perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ilman vettä

Maanantaina meidän porakaivo lopetti toimintansa.
Mietimme muutaman päivän vaihtoehtoja miten vesien kanssa edetään. Porakaivo alkujaankin oli täysin susi ratkaisu. Ajattelin silloin kun porakaivo hommattiin että se porataan ja sieltä suorastaan pulppuaa raikasta, hyvää ja juomakelpoista vettä. Ei nyt ihan. Ensinnäkin sitä porattiin kerran, toisen kerran ja tehtiin kaksi kertaa paineaukaisu. Paineaukaisussa sinne jäi joku osa ja tarvittiin taas porauskalustoa paikalle. Poraus lopetettiin 180 metriin ja pumppu vedettiin 150 metriin. Sitten pumpattiin vettä, joka oli kaukana raikkaasta ja juomakelpoisesta, se oli ruskeaa. Sitä valutettiin, valutettiin ja valutettiin. Testeissä selvisi että siinä oli magnaania ja rautaa hieman liikaa. Eikun suodattimia hommaamaan. Päädyttiin eräänlaiseen suolasuodattimeen, joka vaatii kuukausittain suolaa reilu 50kg.
Ei muuten ollut halpa kaivo.
Nyt vajaa kolmen vuoden kuluttua pumppu lakkasi toimimasta. Otimme yhteyttä kaivon poraajaan, joka veikkasi että kaivon joku johto on rikki.  Pelkkä tyypin paikalle tulo maksaa kivan summan kahisevaa. Ei sillä muuten olisi niin suurta väliä, mutta kysymys kuuluu joutuisimmeko jatkossakin uusimaan kalliita laitteita kolmen vuoden välein ja ostamassa suolaa suodattimeen joka pari kertaa kuukaudessa?

Eniten harmittaa se että investoimme monia tuhansia euroja systeemeihin, jotka eivät toimi. Haimme pesuvedet pintavesikaivosta ja keräsimme sadevettä normaalia ahkerammin. Torstaihin asti haimme juomaveden naapurista ja sukulaisilta, mutta toivon että saamme kaivon kunnostettua niin että siitä olisi mahdollista nostaa myös juomavesi. Eläimet juovat sadevettä. Onneksi sitä on piisannut.



Eilen oli ensimmäinen pyykki ja tiskauspäivä. Ne viedään saunalle, jossa lämmitetään vesi padassa.  Veden raahaaminen pyykkipäivänä on aika iso työ ja tiskaukseenkin kuluu yllättävän paljon vettä. Saunalle pitää hommata paremmat sadeveden keräys-systeemit, sillä kaivo sijaitsee melkein toisella puolella pihaa saunalta katsottuna. Tiskiä tulee kumminkin huomattavasti vähemmän kuin tiskikoneen ollessa käytössä. Pyykki määrääkin pitäisi saada pienennettyä, mutta se tuntuu haasteellisemmalta. Katselimme myös pulsaattoria. Sen kestävyys ja käytettävyys mietityttää, joten koitettiin ensin ihan perinteisellä nyrkkipyykillä.



Kompostikäymälä on seuraavana rakennussuunnitelmissa. Se tulee kasvihuoneeseen, koska sinne on talosta suhteellisen lyhyt matka ja kasvimaa (kakkojen lopullinen sijoituspaikka) on kivenheiton päässä. Kompostikäymälän käytössä minua eniten epäilyttää sen käyttö talvella. Ehkä se onkin meillä vain kesä käyttöön. Mä olen aika mukavuudenhaluinen lämmön suhteen. Painajaismaisinta ikinä olisi asua kylmässä talossa, tai käydä kakalla kökkimässä jossain pihan perällä -20 asteessa (tai edes +5 asteessa) ulkohuussissa... Karaistuuko siihen ikinä? Ei tee mieli edes kokeilla!

Nyt vedet on korjattu. Ei tarvittu kallista korjaajaa paikalle kun Joonas hetken asiaa tuumailtuaan nosti pumpun kaivosta (150m, ei muuten ihan kevyt homma), korjasi rikkoutuneen pumpun ja laski sen takaisin. Vähän sähköhommia vielä ja se oli siinä.
Nyt on kaivon suodatin pesussa ja kohta pistän pyykki ja tiskikoneen laulamaan! Vessanpöntönkin pystyy vetämään kunnolla!

