tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten lapset suhtautuvat teurastuksiin?

Hyvin. Mimmu on mieluusti isin apuna teurastushommissa, Ronjaa asia ei niin kiinnosta. Sisäelimet ovat tosin kaikkien lasten mielenkiintoisia. Suolet näyttävät vähän madoilta ja ne saattavat vielä liikkuakin, vaikka ne olisikin jo poistettu eläimen sisältä ja eläin hengetön.

Lopetuksesta ja teurastuksesta keskustellaan lastenkin kuullen. Ja lapset usein kysyvät miksi eläin meni teuraaksi. Viimeksi tälläisen kysymyksen kirvoitti naapurista tullut heppa. Kysymykseen ollaan aina vastattu rehellisesti. Tämän hevosen kohdalla vastaus oli että se oli vähän ilkeä, eikä sillä voinut ratsastaa. Mimmu varmisti vielä että eihän hevonen ollut se poni jota Mimmu on käynyt hoitamassa naapurissa. Ei ollut.
Kanin kohdalla se on usein niin että kani on kasvatettu lihaksi alusta asti. 
"Ai siksi sille ei annettu nimeä," Ronja totesi viimeksi.

Lapset vievät koirille sisäelimet ja luut syötäviksi. Pitäähän koirienkin syödä.

Lapset ovat nähneet ainakin kanojen ja kanien lopetuksen. Muistaakseni minkään isomman eläimen lopetusta he eivät ole nähneet, luultavasti siksi että isompia eläimiä on yleensä vain yksi ja se on ohi hetkessä. Kukkoja ja kaneja teurastetaan aina kerralla enemmän, jolloin osan lopetuksista ehtii useinmiten nähdä.


 En usko lasten saavan traumoja, vaan oppivan mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen on tehtävä ennen kuin se on lautasella. Opetetaan meille miten porkkanoita kasvatetaan ja mitä kasveja luonnosta voi syödä... ei se lihakaan sinne kauppaan ja vakuumipakkaukseen itsestään mene. Ilme teurastuksissa on aina vakava, mutta ketä sitä nyt hymyilyttäisikään...

Ihmettelen miksi jotkut haluavat peittää esimerkiksi Facebookin ryhmissä teurastuskuvia, koska lapset saattavat nähdä ne uutisvirrassa muuten. Mun mielestä Facebookissa saattaa nähdä pahempiakin asioita kuin lihaklöntin.  Mietin ovatko toiset lapset niin herkkiä etteivät alkujaankaan kestä teurastusta, jos ovat sellaisessa mukana alusta alkaen ja kysymyksiin vastataan asiallisesti?

Meillä lapset ovat mukana niin astutuksissa kuin teurastuksissakin. 
Kurjinta on mun mielestä että lapset näkevät sairaan eläimen. Aina ei itsekään tiedä mikä eläimellä on vikana, vaan voi vain arvailla. Arvauksien pohjalta on hankala selittää lapselle ymmärrettävästi miksi eläin on kipeä. Onneksi sairaita eläimiä on onneksi todella harvoin.

Meillä lapset eivät kiinnitä huomiota ollenkaan teurastuskuviin. Tätä postausta kirjoittaessa Mimmu kiinnitti huomiota tähän kuvaan ja oli innoissaan että näki isin kuvan. Kysyin erikseen että mitä isi siinä tekee? "Kanaa, lihaa" oli vastaus. 

Miten itse suhtaudutte teurastuskuviin tai niiden näyttämiseen lapsille?

6 kommenttia:

  1. Olen pannut merkille, että vaikka aikuisia monesti järkyttää ajatus kanien kasvattamisesta lihaksi, lapset ottavat asian rauhallisesti. Varmaan siksi, ettei heillä ole vielä kovin vankkaa käsitystä siitä, kuinka asiat tässä maailmassa ovat, ja siksi pitävät kaikkea kohtaamaansa normaalina.

    Minusta on ehdottomasti hyvä, että lapset(kin) tietävät, mistä ruoka tulee. Olen tavannut aikuisia, joilta menee ruokahalu, jos ruokapöydässä puhutaan lihakarjan kasvattamisesta, tai edes vihjataan että lautasella oleva liha on joskus ollut eläin. Sehän on tavallaan ihan hyvä sekin, jos siitä tekee sitten loogisen johtopäätöksen ja ryhtyy kasvissyöjäksi. Yleensä näin ei käy, vaan ratkaisu on sammuttaa aivot ja teeskennellä ettei tiedä mitä syö. Kaipaisin hieman enemmän rehellisyyttä ja tosiasioiden tunnustamista. Ehkä se onnistuu paremmin, jos aloittaa jo lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille on helpompi selittää asioita, aikuisilla tosiaan on jo jonkinlainen mielipide asiasta mikä on oikein ja mikä väärin.

      Meilläkin on käynyt aikuisia syömässä, jotka aina sanovat ruokapöytään tullessa "älkää kertoko mistä tuo on". Kaneja osa ei ole edes suostunut syömään..

      Poista
  2. Hyvä postaus.

    Ihmiset kasvaa liian pumpulissa. Ja pelätään että lapset näkisivät verta tai kuolleita eläimiä, mutta eivät lapset järkyty samalla tavalla kuin aikuiset.
    Muistan eräänkin äidin joka tuli aivan järkyttyneenä kertomaan että leikkipuistossa on kuollut lintu. Kyseessä ei ollut kuollut joutsen vaan talitiainen. Mietin lintua pois kerätessäni että kuinkahan äiti opettaa lapsilleen mistä lihapullat tulee puhumattakaan siitä että joku läheinen ihminen kuolee.

    Itselläni ei ole lapsia joten en tiedä miten he reagoisivat. Kummilapsemme ovat kaikki metsästävistä perheistä ja on ihan normaalia että hirven ruhoa paloitellaan tai iskä suolistaa rusakkoa. Pojat kysyivät sioistakin heti että koska ne syödään. He ehkä ymmärtävät mistä ruoka tulee ja mitä sika-nauta muovipaketissa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on kurjaa että aikuiset "tartuttavat" lapsiin peittelemällä tietynlaisen asenteen teurastuksia (ja kuolemaa) kohtaan. Meillä joskus lapsi kysyi teurastuksen jälkeen "lihataanko (=teurastetaanko ja syödään) minutkin joskus?" Se tuntui aika hurjalta ajatuksesta itsestä ja hetken mietin että onkohan sittenkään hyvä näyttää teurastusta lapsille, mutta toisaalta aika luonnollinen kysymys. Sekin asia päästiin selittämään sitten ja tuli ymmärretyksi.

      Poista
  3. En tiedä onko tarua vai totta, mutta lapsena kuulin - totena - että lapsi teurastuksen nähtyään, meni ja teurasti samalla lailla veljensä. Eihän lapsille kyllä ennen selitetty asioita. Kurjaa se teurastus oli itsellekin - aina.

    VastaaPoista
  4. Hyvä postaus ja minun ikäisestä (67v) kaikki tuntuu niin luonnolliselta. Olen kasvanut maalla ja nähnyt, kun isä teurasti sian ja äiti laittoi kanan pölkylle ja hurautti kirveellä pään poikki. Kana lenteli päättömänä hetken pitkin pihaa, eikä me lapset siitä mitään traumoja saatu. Nykyisin käsittelen vain mieheni metsästysporukan hirvenlihaa, joka on seuran paloittelupaikalla valmiiksi leikattu pienempiin paloihin.
    Päijät-Hämeen mummeli

    VastaaPoista