aiheuttaa keskenmeja.
Listeriaa hoidetaan antibiooteilla.

Toksoplasma

Tartunta tapahtuu yleensä huonosti kypsennetyn lihan kautta, sillä toksoplasma alkueläin elää eläinten kudoksissa. Maidosta ja kissan ulosteesta voi kumminkin myös toksoplasma-loinen tarttua. Harva kissa kantaa loista (yksi sadasta) ja tuore uloste ei tartuta toksoplasmaa. Suurin osa tartunnan saaneista eivät oireile mitenkään tai vain sairastuvat lievään kuumeeseen. Nielurisat ja imusolmukkeet voivat turvota. Pahimmassa tapauksessa toksoplasma aiheuttaa aivotulehduksen ja keuhkokuumeen. Aivotulehdus havaitaan yleensä vain HIV-potilailla. Pysyvä haitta voi olla näön hämärtyminen.
Raskausaikana saatu toksoplasma-loinen aiheuttaa keskenmenon ja jopa vauvalle pysyvän vamman. Raskautta ennen saatu toksoplasma-tartunta ei ole yleensä vaarallinen sikiölle.
Toksoplasma ei välttämättä vaadi hoitoa, mutta vakavammissa tapauksissa käytetään hoitoon antibioottia. Toksoplasma-loinen tarttuu yleisimmin ihmiseen kissan ulosteen kautta, ei raakamaidosta, mutta riski on olemassa.

Yersinia

Yersinia bakteerit esiintyvät yleensä maaperässä ja vesistöissä. Yleisin tartunnan lähde ihmisillä on huonosti kypsennetty sianliha. Oireet alkavat 1-25 vuorokauden kuluessa ripulilla, kuumeella ja vatsakrampeilla, sekä oksentelulla. Oireet voivat olla samantapaisia kuin umpilisäkkeen tulehduksessa. Tautiin ei käytetä antibiootteja. Jälkitautina voi (harvoin) esiintyä niveltulehdus.

Tartuntojen ehkäisy

 



Kaikkia näitä tartuntoja voidaan kotikeittiössäkin ehkäistä kuumentamalla maito yli 71C° ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta niin keittiössä kuin syödessä.

Tilaolosuhteissa maidon laadusta huolehditaan hyvällä lypsyhygienialla. Utareet on syytä pyyhkiä hyvin puhtaiksi ennen lypsyä. Käsin lypsettäessä vaara maidon saastumiselle on suurempi kuin konelypsyssä. Maito on käsinlypsättäessä usein avoimessa astiassa, johon helposti tippuu karvoja tai pahimmassa tapauksessa jopa sontaa. Lypsypaikan hygieenisyydestä, lypsykoneen puhtaudesta ja siiviläsukan vaihdosta huolehditaan jokaisella lypsykerralla. Maitoauton käynnin jälkeen maitotankki pestään. Navetta hygieniaan kuuluu myös esimerkiksi huolehtia etteivät lanta ja lehmien syömä rehu kohtaa. Pääsääntöisesti maito, joka tulee toimivalta lypsykarjatilalta on hygieenisesti hyvää. Maito luokitellaan laadun perusteella luokkiin E, I ja II. E-luokka on paras ja sitä tuottaa suurinosa maitotiloista Suomessa. Maidon hinta määräytyy luokan, sekä rasva ja valkuaislisistä. Käytännössä II-luokan maitoa ei ole tilallisella yleensä varaa tuottaa.

Olemme kokeneet liian läheltä miltä kambylobakteerin sairastaminen tuntuu ja sen takia pyrimme useinmiten kuumentamaan raakamaidon, vaikka siinä kuolee myös osa hyvistä bakteereista. Itse saatan juoda maitoa sellaisenaan, mutta lapsille tarjotaan vain kuumennettua maitoa varmuuden vuoksi.
Kampylobakteeri tarttui tilalla maidosta, joka oli lypsetty erilleen vasikoille juotettavaksi.  Sitä maitoa ei olisi saanut ottaa ihmisille käyttöön. Henkilö joka otti maitoa tankista ei myöskään pessyt maitokannua edellisistä maidon jämistä. Minä en sairastunut, koska en juo kahvia, enkä siis käyttänyt tätä maitoa kahvin seassa. Kaikki muut navetalla sairastuivat ja osa söi antibioottikuurin tapauksen johdosta. 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan 30% raakamaidossa on kambylobakteeri, joka on mielestäni yllättävän iso prosentti. Tosin tutkimuksen laajuudesta en osaa sanoa ja sitä kautta luotettavuudesta. Kaikki tilastot kun ovat muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi.

Pidättekö raakamaidon juomista turvallisena?
Pelotellaanko bakteereilla liika tai liian vähän?
Mistä ostatte maidon?

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Saunapalvi

Tulipa vihdoin taas aikaa valmistaa saunapalvia. Se ei ole hätäsen hommia. Aikaa kuluu yli vuorokausi pelkän saunan lämmittämiseen. Ennen pakastimia palvaus oli kevään lämmetessä lihojen säilyvyyden kannalta oleellinen prosessi. Näin saatiin lihoille pidempi käyttöikä. Savu ei ollu makua varten vaan bakteerien tuhoamista varten. Toki maku tulee siinä samalla. Suolaus on kanssa säilyvyyttä lisäävä tekijä kuin myös savustaminen,  jossa liha kuivuu ja savustuu, näin ollen bakteereilla on vaikeampi kasvualusta. Itse palvaus on prosessi jonka aikana muodostuu myös kuori. Kuori säilöö lihan sisäänsä. Makuun ja säilöntään vaikuttavia asioita on yhtä monta kuin tekijäänsä. Mitä savustus puuta käytät? Miten suolaus tapahtui? Lämpötila? sää? kosteus tasapaino? Löylytys? Liha itsessään on aina vähän erillaista, näitä riittää. Kokeilemalla ja kultaisella keskitiellä pysyminen on perusta jolla voi lähteä jo palvaamaan. Tässä tietoa joka on kait se kultainen keskitie.