Sinäällään ihan mielenkiintoinen kokeilu. Vesien kantaminen saunalle toiselle puolelle pihaa oli syvältä, vieläpä kun sinne joutui raahaamaan myös pyykit ja tiskit. Peseytyminen saunalla oli ihan ok ja lapset olivat siitä erityisen innoissaan.
Jos aikoisin pärjätä kolmen lapsen kanssa ilman juoksevaa vettä veden lämmityksen olisi parasta tapahtua sisällä puulla. Pyykkien ja tiskien pesunkin olisi syytä onnistua sisätiloissa. Kompostoiva sisäkäymälä olisi mielestäni pakollinen (mulle ja lapsille ;) ) Ehkä meillä vielä joskus katkaistaan sisälle veden tulo.
Suurin ongelma mielestäni kumminkin oli se että jouduimme hakemaan puhtaan juomaveden muualta. Selvitin parin läheisen lähteen paikankin, mutta kaikki olivat 200m-1km päässä lähimmältä tieltä rämmittynä keskelle sankkaa metsää. Ei ihan raskaana, kolmen pienen lapsen kanssa haettavissa helposti siis, vaikka kaiketi siitäkin selviytyisi jollain konstilla.
Ne asiat mitä mä koin ongelmallisiksi, eivät kumminkaan toisen osapuolen mielestä olleet ollenkaan ongelmallisia. Mä olen helpottunut vesien takaisin tulosta. Vielä ei saada täysin juomakelpoista vettä, koska suodatin oli sen verran pitkään poissa käytöstä että vaatii uuden aktivoinnin, jossa kestää pari viikkoa... mutta pyykit ja tiskit hoituu. Ja vessassa käynti!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pupuja pupuja!

Pupu painotteinen viikonloppu. Tehtiin lisää pupuhäkkejä... tai siis mä toimin lähinnä työnjohdollisissa hommissa ;). 

 
Häkeistä saa joko kuusi 1m2 karsinaa tai kaksi 3m2 karsinaa. 

 

8-viikkoisten äiti-pupu Tohveli pääsi jo heti hengähtämään omaan yksiöönsä. Aikamoisia kiusankappaleita nuo 8-viikkoiset jo! Punnitsinkin jo ne. Isoin oli tämä riistan värinen (tai luonnonharmaa se taitaa kaneilla olla) kaveri, joka onnekseni oli tyttö. Poikueen kahdeksan viikon keskipaino oli 674g.


Nyt kun on tilaa kasvattaa pupuja niin voi seuraavaksi keskittyä vähen enemmän taas niiden ruokintaan. Kesän kasvavat pelkällä vihreällä - se kun on ilmaista niin pidempi kasvuaikakaan ei meillä haittaa. Kun luonto ei tarjoa vihreää, niin kasvuajan olisi syytä ostorehujen varassa olla nopeampaa. 
 
Eläimille saatiin aimo läjä erilaisia ruokia :) 
Pupuillekin oli salaattia!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Bokash kompostori

Sain blogiyhteistyönmerkeissä testattavakseni Viidakkotohtorilta Bokash kompostorin. Tiesittekö että kompostointi ei ole niin ekologista kuin luullaan? En minäkään ennen bokashiin tutustumistani!

Bokash kompostori ja siihen tarvittavat rouheet, sekä käyttö-ohjeet saapuivat meille 26.2 ja siitä asti meillä on kompostoitu uudella tavalla kaikki sisältä tuleva keittiöjäte. Käyttö on varsin helppoa, eikä komposti haise lainkaan! Ideana on fermentoida, eli hapattaa kaikki maatuva jäte. 

Yllätyin jätteiden määrästä mikä meilläkin kompostiin tulee. Meillä suunnilleen kaikki ruokajäte menee eläimille. Silti kompostiin menivät luut, ulkomaisten hedelmien kuoret, kananmuna kennot, kahvinporot ja pari purkkia pilaantuneita elintarvikkeita kaapin perältä. Ainoastaan paljon nestettä sisältäviä jätteitä (keittoja, maitoa ym) ei kannata laittaa bokashiin.



