maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lihakanien kasvatus

Lihakanien kasvatus on yleistymässä kovaa vauhtia. Lukiessani vanhoja tekstejäni tuli mieleeni että tämä lihakanien kasvatusta koskeva teksti kaipaa päivitystä. On taas tullut opittua kantapäänkautta jotain tässä vuodessa ;). Kaikki jotka aloittelevat kanikasvatusta tuntuvat kompastuvat samoihin kuoppiin, mihin itsekin on tullut kompastuttua.



Meillä sattui viime vuonna loppukesästä poikasten joukkokuolemia. Poikaset olivat iältään seitsemän viikon ja kolmen kuukauden väliltä. Kukaan ei osannut vastata mikä niillä oli, ei kasvattajat, eivätkä eläinlääkärit. Eviraan kuolleen kanin olisi toki voinut viedä tutkittavaksi, mutta ei tullut vietyä erinäisistä syistä. Päätin kumminkin että tällä systeemillä kanien kasvatus ei tule jatkumaan ja myös rotuvalintaa aloin pohtimaan uudestaan. Olihan kaikki poikaset meillä ranskanluppa ja belgianjättisekoituksia.


Mitä muutoksia sitten tein?
Aloin soveltamaan enemmän tuotantoeläimistä oppimaani kaneihin. Mietin asiat itse omalta kannaltani ja täytyy myöntää kyseenalaistan helposti lukemani. Suomessa kaninkasvatus on lapsenkengissä, toki kokeneita kasvattajia kannattaa kuunnella, mutta asioilla on aina monta puolta. Mikä toimii toisella ei välttämättä toimi itsellä.

Häkkivalinta
Pohdin pitkään millaiset kanien häkkien pitäisi olla. Voisiko se olla lehmiltä ja lampailta tuttu pihattotyyppinen ratkaisu, jossa vain poikineet eristettäisiin erilliseen yksiöön ja päästettäisiin hetken päästä isoon ryhmäkarsinaan takaisin? Löysin monta hyvää puolta siitä, mutta ongelmaksi olisi muodostunut se että kanien pitäisi käytännössä kesällä olla koko ajan yksilöhäkeissä poikimisien takia ja laumassa tappelut lisääntyvät. Lisäksi kaikkien kanien pitäisi olla niin kesyjä että ne saisi helposti kiinni.


Päätin että meille tulee kerrostalohäkit, vaikka en alkujaan pitänyt kerrostaloista, mutta asiaa enemmän tutkittuani ne ovat sekä kaneille että hoitajalle mukavia.

Lapset tykkäävät tietenkin mennä kanien sekaan, joka ei onnistu kerrostaloissa... isompia poikasia sitten pääsee rapsuttelemaan kumminkin laitumen siirtohäkkeihin.

Vaikka häkit olivatkin ennenkin siistejä, niin nyt olen tarkempi siivoamisissa. Kanit eivät asu vakituisesti maapohjalla, koska sitä on hankala siivota. Ruokinta paikat putsataan kerran päivässä varsinkin tuoreen rehun syötön aikaan, jotta vanhentunutta rehua ei jää mihinkään keräämään bakteereita. Kestokuivikepohja ei toimi kaneilla, koska ne kaivelevat paljon. Kanit ovat todella herkkiä erilaisille taudeille. Ulkomaisilla sivuilla mainitaan kaniloiden keskimääräiseksi kuolleisuudeksi jopa 31%, joka tuntuu aika hurjalta määrältä!

Häkkien muuteltavuus on mielestäni hyvä asia. Tällöin emot saavat oman rauhan poikia, niiden ruokintaa on mahdollisuus muutella kuntoluokan mukaan ja niiden hoito on yksilöllisempää.

Häkkien pitää ehdottomasti olla sivuilta, päältä ja alta kanin pitäviä, eli jotain kiinteää kaikille seinille, lattiaan ja kattoon! Kanit ovat mestari karkaajia. Lisäksi verkon on oltava kestävää. Katiskaverkko ja kanaverkko ei ole tarpeeksi kestävää lihakaneilla. Ranskanlupilla ja belgianjäteillä ne ovat kestäneet meillä kumminkin hyvin.
Jänisverkko tai rappausverkko ovat suht kalliita, mutta hermoja säästäviä.