-Palvata voi mitä lihaa vain mutta mahdollisimman isoina(yli kilon) paloina ja suurina erinä
-Suolaus riittävän hyvä maun ja kokeilun mukaan
-Palvaus lämpötila 60-100 astetta
-palvaus aika on noin  1-3 vrk riippuen lihojen koosta ja palvaus lämpötilasta
-savustus puuna kuivaa tai märkää lehtipuuta(leppä,koivu,tammi,kirsikka,hickory), riippuen onko purua savustimeen vai pystymärkää savusaunaan
-lihoja löylytellään alussa kuoren muodostumiseksi.
-pasitomittarilla voi katsoa lihojen eriaikaista kypsymistä ja poistaa pienimmät aikasemmin jotteivät kuivu liikaa
- Jäähdytä lihat palvauksen loputtua mahdollisimman pian jotta säilyvyys olisi pitkä.
- Elä pakasta, lihasta voi tulla märkä sulamisen jälkeen jolloin ei säily enään.

Meillä meni jotenki näin:

Ekapäivä: Virittelyä ja mietintää kaiken muun ohessa. Verkko saunan kattoon, saunan siivous, puita saunalle, lihat sulaan verkon päälle, savustimen viritys, Tulet saunan pesään, lihojen ruiskusuolaus kyllästetyllä suolaliuoksella, savustimen sytytys. Yhteenvetona illalla tilanne oli se että lihat oli suolattuna katossa ja saunssa poltettu kaksi pesää puita, lämpö jossain 30-40 astetta.

Toinen päivä klo 3.00:

Tosi toimiin, sauna kuumaksi 80-100 astetta. Tuo 100 ei täyttyny koskaan ja alle 80 ei menny. lämmitystä, aluksi tarkistus ja klapi puolentunnin välein. Lämmön tasaantuessa tunnin välein 2 klapia. Savustin toimii kokoajan.

Kolmas päivä:
 palvaus loppui noin klo 3.00 ja aamulla lihat kylmäksi noin klo 7 aikoihin. Ja unta palloon.

Neljäs päivä:
 lihat paloiksi ja pakkauksiin 

Ei muuta kuin palvaamaan!! Onnistumisen ja erehdyksen kautta!!!


Pro Q Savustin toimii tammi purulla 16 tuntia kerta täytöllä ja jos sytyttää molemmista päistä jotta saa tarpeeksi savua isoon tilaan niin aika puolittuu.






Juuston valmistus



 Monet ovat kyselleet juuston valmistuksesta tarkempia ohjeita. Me olemme soveltaneet Wikikon juusto ohjeesta oman version. Juuston valmistukseen onkin hankala antaa mitään tarkkoja ohjeita, sillä muuttujia on niin paljon. Kaiken perustana on hyvälaatuinen maito. Olemme huomanneet että karjassa, jossa ayshire on valtaosassa ei juoksettuminen ole niin hyvää. Joidenkin lähteiden mukaan ay-karjasta 13% lypsää sellaista maitoa, jossa juuston juoksettumisominaisuudet ovat huonot. Parhaiten juoksettuu alkuperäiskarjan maito.

Navetan löytäminen, josta maitoa saa ostaa on ollut meillä välillä ongelmana. Kannattaa kumminkin rohkeasti soittaa ja kysellä navetan omistajilta maidon ostamis mahdollisuutta. Yleensä maito maksaa navetasta ostettuna 0,80-1e litralta.

Juuston valmistamiseen tarvitset:
-10 litraa maitoa.
-juuston juoksutteen (apteekista)
-jugurttia (tai muuta hapanmaitotuotetta)

Lisäksi:
-10-litran kattilan
-Siivilän tai juustomuotin
-harson
-lämpömittari

Halutessasi voit termisoida maidon, eli kuumentaa maidon yli 60-asteeseen, jotta haitalliset bakteerit kuolevat. Termisoinnissa on huonona puolena se että myös hyvät bakteerit kuolevat osittain ja juustoutumisominaisuudet saattavat hieman huonontua. Meillä myös lapset syövät juustoa, joten pidän kuumennusta hyvänä tapana riskien minimoimiseksi. Termisoin yleensä maidon edellisenä päivänä ja teen juuston seuraavana ajan hallinnallisista syistä.

Tässä prosessi yksinkertaiduudessaan:



Kaada maito kattilaan ja lämmitä 30-35 asteeseen, laita sekaan hapate (jugurtti) ja juoksutin (purkin ohjeen mukaan, noin ruokalusikallinen kymmeneen litraan). Pidä lämpötila noin 30 asteessa 20-40 minuuttia samalla sekoittaen.

Nosta kattila pois liedeltä ja anna vielä seistä pöydällä, jotta maito juoksettuu kunnolla. Yleensä juoksettumiseen menee aikaa tunti tai kaksi. Neljä tuntia on jo liian kauan ja juusto ehtii kovettua kattilan pohjalle liian klimppiin.

Tee veitsellä viiltoja juoksettuneen maidon pintaan ja kaada harsolla vuoratun siivilän läpi. Purista nestettä kevyesti pois. Juuston kovuus määräytyy käytetyn hapatteen, sekä sen mukaan kuinka kuivaksi massa puristetaan tässä vaiheessa. Joissakin tapauksissa juusto laitetaan painon alle, jotta siitä puristuu mahdollisimman paljon nestettä pois. Olemme kumminkin saaneet ilman painoakin aikaan juustohöylällä leikattavaa juustoa.

Jätä juusto valumaan yön yli siivilään.

Seuraavana aamuna tehdään suolaliuos. Suolaliuoksen suolapitoisuus on meillä ollut 2% ja juusto on ollut liuoksessa kuudesta tunnista vuorokauteen ja jotain siltä väliltä. Suolauksen määrä on vielä meilläkin hieman hakusessa ja juustosta tuli tälläkin kertaa hieman liian suolaista. Tällä kertaa annoimme juuston olla suolaliuoksessa 6h, ensi kerralla taas vähemmän aikaa kunnes löydämme sopivan suolamäärän meidän makuumme.