Ensimmäisen kompostin täyttymisessä kesti kolme viikkoa, jonka jälkeen sen annettiin rauhassa hapattua pari viikkoa sisällä lämpimässä. Valuttelin ämpärin kyljessä olevasta hanasta tuona aikana bokash "pissaa" silloin tällöin. Aika vähän sitä tuli näillä meidän jätteillämme. Pissan voi käyttää runsaasti laimennettuna kasvien lannoittamiseen.  Kahden viikonkuluttua otimme pari vuotta vanhasta lantakasasta palanutta lantaa, hieman multaa ja hiekkaa ja hautasimme bokashin sekaan. Veimme tuotoksen kasvihuoneeseen odottamaan kasvien tuloa ja samalla bokashista tulee multaa. Mullaksi bokashin pitäisi maatua nopeampaa ja joidenkin lähteiden mukaan se on myös ympäristöystävällisempää kuin tavallinen kompostointi.
Minut motivoi kokeilemaan tätä nopea multaantuminen. Meidän pellot kun ovat pelkkää savea, niin olisi loistavaa pystyä itse tekemään talvellakin multaa pellolle vietäväksi!



Täytyy myöntää että alkuun vierastin itse ulkomaalaiselta kuulostavaa nimeä, mutta onhan bokashi fiksu juttu! Bokashilla saa tehtyä multaa nopeammin kuin tavallisella kompostoinnilla, lisäksi se on ympäristöystävällisempää ja ravinteet pysyvät bokashimullassa paremmin kuin tavallisessa kompostissa.

Samalla sain testattavaksi myös EM-A liuosta, joka onkin todella monikäyttöistä! Nesteellä voi pestä erilaisia pintoja. Testasin ainetta vessanpöntön ja valkoisen posliinitiskialtaan pesuun ja puhdasta tuli!
Mukana tuli myös esite, jossa oli juttu kanalan siivouksesta EM-A liuoksella. Kokeilin pestä kanien häkin ja eläinten juomakupit sillä ja tuntui tepsivän. Liuos on täysin vaaratonta ja ulkomailla sitä käytetään myös vasikoiden juomarehun hapattamiseen, sekä säilörehun säilönnässä. Kaiken lisäksi liuosta voi käyttää myös lannoitteena!
Se sisältää, maitohappobakteereita, 80 eri mikrobia ja sokeriruokomelassia. Ympäristöystävällistä, myrkytöntä ja tepsii!

Lisää Bokashista löytyy facebookista ryhmässä Kompostointi Bokashi Suomi, siellä on myös paljon tiedostoihin koottua tietoa bokashista.
Täältä voi ladata Bokashi aloittajan oppaan.
Viidakkotohtorilla on myynnissä myös Bokashi aloituspakkaus, jossa on kaikki mitä alkuun tarvitset bokashoinnin aloittamiseen!

Tulemme jatkamaan bokashointia jatkossakin!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kevätpäiviä

Kiitos onnitteluista <3!

Meillä on ollut hulinaa ja vilinää näinä aurinkoisina päivinä. 


Laitettiin pikku pupuja tilaukseen. 


Perjantaina käytiin lapsimessuilla blogiyhteistyönmerkeissä. Meille ei mitään perinteisesti tarttunut matkaan mukaan, en oikein osaa arvostaa merkkivaatteita tai shoppailla messuilla. Lapsilla oli hauskaa kaikenmaailman leikkiradoilla ja liukumäissä.


Viime viikolla istutettiin kasvihuoneeseen kaalitkin. Epäilin että mahtavatko lähteä, kun heti perään meillä oli pakkasta -10 astetta... mutta siellä niitä pienen pieniä kaalinalkuja vaan näkyi silti. 


Meidän kasvihuone ei ole ihan tavallinen ja kasvulava lienee noillakin pakkasilla vielä plussan puolella.  Salaatit ja ruohosipuli on viihtynyt bokashimullassa hyvin.
Vielä vähän maalia ja lautojen pois raahausta niin kasvihuone on valmis.