Ruokinta
Meillä poikaset kasvatetaan tällä hetkellä 5-16 poikasen ryhmissä laidunhäkeissä. Haluan hyödyntää mahdollisimman hyvin ilmaisen ruuan kesäaikaan, jota on luonto pullollaan. Meillä niitetään pellolta emoille nurmirehu kesällä. Poikaset ja jalostusuros ovat siirrettävissä laidun häkeissä.
Pelkän tuoreen syöttämisestä kuulee välillä sanottavan että siitä kaneille haittaa ja monet pitävätkin kuivaheinää aina lisänä tarjolla. Mitään faktatietoa tai kokemusta en ole onnistunut löytämään tuoreen syöttämisen haitoista.
Riskejä joista olen lukenut on ripuli, hammasviat ja pilaantuminen.

Kani pitää totuttaa tuoreruokaan, samoin kuin mihin tahansa muuhunkin ruokaan. Vihreä on herkkua ja aika tyjyäkin sellaista! Tottakai siitä tulee ripuli, jos kanin pistää heti syömään pelkkää tuoretta.

Hammasvikojen sanotaan johtuvan siitä että tuoreessa on vähemmän kuitua kuin kuivaheinässä. Kuivaheinän kuitu pitää kanin hampaat kunnossa. Tätä asiaa olen miettinyt paljon. Patapoikasilla asia ei varmasti näy niiden lyhyen elämän aikana, mutta miten emot ja jalostusuroksen kohdalla? Mitään kokemuspohjaista tietoa hammasvioista tuoreruokinnalla en kumminkaan ole löytänyt. Jos kuivaheinää pitäisi jatkuvasti tarjolla, niin kanit voisivat tarpeen vaatiessa käydä syömässä sitäkin. Meillä ei kumminkaan kukaan ole käyttänyt moista mahdollisuutta ja kuivaheinä on aina päässyt palamaan keltaiseksi syömättömänä. En siis ole enää tarjoillut kuivaheinää, tuoreeseen totuttamisen jälkeen lainkaan. Viime kesänä meillä oli yksi kani, joka jouduttiin lopettamaan hammaspiikkien takia. Se oli tullut meille pienenä poikasena ja oli syönyt meillä lähes kaksi kesää pelkkää tuoretta. Lopetettaessa se oli noin 1,5v ikäinen. Pitää seurata, mikäli hammasvikoja alkaa esiintymään enemmänkin ja puuttua sitten asiaan.

Tuoreruoka pilaantuu helposti ja on isotöistä. On totta että se on suuri töistä, mikäli sitä joutuu nyhtämään usealle kanille käsin. Uskon että tämän takia yleensä kaneille tarjoillaankin kuivaheinää kesälläkin ja sitten lisänä vain tuoretta vihreää. Meillä on pieni sarvitraktoriin kiinnitettävä niittokone, jolla on näppärä niittää heinät kaneille. Käsin tai viikatteella se olisikin isompi homma. Kanit syövät tuoretta paljon, sillä 80% ruohosta on vettä.
Pilaantuminenkin koetaan usein ongelmaksi, mutta meillä tuoreheinän syöttäminen onnistui jopa viime kesänä, jolloin oli todella sateista! Tarkkana saa olla että mihinkään häkin rakoon tai koloon ei jää tuoretta pilaantumaan. Olen niittänyt heinää aina korkeintaan päivän annoksen kerrallaan ja pöyhin sitä välillä, jotta se ei ala pilaantumaan. Pilaantumisen tunnistaa kun työntää kätensä heinäkasan sisään. Pilaantumaan alkanut heinä on lämmintä. Jos haju ei ole paha, niin auttaa kun heinäkasaa pöyhii käsin niin että lämmennyt heinä tulee pinnalle kuivumaan.

Yleisesti tunnutaan pelkäävän myös myrkyllisiä kasveja tuoreen heinän joukossa. Meillä ei kukaan ole saanut myrkytystä tuoretta syöttäessä, vaikka niittäessä en valikoikkaan joka heinänkortta. En ole kuullut muistakaan kaneista, jotka olisivat saaneet myrkytyksen niitetystä heinästä. Eläinlääkärin kanssa asiasta keskusteltuani hänkin totesi vaaran olevan lähes olematon.