Kun juusto on suolattu se pestään puhtaaksi ylimääräisestä suolasta. Me käärimmejuuston paperiin tai harsoon ja laitamme juuston kypsymään kylmiöön.

Meidän juustomme oli kolme viikkoa kylmiössä kypsymässä, jonka aikana sitä välillä käänneltiin ja hierottiin suolaa pintaan. Juuston kuuluu muodostaa kova kuori pintaan. Kääntely on tärkeää, jotta juusto kypsyy tasaisesti. Kääntelyä tehdään päivittäin - joka kolmas päivä. Alkuun tiheämmin ja loppua kohti harvemmin.



Juuston valmistuksessa voi mennä pieleen moni asia ja ei kannata lannistua mikäli ensimmäisillä kerroilla ei siinä onnistu! Joka kerta oppii jotakin uutta ja oppii tuntemaan oman kellarin/kylmiön toimintaa ja lukemaan  juuston kypsyysastetta paremmin.

Meidän juusto oli taas hieman liian suolaista ja maku oli aika voimakas. Kypsyminen oli tasaista. Maun voimakkuus voi selittyä sillä että haimme maidon tällä kertaa eri paikasta kuin aijemmin.



Toivottavasti ohjeesta oli apua ja kysykää ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan... yritän vastata, vaikka oikein en välttämättä osaakkaan vastata kaikkeen ;). Juuston valmistus on sitä monimutkaisempaa mitä enemmän tietää asiasta!

Youtuben puolella myös video aiheesta!

Tein myös Facebook sivun meille, jotta sitäkin kautta pystyy seuraamaan meidän puuhiamme.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ai mitä lehmille kuuluu?





Mansikilta ei alkanut maitoa tulemaan sen vertaa että minun olisi kannattanut lypsää sitä. Ehkä se olisi alkanut herumaan enemmänkin, jos vain olisin malttanut lypsää usein, mutta täytyy sanoa että en tässä tilanteessa siihen ruvennut. Muheva pääsi siis koko aikaisesti äiskänsä kanssa.

Mansikki ja Muheva ovat olleet ihmeissään ulkoilu mahdollisuudesta. Ja kävivätpä he tutustumassa Milkan johdolla myös lähi peltoon... Olimme juuri tulossa lenkiltä kun kaverukset juoksivat meitä vastaan. Onneksi Milka on niin kiltti ja sen verran kesy että tulee huutamalla luokse ja siitä sitten juoksujalkaa navetalle.

Juusto ei näyttänyt vielä aivan kypsältä, ehkä jo viikon päästä.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sonni... ja lehmä

Meille on tullut pari kaverusta laumaan lisää.  Eilen meille saapuivat kyyttölehmä ja sonnivasikka.


Sonnin nimi oli Olli, mutta perhe nimesi sen Olli Muhevaksi.  Instagramin puolella kyselin nimiehdotuksia muiltakin. Onhan Olli Muheva vähän ... outo nimi.

Ensimmäisenä lypsykertana Mansikki potki aikalailla, toinen kerta meni jo huomattavasti paremmin ja sain vain kaksi kertaa sorkasta. Saa nähdä miten saamme lypsyn rullaamaan ja saadaanko maitoa niin paljon että se kannattaa. Tavoitteenani olisi saada vasikalle maidot ja itselle vähintään viisi litraa...
Vielä nämä ensimmäiset kerrat ovat menneet desi kerrallaan lypsäessä, niin paljon Mansikki heiluu ja hilluu. Eiköhän se kohta rauhoitu niin että lypsy kaksin käsin onnistuu!

Video ensimmäisistä lypsykerrasta:

Milka oli sitä mieltä että hän olisi vallan mielellään ollut ainoa lehmä ja aina tilaisuuden tullen yrittää häipyä karsinasta :D.
Nyt pitää rientää lypsylle! Ihan vielä se ei käy rentoutumisesta sentään, mutta ehkä jo muutaman päivän päästä!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kevät tuli



Ollaan vietetty leppoisa lauantai koko perheen voimin ihanassa kevät säässä <3


Paistettiin notskilla (heppa)makkaraa, leipäjuustoa ja perunaa.


Saara nukkui nuotion ääressä, kevät auringon paisteessa


 Veera oli tomerana vahtimassa ruokien kypsymistä.

Tehtiin myös juustoa, jonka reseptiä ollaan kyselty monesti täällä ja sähköpostilla. Nyt voin sanoa että resepti on tulossa! Siinä menee hetki, sillä juuston pitää saada kypsyä ensin.


Mimmu teki meille herkullista peltileipää ihan itse!
Lisää videoita meiltä näkee täältä.

Siemen luetteloa on selattu ja kasveiksi taitaa tällä kertaa valikoitua sellaisia jotka eivät vaadi esikasvatusta - lisäosaprojekti vei meiltä ainoan valoisan ikkunan missä esikasvatus onnistuisi. 
Tänään käydään luistelemassa ja astutan muutaman kanin.
Sieltä se kesä taas tulee! 

Mitä kevät suunnitelmia teillä on?
Hauskaa viikonloppua (tai ehkä jopa hiihtolomaa?) kaikille!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Omantilan Kukonkoipia palsternakkamuusilla ja mustaherukkakastikeella



Itse kasvatettuja viime-kesän kukkoja.
Mehukas ja murea, nuoren kukon koipi, joka kasvanut pääosin meidän ja lähi-ravintolan bio-jättellä. Lihaa voisi verrata riistan lihaan sen verran tummanpuhuvaa ja aromikasta oli. Maukkaan ruuan salaisuus on usein laadukas raaka-aine. Timjami  on voimakas arominen mauste joka toimii hyvin padassa ja kaikenlaisissa riista-ruuissa. Hyvänä seuralaisena toimii kirpeähkö ja hieman makea mustaherukka kastike. Palsternakka on perunalle vähä-hiilihyydraattisempi ja maukas pehmeä vaihtoehto. Herneenversoista saa hieman kevään auringonpaistetta mukaan lautaselle.