Eilen sain siivottua navetan takaa yhden rytöläjän ja aloitettua toista. Pikkuhiljaa piha alkaa siistiytyä. Joonas ja lapset pinosivat polttopuita.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Pieni uutinen

Syksyllä meitä on taas yksi enemmän.


Multa kysyttiin viime raskauden aikana miksi en kerro raskauskuulumisiani täällä blogin puolella? En oikein osaa voivotella huonoa oloa ja särkyjä, enkä toisaalta leiju missään hattarapilvessäkään. Toisaalta kaikki mitat ja käppyrät eivät mielestäni kerro kunnolla kaikkea. Veeran raskaus viimeistään vakuutti minut siitä että kenelläkään ei ole oikeasti hajuakaan mitä siellä mahassa on.
Raskaus tuntuu luonnolliselta osalta elämää. Ja tähän asti mun raskaudet ovat olleet fyysisesti helppoja (henkinen puoli onkin toinen juttu).  Synnytyksetkin ovat sujuneet sen verran hyvin että ollaan kaikki päästy ehjinä kotiin.

Vauvat nukkuvat perhepedissä tuonne noin vuoden ikään asti ja yösyöttöjäkin olen jatkanut siihen asti kun vauvat siirtyvät omaan sänkyyn nukkumaan. Yleensä se on tapahtunut juurikin noin vuoden iässä, kun liikkuminen on alkanut kunnolla kiinnostaa ja sängyssä pysyminen on mahdotonta. Kaikki lapset nukkuvat edelleen samassa huoneessa meidän kanssa. Pienin ihan vieressä omassa pinnasängyssään.
Kaikki ovat tähän asti sormiruokailleet, jolloin mäkin olen ollut vapautettu syömään samaan aikaan lämmintä ruokaa. Vauvat ovat aloittaneet kiinteiden maistelun 6-7kk ikäisenä oman kiinnostuksensa mukaan, vähän neuvolan suosituksista poiketenkin. Kaikki ovat kumminkin kasvaneet aina hyvin, pieniähän meidän lapset ovat, mutta ei mekään mitään hongankolistajia olla.
Kestovaippoja ollaan kokeiltu kaikilla, mutta aina palattu käyttämään kertakäyttövaippoja, lähinnä siksi kun pyykkikorin pohja on harvinainen näky muutenkin.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kanojen pito

Kanat ovat mielenkiintoisia otuksia! En olisi uskonut sitä ennen kuin hommasimme kanoja. Niillä on aino jotain meneillään, vähän niin kuin Kauniit ja Rohkeat olisivat koko ajan omassa pihassa.

Paperiasiat kuntoon! 

Ennen kuin hommaan kanoja on syytä rekisteröityä eläintenpitäjäksi (tällä ja tällä lomakkeella). Asiakastunnuksen saa oman kunnan maaseutusihteeriltä. Minulta kysytään monesti mitä käy, jos noita lomakkeita ei täytä? Harrastekanalan omistaja voi saada siitä huomautuksen, siitä ei seuraa sakkoja. Meillä on hoidettu kaikki rekisteröimiset mukisematta, koska en näe että siitä olisi mitään vaivaa. Lomakkeet toimitetaan lähimmälle maaseutusihteerille, joka myös osaa yleensä neuvoa ongelmatilanteissa.

Millainen kanala? 



