tiistai 9. helmikuuta 2016

Kotitarve-eläimet


Minulta on monta kertaa kysytty tavoittelenko omavaraisuutta? En tavoittele, koska tässä yhteiskuntamuodossa sellaiseen ei anneta mahdollisuutta. Tavoittelen kyllä suurta omavaraisuusastetta, mutta esimerkiksi vaatteet tyydyn ostamaan. Olen myös kiitollisia tietyistä kunnallisista palveluista kuten terveyspalvelut ja kirjastot. Haluan että lapset tietävät mistä liha tulee ja haluan opettaa lapsille kunnioitusta eläimiä ja luontoa kohtaan. Haluan myös syödä terveellistä ruokaa ja taatusti hyvän elämän elänyttä lihaa. Haluan olla mahdollisimman vapaa tekemään asioita joista itse pidän, joka tarkoittaa mahdollisimman pientä velkaa ja kuukausittaisia kuluja. Haaveilen Carunan karkoittamisesta tontilta, mutta samaan aikaan en ole pienten lasten kanssa valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista (esim. pyykkikone) vielä tällä hetkellä.

Mitä eläimiä?

Meille oli itsestään selvää että meille tulee eläimiä, olihan se yksi minun haaveistani. Vaikka liha ei ole pääroolissa aterioillamme, on se tärkeä osa sitä. Maitotuotteet ja kananmunat ovat kumminkin ehkä vieläkin tärkeämpi osa ruokavaliotamme. Lihan kulutusta pyrimme vähentämään, sillä eläinten ruokinta ja hoito vie enemmän aikaa kuin kasvienkasvatus. Samalla eläimet ovat kumminkin päivien ilo ja ylpeyden aiheena onkin syödä omakasvattamaa lihaa.
Kesällä eläimet ovat usein helppohoitoisia ja silloin meilläkin on eniten eläimiä. Talvella eläinmäärä pyritään pitämään minimissään. Eläintilat on syytä suunnittella huolella, jotta eläintenhoito on mieluisaa ja helppoa.

Vuohet

Ensimmäiset eläimet mitä meille hankittiin oli vuohet. Olin jo pitkään haaveillut vuohista ja olinhan tehnyt ammattikorkeakoulun päättötyönkin vuohiin liittyen. Ensin tulivat kaksi kuttukiliä ja myöhemmin laumaan liittyi Jokke-pukki. Vuohet poikivat seuraavana keväänä ja aloin lypsämään niitä. Toisella vuohista oli auttamattoman pienet vetimet ja sitä oli todella hankala lypsää. Toisella puolestaan oli hyvät vetimet, mutta maitoa tuli parhaimmillaankin vain 1,5 litraa. Jotta vuohi lypsää, sille pitää syöttää väkirehua, mutta se ei silti pysty lypsämään enempää mitä sillä on kykyä lypsää. Vuohenmaito sopi hyvin makeisiin leivonnaisiin, mutta kahvin sekaan sitä ei voinut laittaa voimakkaan vuohen makunsa vuoksi. Erityisen voimakkaalle maku muuttui tuoretta nurmea syödessä. Kukaan muu kuin minä ei suostunut juomaan sitä myöskään sellaisenaan. Juustoja varten olisin saanut lypsää 10 päivää vuohta, jotta olisin saanut kilon juustoa tehtyä. 
Teurastimme syksyllä pukin, mutta lihat menivät lopulta koiralle ja kanoille. Tiedättekö miltä pukki haisee? Siltä se lihakin maistui. Meillä oli myös toinen pukki, mutta se yritti hypätä huonoin seurauksin yli 2m korkean lautaseinän yli... Ja päätyi sitten pataan sekin.
Haluan pitää kaikkia eläimiä mahdollisimman luonnollisissa oloissa. Kesällä luonnollisiin oloihin kuuluu laidunnus ja se helpottaa myös hoitajan työtä huomattavasti. Vuohien kanssa laidunnus ei onnistunut ollenkaan. Viisi lankaa ja markkinoiden tehokkain sähköpaimen ei riittänyt mihinkään. Sähköverkkokaan korotettuna sähkölangalla ei pitänyt karkureita sisäpuolellaan. Tiedän että jotkut antavat vuohien olla pihalla vapaana, mutta minä haluan kasvattaa kasveja ja syödä syksyllä marjoja ja omenoita.
+ Syö lehmään verrattuna vähän
+ Tuottaa kohtuullisen määrän maitoa
+ Mukavia, seurallisia, "koiramaisia" kavereita