Haudutettua kukonkoipia

- Kukonkoipia  5kpl(syöjien mukaan)
- timjamia 2rkl
- mustapippuria 1rkl
- suolaa ( sopivasti)
- laakerin lehtiä 5 kpl
- basilika
-persilija

Laita koivet pataan, mausteet sekaan, vettä niin että lihat juuri peittyvät ja uuniin 200 astetta 2 tuntia.



Palsternakkamuusi

-Palsternakka 2 kpl
- vettä  1 l
-suolaa 1 tl
- pippuri 1tl
- laakerinlehti 2kpl
-persilija
-kermaa 2dl

Kuori palsternakka. Pilko,laita palsternakka ja mausteet kattilaan. Keitä kypsiksi. Poista laakerinlehdet. Lisää kerma ja Soseuta sauvasekottimella.



Mustaherukkakastike

Mustaherukkaa 200g
kuohukermaa 2 dl
sokeria 2rkl
suolaa 0,5tl

Kiehauta marjoja hieman. Lisää kerma ja mausteet ,kiehauta. Kaada ja painele seos siivilän läpi.

Herneenversot

Herneenversot ovat superfoodia näin talvella kun tuoretta vihreää on vain vähän tarjolla.

tarvitset:

-kuivattuja herneitä 
-multaa
-ruukkuja

Liota kuivattuja herneitä puolipäivää ennen kylvöä jotta lähtevät itämään. Laita liotetut herneet noin parin sentin syvyyteen multa ruukkuun, laita ruukku melkein täyteen multaa. Pidä multa kosteana. Versot pitäisi alkaa näkymään parin päivän päästä. Syöntikunnossa noin 1-2viikkoa.


Ja hyväähän se oli😋

Kuvan ottamisen jälkeen lapioin varmaan kolme kertaa ton verran mitä annoksessa on😁

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Suklaa-palat & Kookosmaito



Kaikki pitävät suklaasta ja suussa sulavasta kakusta mutta pienillä lisäyksillä on tämä herkku täydellinen jälkiruoka.

Suklaa-palat resepti:

-voita 200g
-kaakaojauhe 0,5dl

-kananmunia 4 kpl

-sokeria 2dl 
-vehnäjauhoja 5dl
-maitoa 2dl
-leivinjauhetta 1rkl
- Suklaata 200g ( kuorrutus)


Sulata voi ja lisää maito voihin. Vaahdota munat ja sokeri erikseen hyvin. Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen. Lisää vuorotellen kuivat aineet ja voi-maito seos muna-voi vaahtoon. Laita seos pellille ja uuniin 200 astetta noin 15 min. Kuorruta sulatetulla suklaalla.

Kinuski resepti:
-Laita kondsoitua maitoa 2 tölkkiä kiehumaan veteen noin 2h. Kinuski on valmista.

Koristeluun:
-Ota tarvittava määrä annoslautasia esille. Kostuta suklaa- palat punssilla. Laita lautaselle 1 per lautanen. Pyöräytä tummaa siirappia kakun päälle. Laita nokare kookosmaitoa ja kinuskia kakkujen päälle. Laita mustikat maitokaakao jauheeseen ja annostele lautaselle. Lisää päälle vadelmat.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Maa-artisokka keitto




Tämä syksyinen herkku, jota kelpaa syödä myös kevät pakkasilla. Keitossa on vahva omintakeinen maku. Todella hyvää vaikka pääruuaksi varras-leivän ja hyvien juustojen kera.

Ainekset:
-Maa-artisokkaa 500g
- Vettä 0,5 l
- Suolaa 1 tl
- Pippuria 0,5 tl
-Kuohu-kerma 2,5dl
-Basilikaa 1 rkl
-Persilijaa 1 rkl

Kuori maa-artisokat, pilko ja laita veteen kiehumaan. Keitä niin kauan että voit työntää haarukan läpi noin  15-20 min.
Soseuta esim.  sauvasekottimella tasaiseksi velliksi ja lisää kerma ja mausteet. Kiehauta vielä hieman ja keitto on valmis. Tähän voi lisätä vaikka parmesaani juustoa, mutta ei niin että peittää hienon maun.




perjantai 10. helmikuuta 2017

Onko maito terveellistä?

Jokunen vuosi sitten kohistiin A1 maidon aiheuttamista haitoista. Dokumentissa Pilattu maito nostettiin esiin eri tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maitoallergiaan.

A1 Maidosta vapautuu Beta-Kasomorfiinipeptidit-7 (BCM-7), jonka uskotaan olevan haitallista. A1 maito on yhdistetty diabetekseen, lapsikuolleisuuteen, sydänsairauksiin, ruuansulatuskanavan ongelmiin ja autismiin. BCM-7 epäillään olevan myös osallisena vauvojen kätkytkuolemiin (tutkimus) ja uniapneaan. Äidin maidon, sekä vuohen- ja lampaanmaidon kaseiini on A2 tyyppiä.
A2 maitoa on tutkittu laajalti. Kumminkaan kiistatonta näyttöä sen terveellisyydestä A1 maitoon verrattuna ei olla pystytty tutkimuksissa todistamaan. EFSA on jopa arvioinut A1 maidon harmittomaksi. Toisaalla taas on tehty tutkimus BCM-7 vaikuttavan laktoosi-intoleranssiin.
Valtarotujen edustajista (holstein-friisiläinen ja ayshire) puolet lypsävät A2 maitoa. Itäsuomenkarjasta 71%, pohjoissuomenkarjasta 61,5% ja länsisuomenkarjasta 67% lypsävät A2 maitoa.


Toiset taas epäilevät maidon homogenoinnin olevan syynä vatsaoireisiin ja ihottumaan.
Homogenointi tarkoittaa että maidon rasva pilkotaan pieneksi koneellisesti. Kuluttajan silmissä se on havaittavissa kun maidon pinnalle ei kerry rasvaa, vaan maito pysyy "tasapaksuna" ilman ravistustakin. Homogenoinnin ei pitäisi muuttaa maidon laktoosin rakennetta. Toisen teorian mukaan homogenointi pilkkoo maidon laktoosin niin pieneksi, että ne pääsevät imeytymään verenkiertoon, joka taas aiheuttaa ongelmia.

