tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten lapset suhtautuvat teurastuksiin?

Hyvin. Mimmu on mieluusti isin apuna teurastushommissa, Ronjaa asia ei niin kiinnosta. Sisäelimet ovat tosin kaikkien lasten mielenkiintoisia. Suolet näyttävät vähän madoilta ja ne saattavat vielä liikkuakin, vaikka ne olisikin jo poistettu eläimen sisältä ja eläin hengetön.

Lopetuksesta ja teurastuksesta keskustellaan lastenkin kuullen. Ja lapset usein kysyvät miksi eläin meni teuraaksi. Viimeksi tälläisen kysymyksen kirvoitti naapurista tullut heppa. Kysymykseen ollaan aina vastattu rehellisesti. Tämän hevosen kohdalla vastaus oli että se oli vähän ilkeä, eikä sillä voinut ratsastaa. Mimmu varmisti vielä että eihän hevonen ollut se poni jota Mimmu on käynyt hoitamassa naapurissa. Ei ollut.
Kanin kohdalla se on usein niin että kani on kasvatettu lihaksi alusta asti. 
"Ai siksi sille ei annettu nimeä," Ronja totesi viimeksi.

Lapset vievät koirille sisäelimet ja luut syötäviksi. Pitäähän koirienkin syödä.

Lapset ovat nähneet ainakin kanojen ja kanien lopetuksen. Muistaakseni minkään isomman eläimen lopetusta he eivät ole nähneet, luultavasti siksi että isompia eläimiä on yleensä vain yksi ja se on ohi hetkessä. Kukkoja ja kaneja teurastetaan aina kerralla enemmän, jolloin osan lopetuksista ehtii useinmiten nähdä.


 En usko lasten saavan traumoja, vaan oppivan mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen on tehtävä ennen kuin se on lautasella. Opetetaan meille miten porkkanoita kasvatetaan ja mitä kasveja luonnosta voi syödä... ei se lihakaan sinne kauppaan ja vakuumipakkaukseen itsestään mene. Ilme teurastuksissa on aina vakava, mutta ketä sitä nyt hymyilyttäisikään...

Ihmettelen miksi jotkut haluavat peittää esimerkiksi Facebookin ryhmissä teurastuskuvia, koska lapset saattavat nähdä ne uutisvirrassa muuten. Mun mielestä Facebookissa saattaa nähdä pahempiakin asioita kuin lihaklöntin.  Mietin ovatko toiset lapset niin herkkiä etteivät alkujaankaan kestä teurastusta, jos ovat sellaisessa mukana alusta alkaen ja kysymyksiin vastataan asiallisesti?

Meillä lapset ovat mukana niin astutuksissa kuin teurastuksissakin. 
Kurjinta on mun mielestä että lapset näkevät sairaan eläimen. Aina ei itsekään tiedä mikä eläimellä on vikana, vaan voi vain arvailla. Arvauksien pohjalta on hankala selittää lapselle ymmärrettävästi miksi eläin on kipeä. Onneksi sairaita eläimiä on onneksi todella harvoin.

Meillä lapset eivät kiinnitä huomiota ollenkaan teurastuskuviin. Tätä postausta kirjoittaessa Mimmu kiinnitti huomiota tähän kuvaan ja oli innoissaan että näki isin kuvan. Kysyin erikseen että mitä isi siinä tekee? "Kanaa, lihaa" oli vastaus. 

Miten itse suhtaudutte teurastuskuviin tai niiden näyttämiseen lapsille?

torstai 3. marraskuuta 2016

Vauva!


Blogissa on ollut hiljaiseloa vähän aikaa. 
Meille syntyi 29.10.2016 neljäs tyttö :)
Synnytys meni hienosti, vaikka kiire sairaalaan tulikin.
Saaralla on myös pieni halkio huulessa. Sairaalassa vietimme muutaman päivän, jotta varmistuttiin imetyksen onnistumisesta. Halkion kanssa imetys ei ole aina mahdollista, mutta meillä on käynyt tuuri kummankin halkio-vauvan kanssa ja imetys on onnistunut normaalisti.
Isot siskot ovat ottaneet hyvin pienen siskon vastaan :)