- Maito voimakkaan makuista
- Karkailevat
- Liha voimakkaan makuista

Huomioon otettavaa hankittaessa:
Suosittelen jo lypsävän vuohen hankkimista, mikäli tarkoituksena on ottaa vuohi lypsyyn. Silloin näet heti onko kyseisellä eläimellä hyvät vetimet ja voit kysyä paljonko se lypsää. 
Jos päädyt hankkimaan kilin, niin kysy kuinka paljon emä lypsää ja tarkista emän utarerakenne. 




Lampaat
Vappu-lammas muutti meille, koska ei soveltunut ison katraan joukkoon. Hän onkin vähän erilainen lammas. Vapun seuraksi kävin hakemassa Porvoosta Tuutin. Kummatkin poikivat keväällä kaksi karitsaa. Lampaista minulla ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin lihan maku, mikäli rasvaa jää vähänkin lihan joukkoon. Lampaan rasva on pahaa, mutta niin on monen muunkin eläimen. Syy miksi meillä suunnitellaan lampaista luopumista on niiden isohko koko ja se että ne syövät paljon heinää esimerkiksi kaniin verrattuna. Lampaanlihakaan ei vedä vertoja kanin lihalle. Tänä keväänä meidän lampaat eivät tee karitsoja. Tällä hetkellä ne ovat minulla lemmikkeinä ja villantuottajina. Haluan tehdä villasta muutamia juttuja ennen lampaiden pois lähtöä.

Kanat

Kanoja meillä on ollut "alusta asti". Rotua valitessa kannattaa miettiä mitä kanoilta toivoo. Maatiaiset ovat parhaiten sopeutuneet meidän oloihimme, mutta ovat pieniä lihantuotantoa ajatellen. Maatiaiset ovat kumminkin kukkoina mielestäni lunastaneet paikkansa kanalauman parhaina vahteina, ne ovat kestäviä ja "kanan näköisiä". 
Suosittelen lämpimästi oman hautomakoneen ostoa ja oman kanalauman hautomista koneessa. Meillä ehdottomasti parhaita kanoja on tullut itse haudotuista munista. Olen hautonut maatiasmunia, orpingtoneja, kaverin kotikanalan tehokanojen munia ja ihan kaupan luomumunia. Hommasin markkinoiden pienimmän hautomakoneen ja se on riittänyt hyvin omiin tarpeisiini. Munia saa ostettua suhteellisen helposti netin kautta ja posti kuljettaa ne ympäri maata. Kaupan luomumunistakin saa yleensä tulosta, varsinkin Lidlin luomumunia kehutaan hyviksi tähän tarkoitukseen.

Kanit
Kaneista olen kirjoittanut täällä ja täällä. Kanit ovat tautiherkkiä kavereita. Tiloja tehdessä on syytä ottaa huomioon erityisesti niiden puhdistettavuus. 

Ötökät
Ötököistä olen kirjoittanut täällä. Niistä lisää tulevaisuudessa, kunhan saan pannulle ne pannulle asti.







Mitä eläimet tarvitsevat? 
Olen törmännyt omavaraisempaa elämäntapaa tavoittelevien joukossa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin joilla tärkeintä on eläimet ja omavaraisuutta on riittämiin kun eläimistä saatavat lihat, maidot ja kananmunat ovat omien eläinten. Sillä ei ole oikeastaan väliä mitä eläin syö pystyäkseen tuottamaan.