Arlan homogenoimattomista maitotuotteista löytyy lista täältä .
Maitomaan valmistamista tuotteista homogenoimattomia ovat voi ja raejuusto.
Valion homogenoimattomat tuotteet ovat täällä.

Moni varmasti tuntee jonkun laktoosiyliherkän, joka pystyy juomaan Saksalaista Milbona maitoa ja syömään Saksalaista jäätelöä (Lidlistä). Tuotteet ovat homogenoitu ja ne sisältävät A1 maitoa. Tuotteiden sopivuutta laktoosiyliherkille ajatellaan johtuvan lehmien syömästä rehusta. Erään (pienen otannan) selvityksen mukaan Saksassa yli 75% lehmien syömästä rehusta on karkearehuja ja suomessa 67%. Saksassa lehmät syövät maissisäilörehua ja juurikasleikkeitä nurmisäilörehun lisäksi, kun Suomessa taas lehmät syövät pääosin nurmisäilörehuja. Saksan lehmät söivät nurmisäilörehua 34% ja suomessa 64%. Mielestäni ero on yllättävän pieni karkearehun määrän suhteen. Lisäksi luulisin että nurmisäilörehu on naudalle luonnollisempaa ruokaa kuin maissisäilörehu ja juurikasleikkeet...

Minun on helppo uskoa lehmien ruokavalion vaikuttavan maidon laatuun, vaikuttaahan ihmisilläkin äidin syömä ruoka vauvan mahakipuihin. Joidenkin mukaan ruokavalio vaikuttaa suoraan vauvan ihon kuntoon ja lääkärin koliikiksi diaknisoima huutokin lakkaa kun äiti katsoo mitä syö. Virallisesti tosin koliikkiin ei ole syytä, joka kymmenes lapsi huutaa lääkäreiden mukaan syyttä kipujaan... Hormoninäppylöihin on lääkäreiden mukaan syynä äidinmaidon mukana vauvaan kulkeutuvat hormonit. Toisen teorian mukaan näppylät vauvan iholla on yliherkkyyttä jollekin (äidin syömälle tai korvikkeessa olevalle) ruoka-aineelle.
Olen pitkän aikaa miettinyt myös ruokavalion vaikutusta sairauksien hoidossa. Eläinlääkäriin mennessä heti ensimmäinen kysymys on että mitä lemmikki syö. Lääkärit eivät kysele mitään ruokavaliosta, kakan koostumuksesta (aivan, tärkeä osa hyvinvointia, eläinihmiset tietävät varmasti!) tai sisäilmasta (eläimillä kuivikkeiden pöliseminen voi aiheuttaa joitakin ongelmia). Tuotantoeläimillä on mainittu kattavalista erilaisista puutostiloista, jotka aiheuttavat erinäisiä sairauksia. Sen sijaan mainitessani lapsen atooppisen ihottuman pysyvän kurissa vitamiineillä saan osakseni silmien pyörittelyä.

Maitorasvat ovat yhtälailla kiistanalaisia. Maitorasvan väitetään aiheuttavan verisuonten kalkkeutumista ja siksi yleisesti suositellaan vähärasvaisia maitotuotteita. Toisaalta maitorasvojen on myös tutkittu ehkäisevän 2-tyypin diapetestä. Joissakin lähteissä on myös mainittu maitorasvan ehkäisevän sydäntauteja ja syöpää, sekä pitävät hoikkana. Antti Heikkilä on myös maininnut rasvattoman maidon aiheuttavan hedelmättömyyttä.

Oli maito terveellistä tai ei, en usko ratkaisun löytyvän lähivuosina. A2 maitoa tuottavat suuremmalla todennäköisyydellä vain vähemmän tuottavat rodut (suomenkarja, jersey...). Vaatisi suuren panostuksen että kaikki maito saataisiin A2 maidoksi ja sen pitäisi tapahtua vähin äänin. Eihän epäterveelliseksi tai sairauksille altistavaa maitoa kukaan haluaisi ostaa. Homogenointi auttaa tuotteiden säilyvyyden parantamisessa, joten on sanomattakin selvää että teollisuus ei halua edes kuvitella sen olevan syynä laktoosiyliherkkyyteen. Tuotteiden tulee kestää tarpeen vaatiessa isältä pojalle ulkonäköä muuttamatta. Kaikkihan muistavat hampurilaisen, joka ei muuttanut muotoaan 20-vuodessa?
Mikäli syy on lehmien syömässä rehussa on sitä hankala muuttaa ilman että lehmien tuotos kärsii tai että sitä saataisiin tuotettua edullisesti. Edullisuus on tärkeää suurille massoille. Kyselin kerran eräässä facebookin ryhmässä mikä on tärkein kriteeri ruokaa ostaessa. Vain pieni osa vastasi kotimaisuuden olevan etusijalla, kun taas suurinosa sanoi että ostavat edullisinta ruokaa. Vain rasvasta ja valkuaisesta maksetaan hieman lisähintaa tuottajalle, muuten meijerit maksavat määrästä. Ilmasto olosuhteet taas vaikuttavat siihen mitä rehuja pystyy ja on kannattavaa viljellä.

Onko maito sinun mielestäsi hyvis vai pahis? Pidätkö maitoa epäterveellisenä? Uskotko A2 maidon olevan terveellisempi vaihtoehto?

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

KonMari kirjan satoa

Hetken mielijohteesta netissä kirjaston valikoimaa selatessani klikkasin KonMari kirjan varaukseen. Yllätyksekseni se saapui täällä pikkupaikkakunnalla parin viikon sisään minulle. Täytyy myöntää että olin alkujaan aika skeptinen kirjan suhteen. Tuntui että ensimmäiset 30 sivua sain lukea kirjasta samaa asiaa "Siivoa kerralla kunnolla"! Niiden sivujen aikana mietin myös että "miksi tästä asiasta piti kirjoittaa kirja... ja miksi mä luen sitä?" 
Kirjassa on tälläiseen elämäntilanteeseen hyvän pituiset kappaleet. Ehdin hyvin lukemaan kappaleen loppuun, vaikka lapset ovat hereillä. Mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin lukea kirjaa ja tulla keskeytetyksi. Tämän kirjan kohdalla niin ei tainnut käydä kertaakaan. Täällä olen kirjoittanut vinkkejä tavaran vähentämiseen myös.