Isoin ero tuoreruuassa ja kuivaheinässä on rehun sulavuudessa, kuidun määrässä, eli D-arvossa. Kurkatkaapa rehutaulukoista vaikka kuivaheinä ja laidun. Toki nämä ovat viitteellisiä arvoja ja tällä hetkellä meidänkin seudulla laitumen D-arvo laskurin mukaan olisi 730, kun taas Luken rehutaulukoiden mukaan laitumen ja kuivaheinän D-arvojen ero on vain 35g/kg ka. Laitumen ja kuivaheinän sokerimäärät vaihtelevat lannoituksen ja kasvun mukaan. Ilman omien näytteiden ottamista ei voi tietää rehujen todellisia rehuarvoja. Luken arvot ovat vain keskimääräisiä ja viitteellisiä. Todelliset arvot saisi lähettämällä omat näytteet analysoitaviksi. Esimerkiksi meidän lannoittamatonta luonnonpeltoa ei varmasti voi lukea noihin lukuihin.

Yleensä ottaen tuotantokanien ruokinnasta on mielestäni hankala löytää mitään faktatietoa. Paras tällä hetkellä löytämäni lihakanien ruokinnasta kertova artikkeli (englanniksi) löytyy täältä, sekin tosin lähes 30v takaa...
Ruokintaan vaikuttaa monta seikkaa. Meillä kanien kasvunopeudella ei ole kovin suurta väliä ja kasvatusaikakin on huomattavasti pidempi kuin tehokkaammin ruokitulla yksilöllä. Tehokkaasti ruokitut poikaset ovat teuraskypsiä (noin 3kg painoisia) jo 12 viikon iässä. Meillä pelkällä tuoreella syötetyt kasvavat noin viisi kuukautta. Kukin päättää itse mikä on omalle kohdalle sopiva tapa ruokkia kaneja. Emot tarvitsevat valkuaista, jotta maito riittää poikasille ja ne pysyvät hyvässä kuntoluokassa. Eri lähteissä on vähän erilaisia suositeltuja prosentteja mainittuna.

Täytyy myöntää, että jos perusasiat ruokinnasta ovat kunnossa, niin loppu on pelkkää hifistelyä... Pääpaino on hyvälaatuisella korsirehulla ja lisänä tarpeenmukaan valkuaisrehua. Kunnolla tarvetta on hankala määritellä ja yleensä tuntuu että heinää ei oteta laskelmissa huomioon ollenkaan. Keskitytään vain rehujen valkuaiseen ja rasvaan ja unohdetaan kokonaan heinän sisältämät ravintoarvot. Hyvän korsirehun tulisi kumminkin olla se päärehu kaneilla ja sen ravintoarvot unohdetaan kokonaan.
 Meillä on päädytty ruokkimaan kanit mahdollisimman pitkälle oman tilan rehuilla, joka tarkoittaa käytännössä nurmirehua. Pidämme tätä kasvatustapaa ekologisempana vaihtoehtona kuin ostorehujen rahtaamista. Talvikaudella pyrimme ostamaan rehut lähituottajilta.
Rotu

Ruokinnan sijaan rodulla on enemmän väliä, tai oikeastaan kanin kasvulla. Rotukohtaista kasvusta pitäisi tehdä se että tietyn rotuisissa kaneissa kanit kasvavat nopeammin sopivan kokoisiksi ja vastaavat rotumääritelmää painoissaan. Harmittavaa kyllä Suomessa kanit tuntuvat olevan pienikokoisia. Rodun sisällä on myös isoja eroja.
En osaa vastata mikä on paras rotu. Lihakanirotuja eivät ole ranskanluppa ja belgianjätti, joskin varsinkin ranskanlupalla on hyvät emo-ominaisuudet ja belgianjätti tuntuu tekevän suuria poikuita. Meillä olleet ranskanluppa emot tuppasivat laihtumaan helposti imettäessään. Jotkut väittävät ranskanlupan rasvoittuvan helposti, mutta meillä ei olla syöty rasvaista ranskanluppaa ollenkaan.

Käytännöt
Eri kaniloilla on erilaisia hoitokäytöntöjä.
Jotkut kurkkivat kanien pesiin jatkuvasti, jotkut eivät ollenkaan ja toiset jotain siltä väliltä. Lemmikkikanien kohdalla on kai yleistä katsoa poikaset yksi kerrallaan läpi kaksi kertaa päivässä todella tarkasti.
Harmittavinta tietoja etsiessä on että lähes kaikki taulukot ja laskelmat ovat maista joissa kaneja kasvatetaan kuin broilereita. Pienissä, verkkopohjaisissa häkeissä, pelkkää pellettiä syöttäen isoissa ilmastoiduissa halleissa. Siinä on jo niin monta eroavaisuutta siihen miten Suomessa kaneja kasvatetaan että en pidä sitä kovinkaan vertailukelpoisena.
Suomessa harva pitää kovinkaan tarkkaa kirjanpitoa kaneista. Itse pyrin punnitsemaan kanit 21vrk, 56vrk ja 90vrk ja teurastettaessa. Lisäksi kirjaan ylös poistojen syyt ja emon iän. Samoja asioita kuin muillakin tuotantoeläimillä. Esimerkiksi emolehmätiloilla tehdään vastaavaa kirjanpitoa. Joonas sanoo mun kirjanpitoa agrologin ongelmaksi ;), hänelle kun riittäisi että pistää kaksi pupua samaan ja sieltä tulee paljon pikkupupuja. Ollaankin sovittu että hän keskittyy rakentamiseen ja mä tähän muuhun - kummallekin sellaista mitä itse osaa.