 
Kesäkanalaan riittää tuulen ja sateensuoja, talvikanalan on syytä olla eristetty. Kanat nukkuvat orsilla yöt, vaikkakin poikkeuksiakın on. Useat jättirodut nukkuvat mielellään lähes maanpinnalla. Maatiaiset meillä ovat saattaneet lennähtää jopa 3m korkeuteen puuhun nukkumaan.
Munintakopit ovat tietenkin myös tärkeä osa kanalaa. Kopeiksi kelpaa vaikka kissankuljetuskoppa, tai Ikean Kallax hylly johon laitetaan reunat estämään munien tippuminen. Ja voihan sitä tehdä myös itse alusta asti munintakopin. Vain mielikuvitus on rajana! Kanojen lemppari hommaa on kumminkin munia ympäri pihaa erilaisiin piiloihin, mikäli saavat kuljeskella pihalla vapaasti.
Kanalan yhteyteen on hyvä rakentaa myös tarha, jossa on vähintään verkkokatto. Tällöin kanat voivat olla ulkoilla vaikka ympäri vuoden. Käytännössä kumminkin kovilla pakkasilla tai kun lunta on maassa ei kanoja ole ulkoilu kiinnostanut. Kanoja ei saa pitää ulkona 1.3-31.5 välisellä ajanjaksolla muualla kuin aitauksessa jossa luonnonvaraiset vesilinnut eivät pääse kosketuksiin kanojen kanssa. Luonnonlinnuille tai siipikarjalle ei kumminkaan tutkimuksen mukaan ole ollut suurta vaaraa tarttuvien tautien osalta toisistaan... 


Lämmitys

Talvikanalan pitää pysyä plussan puolella kovimmillakin pakkasilla. Kanat ovat kylmänarkoja, niillä paleltuu helposti heltat kovimmilla pakkasilla. Paleltuneen heltan tunnistaa mustasta väristä ja se saattaa mennä kuolioon tai tippua jopa kokonaan pois. 

Meillä oli ensimmäisenä talvena kanat eristetyssä leikkimökissä pehkun päällä. Monesti luullaan että pehku ei toimi kanoilla - voin kertoa, se todella toimii kunhan käynnistää pehkun huolellisesti! Viime talvena kanat muuttivat tilavampaan kanalaan, mutta koska kanoja oli niin vähän pinta-alaan nähden en edes haaveillut pehkusta vaan tyydyimme lämpölamppuun kovimmilla pakkasilla.

Kuivitus

Kuivikkeita on montaa erilaista, joista voi valita itselleen sopivan. Yleisimmät lienevät puru, turve ja olki.
Meillä on käytössä puru, koska se on valoisaa ja ei pölise, vaikkakin maatuvuudeltaan ja pellon kannalta se ei olekkaan parhaasta päästä.
Turve on paras imukyvyltään, mutta pölisee paljon. Turvetta kannattaa käyttää pehkun pohjalla, koska se on imukyvyltään niin hyvää. 
Olki ei ole kovinkaan hyvää imukyvyltään, mutta ei pölise, on valoisaa ja raikkaan tuoksuista. Lisäksi kanat tuntuvat pitävän oljen kuopsuttelusta.

Jos käytössä on pehku, eli kuiviketta lisätään reilusti aina kun alunen alkaa tuntua kostealta ja sitä ei tarvitse kärrätä välillä pois. Homma on sitten edessä keväällä kanalan siivouksen yhteydessä ilmojen lämmettyä. Yleensä pehku pitää hyvin kanalan kovillakin pakkasilla plussan puolella.
Toinen vaihtoehto on siivota kanalaa joka viikko vähän, jolloin kuivike kerrosta ei pääse kertymään ja kanala pysyy ehkä joidenkin mielestä tällöin siistimmän näköisenä. Tällöin tarvitaan kovilla pakkasilla lisälämmönlähde.

Ruokinta

Vaihtoehtonaja kanojen ruokintaan on monia.  Helpoin tapa lienee ruokkia kanat teollisella täysrehulla (esim. Luonnon punaheltta) ja lisäksi soraa. 
Meillä kannoilla on vapaasti tarjolla kauraa, kalkkia ja soraa. Porkkanaakin on lähes vapaasti tarjolla koko ajan. Lisäksi ne saavat rypsiä ja silloin tällöin ruuan tähteitä. Kauraa menee noin 1l per kana kuukaudessa, mutta olen kuullut joillakin menevän 2l per kana kuukaudessa, vaikka muun ruuan määrä olisi sama kuin meillä.
Meillä kasvaneilla kanoilla on ollut aina suorat rintarangat, mutta muualta tulleilla täysrehulla kasvaneilla on esiintynyt hyvin yleisesti rintamutkaa. En osaa sanoa onko se perinnöllistä vai ruokinnan aiheuttamaa, vaiko sekä että. Veikkaan jälkimmäistä. 