Entä jos epäjärjestyksen syyt ovatkin lapset, jotka suoltavat pelkkää täyteen piirrettyä piirrustuspaperiakin nopeammin kuin mikään kopiokone? Kirja osasi vastata tähänkin kysymykseen hyvin. Jos näytän mallia, se tarttuu kyllä lapsiin. Meidän murheen kryyni on mielestäni eteisessä eritoten kengät. Kengät ovat aina lattialla sikinsokin. Jos karsin niitä ja osoitan jokaiselle kengälle oikean paikan niin ne pysyvät järjestyksessä.
KonMarin mukaan jokaisen tavaran pitäisi puhutella meitä ja vain ne jotka tuovat iloa säästetään. Ei mulle lasten lelut tai miehen polkupyörä keskellä eteisen lattiaa tuota iloa. Säilytysratkaisuksi mulle on ehdotettu pyörän ripustamista seinälle, jossa se kieltämättä puhuttelisi minuakin... mutta ei positiivisesti. Tässäkin tapauksessa on itse näytettävä esimerkkiä ja järjestettävä ensin omat tavaransa, jolloin (toivottavasti) muut perheenjäsenet tulevat mukaan talkoisiin. Täytyy myöntää että heti ensimmäisenä tein virheen. Aloin järjestelemään johtojemmaa, oikeaa käärmeiden pesää, jonka luulin olevan aikalailla neutraalia aluetta... mutta sainkin heti palautetta ettei mitään piuhaa saa heittää pois. Niinpä tyydyin järjestelemään johdot siististi laatikkoon.

Sääntö ettei kenenkään pitäisi antaa katsella kun luovut tavaroista oli mielestäni erityisesti paikallaan. Erityisesti äitien ei pitäisi antaa katsella. Olen myös huomannut että vanhemmilleni on hankalinta se että luovun jostakin tavarasta. Kun muutimme nykyiseen pikkuruiseen taloon jätimme suurimman osan tavaroista jälkeemme. Vanhempani pelastivat sieltä vaikka mitä.
Itse huomaan että mietin lasten kohdalla samaa. Kun tytöt haluavat antaa jonkun lelun eteenpäin, niin mietin aina syitä miksi niitä ei voi antaa pois. "Koska halusit tätä niin kauan. Ja koska se oli niin kalliskin." Eilen annoin tytöille jätesäkin ja sanoin että keräävät kaikki lelut joilla eivät enää leiki siihen. En katsellut, vaikka mieli teki. Teki mieli kurkistaa jätesäkkiin ja kurkistinkin. Sieltä löytyi sellaisia leluja, joilla isommat eivät leiki, mutta pienemmät leikkivät. hmm.. tämä vaatii vielä erilaista lähestymistapaa. Idea on, mutta toteutus vielä vaiheessa.

Niin kuin huomaatte sukka/sukkahousukori on kaaos, eikä viikkaukset ihan vielä onnistu...
Olen syyllistynyt myös tavaroiden äidin luokse lähettämiseen, josta kirjassa varoiteltiin. Olen luopunut tavasta, mutta myönnän että vanhempien kellarista löytyy mun vanha armeijan satula ja entisen ponin riimu, sekä kasa jotain muistoesineitä (päiväkirjoja, kalentereita...). Lelujakin siellä on, mutta niitä mä en ole säästänyt ;). Tytöt pitävät isovanhempien kellaria oikeana aarreaittana.

Valokuvia ei kirjan mukaan kannattaisi säästää kovin montaa. Kukaan ei kuulemma odota perinnöksi valokuvakokoelmaa... täytyy myöntää että mä odotan niitä 100v vanhoja kuvia! Innostuin muuten jokin aika sitten bullet journalista. Täydellinen ratkaisu lahopäälle, jolla on kaupan päälle lukihäiriö! Bujoon saan näppärästi säilöttyä myös ne tärkeimmät valokuvat. Ja niitä tulee kehitettyäkin kun on paikka johon niitä laittaa. Mutta siitä joskus toiste enemmän.

Kotona pitäisi käyttää vaatteita joissa viihtyy, koska muuten alkaa näyttää siltä että kuuluu niihin kulahtaneisiin vernareihin. Myönnän käyttäväni kotona vaatteita, joissa viihdyn. Tällä hetkellä ne ovat pitkätkalsarit, kulahtanut imetyspaita ja fleece takki. Pitäisikö petrata..? Mitä turhaan. Ei kaikessa tarvitse yltää täydellisyyteen ja vaatteet ovat mulla sellainen asia. Olisihan se kiva näyttää huoliteltulta ja siistiltä, mutta on paljon käytännöllisempää kuljeskella kotona kalsarisillaan ja pukea vain toppahousut päälle kun menee pihalle. Pääsee nopeammin sinne pihallekin.

Pyyhkeetkään ei meinaa pystyssä pysyä.
Vaatteiden taittelun ihanuus ei oikein auennut .Eikä myöskään vierekkäin asettelu. Se tuntuu hirmuisen epäkäytännölliseltä. Kokeilin kyllä. Kumminkin omaan tyyliini - arvatkaa jaksoinko lajitella vaatteita värin mukaan. Olen kyllä aloittanut. Aina pyykistä tulevat pyykit yritän pakata kaappiin pystyyn ja vaaleasta tummaan. Pyyhkeitä lajitellessa törmäsin ongelmaan: kumpi on tummempi punainen vaiko vihreä? Sininen oli helppo.

Ajoittain kirja oli aika tylsää luettavaa, esimerkiksi sukkahousujen sielunelämästä kertova kappale.