En tiedä olenko vieläkään oikeilla jäljillä tässä asiassa ja varmasti tulen vielä oppimaan monta juttua kantapään kautta! Kesäaikaan oma minitila pystyy tuottamaan lähes kaikki rehut kanien tarpeisiin, jolloin rehuille ei tule lainkaan kustannuksia, eikä näin ollen päästöjäkään synny samaa määrää kuin jos rehut rahdataan ympärisuomea. Lisäksi olen mielelläni kannattamatta isoja teollistenrehujen myyjiä. Talviaikaan kaikki rehut pyritään ostamaan paikallisilta tuottajilta. Talvisaikaan kaneja ei poijiteta, jolloin rehunkulutuskin on maltillista. Kaneilla on Suomessa myös usein luonnollinen tauko poikimisissaan loka-tammikuun ajan.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Hurahdus

Meillä on hurahdettu - nimittäin lihakaneihin!
Tehtiin häkkejä muutama lisää, nyt mahtuu kasvattamaan kaneja! Päädyttiin kerrostalohäkkeihin, koska kokeilujen kautta todettiin karsina- ja ryhmäkasvatus hankalaksi toteuttaa meidän puitteissamme niin että kaneilla olisi ollut mukava olla ja niiden hoito olisi ollut mielekästä ja helppoa. Kerrostaloissa onnistuu hyvin yksilöllinenkin hoito. Saatiin myös häkit katoksen alle, joka lisää sekä pupujen että hoitajan mukavuutta.

 
Tervetuliais porkkanaa pupuille tulossa! 


Luulen kyllä että osa porkkanoista meni myös apulaisten suuhun...


Puput ovat ehdottomasti lasten suosikkeja ja mulla onkin monta apuria auttamassa aina kanien hoidossa :)

Yhdistin vieroitusikäisiä poikasia, urokset omaan ja naaraat omaan häkkiinsä. Eivät ole meillä tajunneet tapella näin pieninä yhdistäessä.

Tein elämäni ensimmäisen kukkapenkin! Istutin siihen tosin ruusunjuurta ja lipstikkaa, jotka ovat myös hyötykasveja... Mutta kyllähän se kukkapenkiksi lasketaan, eikös?


Saunakin lämmitettiin pitkästä aikaa.


Saatiin naapurista ihana pieni maitotonkka kukkasille :)




Kaalikoi pirulainen taisi löytää tiensä myös isolle kaalimaalle harsojen alle ahkerasta rasvattomalla maidolla ja mäntysuopaliuoksella ruiskutuksesta huolimatta.

Nyt sataa vettä, vihdoin!
Luonto (ja kasvimaafarmari) kiittää!
Kasvit tuntuivat heti lähtevän itämään kun saatiin vesisade ja sen perään pilkahdus auringostakin.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Pöperöpiirakka, meidän perheen suosikki!


Muutama päivä sitten Tohveli-pupun poikaset täyttivät kolme viikkoa, eli koitti punnituspäivä. Keskipaino niillä oli 327g. Tohveli on laihtunut ja saa nyt enemmän sapuskaa kuin muut. Kunhan poikasten vieroitusaika koittaa pääsee se laitumelle kunnostukseen.


Tässä on meidän parhaan emon Pupunan poikanen. Pupuna on tullut hyvin tiineeksi, se ei ole laihtunut lainkaan vaikka on imettänyt kahdeksaa poikasta! Ja se on vielä ihan huippu luonteeltaakin. Pupuna saattaa mennä ruokkimaan pesäpoikasiaan, vaikka minä siivoaisin 10cm päässä pesästä häkkiä.
Yhdellä mustalla poikasella on hauskasti toisessa etutassussa pieni valkoinen läikkä.
Tohvelin ja Pupunan poikasten isänä on kummallakin meidän suurihopea uros Hassel.