Soraa kana tarvitsee, jotta sen ruuansulatus toimii. Kanalla on kivipiira, jossa on kiviä ja siellä se hienontaa ruokansa. 
Kalkkia kana tarvitsee, jotta munankuoresta tulee vahva. Ilman kalkkia alkaa pian esiintyä nahkamunia ja pehmeä kuorisia munia.

Kanojen hankinta
Me olemme päätyneet tästä lähtien lisäämään omia kanoja vain munista. Aikuisina tulleet eivät ole ikinä oppineet kunnolla talon tavoille ja ovat olleet aika lyhytikäisiäkin. Lisäksi haudonta on halvempaa kuin aikuisten kanojen ostaminen. Pienin kone, joka mielestäni kannattaa ostaa (Brinsea Mini ecoon mahtuu 7-9kpl kananmunia munien koosta riippuen) maksaa 99,80e. Kanojen siitosmunat maksavat yleensä noin 2e/kpl ja ne kulkeutuvat postin mukana ympäri suomea. Myös kaupan luomumunia voi hautoa koneessa, vaikkakaan niiden siitosprosentti on hieman huonompi. Lidlin luomumunat ovat meillä lähteneet parhaiten. Yleensä haudotuista tipuista tulee puolet kukkoja ja puolet kanoja. Puolet paistiksi siis ja puolet muniviksi kanoiksi. Ylimääräiset kukot teurastetaan ennen kuin ne alkavat kiekua, jolloin ne alkavat myös enemmän nahistelemaan keskenään ja olempa kuullut pääkukon myös tappaneen kiekuvat kukonpojatkin. Kukko on tällöin noin 5-6kk ikäinen.

 
Kanoja ostaessa kannattaa suosia nuorikoita, jotka ovat juuri aloittamassa tai aloittaneet munintansa. Tällöin ne ovat pitkäikäisempiä. Kanojen hinnat liikkuvat yleensä 15-60e/kpl.

 
Kukko kannattaa ilman muuta hommata kanojen kaitsemaan! Hyvä kukko varoittaa kanoja vaaroista ja pitää akat ruodussa, etteivät ne tappele keskenään. Lisäksi munista tulee hedelmällisiä, eli tipuja pystyy hautomaan vaikka hautomakoneessa. Kukkoja voi saada jopa ilmaiseksi tai kahvipakettia vastaan.

Rodut

Roduissa on eroja käyttötarkoituksessa ja hinnassa. Kannattaa miettiä mitä kanalta haluaa ja sen mukaan valita rotu/rotuja. Yleisin meillä Suomessa taitaa olla maatianen, joita on eri kantoja. Kukaan kumminkaan tunnu erottavan mikä kana on mitäkin kantaa... joten itse en ole ymmärtänyt mikseivät kaikki voisi vain olla "maatiaisia"? 

 
Meillä on tehokanoja (hy-line brown ja hy-line white), maatiaisia, orpingtoneja ja jättikocheja. Hy-line browneista pidän eniten näistä munivista, koska ne oikeasti munivat munan päivässä oli mitä tahansa. 

 
Hy-line whitet ovat tulleet meille aikuisina, eivätkä oikein ole munineet kunnolla, lisäksi kuolleisuus on ollut suurta (vuoden aikana 5) ja niiden heltat ovat suuret. Helttojen on hyvä olla kylmässä kotikanalassa pienet, jolloin ne eivät jäädy pakkasilla niin helposti. Tehokanat ovat hyviä munijoita, mutta lihaa niissä ei ole paljoa.


Maatiaisia sanotaan kestäviksi ja sopiviksi Suomen oloihin. Ne kumminkin munivat noin 3-4 munaa viikossa ja lihaa niistä ei tule sen enempää kuin hy-line kukoistakaan. Maatiaiset ovat ainoita meillä joilla on hautomishommat onnistuneet kerralla kunnolla ja tipujakin tuli 9kpl.

Jättikocheilla meillä tulee noin 6 munaa viikossa per kana. Näiden jälkeläisiä meillä ei ole vielä syöty. 