En ole ikinä laittanut talvi tai kesä vaatteita varastoon kauden mukaan. Se on johtunut lähinnä siitä että osaa vaatteista tarvitaan koko ajan. Onneksi KonMarikin kyseenalaisti asian tarpeellisuuden.

En itse osaa ainakaan vielä miettiä tuottaako tavara iloa. Mietin ennemmin että tarvitsenko tätä? Hamstraaminen johtuu siitä että tavaroita on joka puolella, eikä oikeasti tiedä paljonko niitä on. Mietin mitä mä hamstraan. Ennen hamstrasin kaikkea vanhaa. Nyttemmin olen huomannut että en ikinä käytä niitä vanhoja hienon näköisiä esineitä... miksi niitä pitäisi säästellä? Paitsi tietenkin ne vanhempien kellarissa lojuvat aarteet. Ehkä mä osallistun kellarin tyhjäämis talkoisiin, kunhan sellaiset alkaa joskus.

Kirjan mukaan yksikin koditon tavara on riski palata epäjärjestykseen. Jos ei ole tarpeeksi säilystilaa, niin todellisuudessa on liikaa tavaraa. Olen kumminkin erimieltä liiasta tavarasta ainakin toistaiseksi: joskus säilytystila voi vain olla liian pieni. Meillä on 180cm pitkä ja 40cm syvä kaappi. Sinne mahtuu hyvin viiden ihmisen vaatteet, mutta vauvan vaatteita en sinne enää saanut laitettua. En vaikka miten järjestin.

Kirjassa mainitaan että jokaisella lapsella pitäisi olla oma säilytyspaikka. Tähän aijon kiinnittää heti huomiota kunhan päästään muuttamaan takaisin alakertaan. Isot tytöt tarvitsevat selvästi tilaa, jossa säilyttää tavaroita. Sellainen on vain ollut mahdotonta järjestää matalaan vinttiin, jossa pikkuriiviö yltää kaikkialle.

KonMari puhuu järjestelemisen mukavuudesta ja hauskuudesta. Tiedättehän - neljä (okei kolme, neljäs osallistuu karsintaan vaatimalla syliin, onneksi on kantoliinat!) riiviötä löytää röykkiöstä aarteita joita on sitten ympäri taloa... Siihen tarvitaan kyllä aikamoista huumorintajua ryntäillessään tavaroiden perässä, joten onhan se hauskaa.

Laukku pitäisi purkaa aina kotiin palattua. Tuntuu että on muutenkin tarpeeksi muistamista niin on hyvä että on aina valmiina perustarvikkeet laukussa, kuten vaippoja, vaihtovaatteet ja harso. Puran kyllä laukun osittain lähes jokapäivä, koska olen huomannut hukkaavani tavarat, jos ne ovat laukun pohjalla.

Karsiessa olen huomannut myös kuinka paljon säästää pelkkää roskaa! Roskaa on tullut varmasti enemmän kuin kierrätykseen meneviä säkkejä.

KonMari kirja oli kumminkin oikeassa: paikkoja järjestellessä on tullut mietittyä mitä sitä oikeasti haluaisikaan tehdä ja mistä oikeasti pidän. Loksahduspistettä en ole kokenut. Olen kumminkin aikoja sitten lakannut hamstraamasta ja ostamasta (tai ottamasta vastaan) turhia tavaroita. En oppinut kysymään tavaroilta "onko tästä minulle iloa?" Opin kumminkin että kaikki samanlaiset tavarat pitää kerätä samaan paikkaan, jotta niiden karsiminen olisi helpompaa. Sain myös muistutuksen siitä että jokaisella tavaralla pitäisi olla oma paikkansa. Suosittelen lukemaan!

Haastan myös kaikki julkaisemaan ennen ja jälkeen kuvia (vaikka instagramissa #KonMari)! Tai montako säkkiä tavaraa lähti kierrätykseen tai roskiin?

Oletko jo lukenut kirjan? Mitä pidit?

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kun kaikki ei olekkaan ultrassa hyvin II

Kesäkuun alun helteinen päivä. Tultiin juuri Ruotsista viettämästä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Edellisviikolla oli ollut neuvolalääkäri käynti, jossa tuli esiin Veeran halkio. Sanoin siellä että halusin ultran tällä kertaa ajoissa kehityshäiriöiden varalta. Lääkäri totesi ettei tiedä perhettä, jossa olisi kaksi halkiolasta. Mä tiesin montakin. 

Siinä mä taas istuin ultrauspenkillä. Olo oli aika levollinen, vaikka enää edellis raskauden jälkeen en pitänyt itsestään selvänä asiana sitä että vauva olisi terve.

Vauva piilotti naamansa istukan taakse. Kätilö ultrasi pitkään ja hartaasti. Juuri kun olin sanomaisillani että antaa olla, ei voi käydä sellaista tuuria että siellä olisi taas halkio niin kätilö avasi suunsa: "En ole varma, mutta näyttäisi että siellä on toisen puolen halkio". Paikalle kutsuttiin toinen kätilö ja lääkärikin, pari harjoittelijaakin siinä ihmetteli asiaa. Mulle annettiin toinen aika myöhemmin päivällä, jotta asia voitaisiin varmistaa, vauva kun oli edelleen naama istukassa suurimman osan ajaesta ja kurkkasi vain lyhyesti kameraan. 

En oikein osannut ajatella mitään muuta kuin käytännön asioita. Miten järjestän päivän niin että kaikki hommat tulee hoidetuksi? Mietin että onko sillä oikeastaan väliä onko vauvalla halkio vai ei. Missään muussa rakenteessa ei ollut poikkeavuutta. Kukaan ei kumminkaan ennen vauvan syntymää osaisi kertoa mulle mitään luotettavaa tietoa halkion laajuudestakaan. 

Menin iltapäivällä käymään uudestaan ultrassa ja siellä monet kätilöt ja lääkärit arvailivat että siellä on halkio, joten sain lähetteen Naistenklinikalle Helsinkiin. 