Joonas on ollut kasvimaan kimpussa koko päivän! Possut siirrettiin takaisin navettaan ja sen takalaitumelle, jotta päästiin toisenkin kasvimaan kimppuun. Lisää porkkanaa, lantut ja nauriit sekä retiisiä istutettu. Vielä vähän hernettä ja vielä mahtuisi jotain muutakin, mutta mitä? Kasvia mikä vielä ehtisi ja multamaassa viihtyvää vinkkiä?



Lehmätkin pääsivät uudelle laitumelle ja mä tein elämäni ensimmäisen kukkapenkin. Istutin siihen ruusunjuurta, joka on muuten varsin hyödyllinen kasvi. Juurisatoa siitä on odotettavissa vasta neljän vuoden kuluttua, siihen asti voidaan vain ihastella... mikäli kasvusto tuosta nyt innostuu kasvamaan.

Pöperöpiirakka


Tein herkullista raparperipiirakkaa! Tämä resepti sopii minkä vain makean piirakan tekoon, on helppo tehdä ja herkullinen syödä!
Pellillisen tekoon tarvitset:

250g voita
3dl sokeria
6dl jauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoita aineet keskenään. Ota hieman taikinaa sivuun ja lisää vielä joukkoon:
1muna
1,5dl maitoa tai muuta nestettä

Sekoita, levitä taikina pellille ja päälle raperperit tai marjat/omena viipaleet. Ripottele päälle vielä sivuun ottamasi taikina.
Paista 200 asteessa noin 30min.

Tarjoile kermavaahdon tai jäätelön kera.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Istutukset tehty (melkein)!

Viikonloppuna ja tämän viikon alku ollaan tehty istutuksia. 

Kasvihuoneeseen haettiin taimet ja laitettiin isompiin astioihin.

Tytöt saivat mummolta jokainen oman puunsa. Ronja valitsi kirsikkapuun, Mimmu päärynäpuun ja Veeralle valikoitiin omenapuu. Kirsikkapuu pääsi etupihaa koristamaan, muut taasen muuttivat pellolle.

Vielä pitäisi nauriit ja lantut istuttaa.
Ja ehkä jos nokkosillekin saisi tehtyä oman penkin pellon puolelle.

Kaalikoi löysi meille. Toisen kasvimaan kaalit joutuivat kokonaan kaalikoiden suuhun, mutta harsoilla suojatut isommat kaalimaat säilyivät onneksi.
Heti kun harsoa raottaa tuntuu kaalikoita leijailevan siellä täällä! Olen sumuttanut kaaleja rasvattomalla maidolla ja mäntysuopaliuoksella, joskos tuhohyönteiset tajuaisivat pysytellä poissa.


Meidän pieni Siru-koira täytti jo 5kk!


Ja patapuput saivat oman laidunhäkkinsä!
Kuvasta uupuu pesäkoppi, jota he tykkäävät käyttää huussina.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Reissu

Käytiin Ruotsissa Joonaksen kanssa ihan kahdestaan! Kerran kahdessa vuodessa ollaan päästy irtautumaan kahdestaan ainakin yhdeksi yöksi johonkin. Viimeksi oltiin Korteniemen perinnetilalla kanooteilla meloen ja asuntovaunussa yöpyen, tällä kertaa oltiin oikein kaksi yötä poissa. Lähdettiin Ruotsiin laivalla, syötiin puffetissa rauhassa mahat täyteen ja lilluttiin kylpyläosastolla. Ruotsin laivalle kannattaa ehdottomasti mennä alkuviikosta, jolloin siellä ei ole niin paljoa nuorisoa ryyppyreissulla. Toki hyttivalintakin vaikuttaa asiaan...



Ruotsissa käytiin Skansenissa, missä ollaan kerran aikaisemminkin käyty lyhyellä visiitillä. Skansen on hieno paikka. Pienoinen pettymys oli se että kaikki rakennukset ja paikat eivät olleetkaan auki. Viimeksi olimme ihan alkukeväästä paikalla ja luulimme että kesällä paikka herää enemmän eloon ja kaikki rakennukset olisivat nyt nähtävissä.
Rakennukset olivat hienoja, kyllä ne vanhaan aikaan ovat osanneet! Eläintarha puolikin hyvin toteutettu ja eläimillä tuntui olevan tilaa temmeltää.

Täällä eläimillä oli hoitaja ja lapset olivat mamman ja papan hoidossa yökyläilemässä. Veera ekaa kertaa hoidossa ja yökylässä! Ja hienosti oli kaikilla sujunut :)