Sitten on niitä, jotka ajattelevat että "Onhan ne ennenkin pärjänneet"
Ovat, mutta keväisin lehmät on kannettu navetasta pihalle, koska ne eivät ole omin jaloin päässeet. Ne eivät ole tuottaneet mitään talvella ja niiden ensisijainen tehtävä on ollut tuottaa lantaa pellolle. Hevosille on menneet parhaat rehut ja lehmät ovat saaneet tyytyä hevosen mm. lannasta tehtyyn appeeseen. Ovathan ne pärjänneet, mutta nykypäivänä minkään eläimen (tai ihmisen) ei tarvitse pärjätä "niin kuin ennenvanhaan".
Omaan ajatusmaailmaan ei kummatkaan tavat oikein istu. Mä ajattele että jos haluan että eläinteni tuottamat tuotteet ovat parempia kuin kaupan, niin en voi syöttää niille samoja rehuja mitä ne saavat tuotantotiloilla. Ostan toki (tällä hetkellä) heinän, kauran ja tarvittaessa muitakin rehuja, mutta ne eivät ole teollisia nappuloita.
Huolehdin eläinten kivennäisten saannista. Märehtijät ja kanit tarvitsevat heinää koko ajan suoliston toimintaan. Mielestäni itsestään selvää on että heinän ja juomaveden on oltava puhdasta. Kuivikkeita tulee käyttää tarpeen mukaan. Lemmikki-ihmiset mässäilevät turhaan kuivikkeiden käytöllä, mutta minun mielestäni eläinten alustan tulee olla sellainen että itsekin voisin mennä pötkölleen eläinsuojaan. Kuivikkeiden laitossa mietin myös aina sitä toista puolta - mitä enemmän kuiviketta sen enemmän työtä eläinsuojan tyhjennysvaiheessa. Se ei kumminkaan ole syy jättää kuivittamatta!

"Helppoa kuin heinäntekon"
Eläimet vievät verrattain paljon aikaa ja niiden rehut eivät ole ilmaisia. Ihmiset yleensä ajattelevat myös että jos on sopiva määrä peltoa, niin heinän teko on ilmaista ja helppoa. Ei aivan... 
Heinäntekoon tarvitaan erilaisia välineitä, riippuu heinäntekijästä mitä. Suhteellisen nykyaikainen ja tehokas systeemi on traktorin perään laitettavat niittokone, pöyhin ja paalain. Paalejakin on erikokoisia: pikkupaali, kanttipaali ja pyöröpaali. Pikkupaalit ovat helpoimpia jakaa eläimille, mutta pello pikkupaalit vaativat enemmän työvoimaa kuin muut. Toisaalta, jos sinulla on kantti tai pyöröpaaleja tarvitset vielä etukuormaatraktorin trukkipiikeillä tai paalipihdeillä varustettuna.
Sitten ajatellaan että hei, onhan ne ennenkin viikatteella niittäneet ja laittaneet heinäseipäille. Juu, onhan ne silloin ennen vanhaa, nykyihminen on niin pullamössösukupolvea että nostan hattua jos jaksaa edes puolihehtaaria niittää viikatteella! Ne heinäseipäätkin pitää tehdä, ellei satu omistamaan vanhoja sellaisia. Niistä kannattaa varmistaa että eivät ole lahonneen pilalle.
Meillä ollaan päädytty systeemiin että niitetään pikkuhiljaa sarvitraktorilla pellolta heinää, annetaan kuivua ihan pellossa vaan ja sitten paalataan käsipaalaimella. Tämä ei vaadi juurikaan työvoimaa, eikä ole niin iso urakka kerralla tehtäväksi. Toisaalta heinäkään ei ole ihan niin tasalaatuista, kuin kaikki kerralla paalattuna.

"Mitä eläimiä suosittelisit?"

Jos tavoitteena on täydellinen ruokaomavaraisuus ilman ostorehuja ota mahdollisimman vähän eläimiä. Eläimet vievät liiaksi aikaa ja rahaa, joka on sitten poissa kasvien kasvatuksesta. Tämäkin pitää tietenkin itse kantapään kautta kokeilla, niin kuin kaikki.

Meille parhaiten sopivia eläimiä ovat olleet kanit ja kanat. Jauhomadotkin ovat menneet tuossa kaiken ohella, mutta niistä ei tuottoa olla (vieläkään) saatu. Kaneille saa suhteellisen helposti kerättyä talven heinät. Kanat syövät suhteellisen vähän ja ovat edullisia pitää.
Tänä vuonna eläinrintamalle puhaltaa taas uusia tuulia, vielä ei olla siis löydetty sopivaa komboa meidän pikkupläntille. Niistä sitä mukaan kun saadaan asioita toteutettua.