Viikon kuluttua astelin Naistenklinikan ovista sisään. Paikka oli täynnä turvapaikanhakijoita. Kävelin portaat kuudenteen kerrokseen ja tiputin neuvolakortin toimiston postiluukkuun ja istahdin odottamaan. Mulle tultiin sanomaan että ultraaja on myöhässä aikataulustaan ja sain täytettäväksi lomakkeen tuntemuksista tästä raskaudesta. Mulla oli ihan normaali olo, ei oikeastaan mitään negatiivistä raskauteen liittyvää asiaa mielessä, joten jätin vastaamatta . Jos niitä asioita oltaisiin kysytty edellisessä raskaudessa niin olisin vastannut varmasti eritavalla.

Vihdoin oli mun vuoro. Ultraajan myöhässä olo selittyi erikoistuvalla lääkäriharjoittelijalla. Makasin tuolissa ja kuuntelin mittoja. Välillä erikoistuva lääkäri totesi että vauva näyttää peukkua ja että kaikki sormet on.
En tiedä mitä mä sille voisin, jos ne peukut olisivatkin puuttuneet? Vaikka halkio ei ollut tietenkään mikään toivottu yllätys, niin opin viime raskaudessa sen että joillekin asioille ei voi mitään. Ne asiat voi vaan ottaa vastaan sellaisina kun ne tulevat ja iloita hyvistä hetkistä.
Viimeksi murehdin eniten sitä etten voisi imettää vauvaa ja kehitysmaassa tai vaikka viidakossa vauva olisi todennäköisesti kuollut nälkään, mikäli sillä olisi ollut niin suuret halkiot mitä arvailtiin. Nyt imetyksen epäonnistuminen ei mietityttänyt kovin paljoa. En osaa sanoa millaista elämä pullovauvan kanssa olisi, mutta en  osannut murehtia sitä etukäteen. 

Ultraajaksi vaihtui oikea lääkäri, joka teki mittaukset kolme kertaa nopeammin. Hän kysyi millaisia jatkotutkimuksia toivoisin. Sanoin että koska rakenteissa ei ollut muuta poikkeavaa niin en halua lapsivesinäytettä ja kysyin että mitä mieltä hän on, kannattaako sellainen ottaa vaikka oman kantani olinkin jo valinnut. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä että lapsivesinäytteelle ei olisi tällä kertaa tarvetta. Lisäksi mulle tarjottiin mahdollisuutta mennä juttelemaan perinnöllisyystutkijan kanssa prosenttiluvuista, mutta kieltäydyin. Ei ne prosentit mun vauvasta olisi kertoneet mitään ja viimeksi se sisälsi pelkkää pelottelua ties mistä kehityshäiriöistä. Mietin että teenkö mä niillä tiedoilla jotakin? Jos ultrassa on todettu että vauvalla ei ole kehityshäiriöitä,  niin en mä voi alkaa arvailemaan voiko olisiko siellä sittenkin. Mä en siihen asiaan pysty vaikuttamaan mitenkään. Suomessa on todella tiukka aborttilakikin ja siitä aiheesta ei kukaan hoitohenkilökunnasta suostu puhumaan, ei ainakaan jos ei ole aivan kiistatonta näyttöä vauvan vakavasta vammaisuudesta. Vähän mun kieltäytymistä tunnuttiin ihmettelevän, mutta niin mä lähdin etsimään ulospääsyä Naikkarilta. Ulos löytäminen ei ollutkaan helppo juttu remontin takia, mä kun olin tullut jostain mistä ei olisi saanut kulkea sisään tullessani. Oman lisämausteensa toivat naisten kanssa kulkevat miespakolaiset,  jotka eivät väistäneet senttiäkään kapealla käytävällä... 
Löysin kumminkin vihdoin ulos.

En osannut murehtia halkiota samalla tavalla mitä edellisessä raskaudessa. Ultrassa jouduin käymään taas vähän useammin kuin "tavallisissa" raskauksissa. Veeran kanssa luulin sen johtuvan napasuonen puutteesta, mutta myös pelkästään halkio riittää vauvan kasvun seurantaan joutumiseen. Kävin ultrassa viikolla 28 ja 36. Mitään poikkeavaa ei löydetty ja vauva kasvoi hienosti.



Laskettuaika tuli ... ja meni. Mä olin ihan kypsä koko raskauteen. Ei mun raskaudet ole ikinä menneet lasketunajan yli (rv 40, 39+4, 40+1), tai ainakin olen tiennyt että seuraavana päivänä synnytetään, jos yli onkin mennyt. Vauva ilmoitteli tulostaan rv 40+2 ja syntyi sitten seuraavan vuorokauden puolella, eli rv 40 + 3. Ei hirmuista ylitystä siis, mutta voin hyvin kuvitella kaksi viikkoa yli odottavien tuskan...
Synnytys oli nopea ja sairaalaan ehdittiin juuri ja juuri ponnistamaan. Ilokaasua hörppäsin jälkeisvaiheessa vasta. En muista milloin olisin ollut humalassa, joten olo oli jännä. Syntymän jälkeen vauvan kitalaki tarkistettiin ja todettiin ehjäksi, joten imetyskin voisi onnistua. Ja niin vain meidän pieni oppi hienosti imemään toisen puolen huuli- ja ienhalkiosta huolimatta. Olen monesti kuullut sanottavan että oli halkio mikä tahansa niin on harvinaista pystyä imettämään - meillä on kumminkin jo kahdella lapsella imetys onnistunut hyvin halkioista huolimatta. Kitalakihalkion kanssa ei taida tarvittava imu onnistua ja meillä onkin sen suhteen käynyt aika iso tuuri.



Husukessa käytiin vauvan ollessa kuukauden ikäinen. Siellä katsottiin miten huulta jatkossa operoidaan ja sovittiin leikkausaika suunnilleen. Kirurgikin totesi että on harvinaista että halkiovauvaa pystyy imettämään ja se vaatii erityistä sitkeyttä kummaltakin.

Vaikka meidän lapsilla ei mitään vakavaa kehityshäiriötä ole, niin pieni aavistus on silti erityislasten vanhempien ajatuksista. Ei ehkä ihan kokonaista, mutta jotain.