 
Orpingtonit ovat meille hankittu samoista syistä kuin jättikochit, jotta kukoista tulisi lihaa ja kanat munisivat hyvin. Kokemusta ei kumminkaan vielä ole kuin yhden orppikukon teurastamisesta. Siinä oli lihaa kolme kertaa enemmän kuin maatiaisissa yleensä.
Jotkut sanovat että jättirodut syövät enemmän, mutta mielestäni kukon teurasiän kokoon nähden sen saakin syödä vaikka puolet enemmän. Meillä kanojen ruokintakaan ei maksa maltaita, joten en näe suurempaa rehunkulutusta suurena kulueränä.

Kana-aiheisia ryhmiä facebookissa
annetaan/myydään/ostetaan eläimiä hyötykäyttöön

Kannattaa myös tutustua munanet foorumiin.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Sikamaista touhua ja kanan ongelma

 
Sohvatyyny jättikochkana on istunut sitkeästi hautomassa muniaan. Samaan aikaan oli määrä kuoriutua koneesta tipuja. Viikko sitten päätin laittaa koneesta kaikki munat Sohvatyynyn alle, olihan se hienosti jaksanut hautoa siihenkin asti muniaan. Toissapäivänä kävin kurkistamassa kanan alle ja löysin yhden liiskaantuneen poikasen pesästä. Seuraavana päivänä kurkkasin taas ja huomasin että siellä oli yksi kuoriutumassa. Illalla sain houkuteltua Sohvatyynyn syömään ja kurkkasin sillä aikaa pesään ja kappas, taas yksi poikanen liiskana. Tänään sama juttu. Nyt nappasin lähes kaikki loput munat koneeseen kuoriutumaan. Yksi onnellisesti kuoriutunut jo.

Onko muilla sattunut tälläisiä? Meillä on yksi kana kerran onnistunut hautomaan ilman että ruumiita on tullut. Loput ovat aina sählänneet jotain. 

Nyt toivon että Sohvatyyny adoptoi koneessakuoriutuneen(/t) tipunsa mukisematta!

Emma-possu on heittäytynyt hankalaksi. Se ryntää aina puremaan mun saapasta kun menen antamaan ruokaa. Kukka on ihan kiltti pieni satakiloinen possun alku. Kukalle jouduttiin antamaan kipulääkettä muutama päivä heti meille tultuaan kun oli loukannut jalkansa ilmeisesti kuljetuksessa. Kolmantena piikityspäivänä se jo tiesi että minä olen se ilkeä, joka pistää ja pötki pakoon. Onneksi Joonas oli paikalla ja sai törkättyä piikin pahaa aavistamattoman possun korvan taakse.

Ja ne muuten syövät kuin siat! 50kg porkkana/peruna seosta menee kolmessa päivässä helposti. Joonaksen homma on ollut keittää niille sapuskat, luultavasti minäkin joudun siihen jossain vaiheessa. 
Erehdyin myös luulemaan että kaikki possut ovat siistejä. Nämä ovat kyllä aika sikoja, luultavasti siksi kun niillä ei edellisessä paikassa ole ollut mahdollisuutta olla kovinkaan siistejä. Kakkapaikka on kyllä muodostunut (kivasti siihen oven eteen), mutta kaikkialla muualla tongitaan. Kuiviketta menee paljon ja tuntuu ettei sekään riitä. Onneksi he siirtyvät kohta pihalle sikailemaan!

 Possut ovat myös osoittautuneet ulkoilmamyrkytyspelkoisiksi. He eivät kärsäänsä ulos pistä millään. Päivisin niillä olisi käytössä pieni jaloittelutarha, mutta ei. Syy voi olla että navetasta ulkoilmaan mentäessä on ovella aika korkea kynnys, sekä valon ja varjon muutos. Possuilla on huono syvyysnäkö. Jos ne onkin saatu pakotettua pihalle, niin ne ryntäävät sisään äkkiä. No onhan siellä sisälläkin tilavampaa mihin ovat tottuneet entisessä kodissaan.
Kunhan ilmat vähän lämpenevät vielä possut pitäisi siirtää kasvimaalle tekemään hommia. Saa nähdä miten possuilla hommat hoituvat vai kaivavatko kuoppia vain sinne tänne.