Mitä eläintä te suosittelisitte?

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Säännöllisesti haaveilen eläimistä, mutta aika ei ole niille vielä tuokioon kypsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin jouduin odottamaan yli 15v sopivaa hetkeä, mutta odotus palkitaan :)

      Poista
  2. Tämä oli kyllä tosi hyvä kirjoitus. Meillä ollaan talvet pääsääntöisesti ostoheinän varassa, koska meillä nyt vaan ei ole resusrsseja itse tehdä heinää tarpeeksi. Laadukas heinä on tärkeää. Mutta osittain olemme vaihtotaludella saaneet. Vaihtamalla esim. talkootyöhön. Samoin joskus viljaa. Tupposia (eli kerppuja) olemme kuitenkin onnistuneet tekemään koko talveksi jo kahtena vuonna.

    Mun vanhemmat on eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa jonkinsortin oamvaraistiloilla ja kyllä ne elukoitten eväät talvella on käyneet toisinaan tosi laihoiksi. Ojletkaan eivät olleet kuiviketta vaan niitä sekoiteettiin lehmien ruokaan silppuna. Eli vanhan ihannointi ei aina ihan toimi. Tosin mistäpä tietää, jos vaikka edessä on vielä sellaisetkin ajat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on harjoitettu osittaista vaihtotaloutta rehujen suhteen... Kaikkia rehuja ei ole ajankäytöllisistä syistä kumminkaan saatu vaihtotaloudella.

      Oljetkin olivat joskus ennenvanhaan vielä hyvää lehmien rehua, jossain taloissa ne joutuivat kuulemma syömään hevosen lantaa, joka oli tehty appeeksi kuuman veden avulla..

      Poista
    2. Possun ruuaksi oli joku äidin sukulainen pulavuosina keräillyt tieltä hevosen kikkareita. Varsinaista kiertotaloutta....

      Poista
  3. No en vois enempää olla samaa mieltä, juuri noinhan se menee. Meillä on tällä hetkellä kanoja (ja pari hevosta, mutta ne on asia erikseen hih) ja luultavasti ei muita eläimiä tulekaan, ainakaan koko vuodenkierroksi. Joskus oli kuttu ja nauratti niin sun kirjoitus, se on vuoden elämää se (karkailu). Me ollaan tällä hetkellä ostoheinällä, koska se heinänteko ei ollut ihan niin helppoa kuin sanonta kuuluu, vei tosiaan liikaa ihmisvoimiakin saada viisi hehtaaria pikkupaaleja kuivina suojaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutut ovat omalla tavallaan mukavia ja samalla niin rasittavia :D!

      Poista
  4. Oho, tuli kirjoitusvirhekin, "se on VUOHEN elämää se..." :D

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvä kirjoitus! Vuohien osalta tärkeintä lienee löytää sopivat yksilöt, meillä pysyy hyvin sähköaidassa, pysyisivät varmaan ilman sähköäkin. Minä olen kovasti miettinyt noita lihakaneja, kun tiloja ei ole paljon ei voi pitää isoja eläimiä, mutta jotenkin kuvittelen ne kauhean työläiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta että on yksilöllistä miten vuohet pysyvät langoissa. Meillä pysyivät hyvin ensimmäisen kesän langoissa, toisena eivät ollenkaan.

      Lihakanit ovat hyvä vaihtoehto. Onhan niissä työmäärä aika suuri, jos pitää yksilöhäkeissä. Yksilöhäkeissä on omat hyvät puolensa, mutta kyllä minä aijon todennäköisesti pitää kaneja ryhmissä helpomman hoidon vuoksi.

      Poista
  6. Meillä on ollut vähän kaikenlaista elukkaa; lammas, lehmiä, hevosia, kanoja, ankkoja, kalkkunoita ja kaneja. Vuohia jos otan, mies lähtee. Niin hän on uhannut. Siitä voi tosiaan päätellä, millaisia elukoita vuohet ovat! ;D
    Kesäpossuja himoitsen, mutta miehen siskolla on ollut jo monena vuonna ja sieltä olemme saaneet lihaa. Joten ei ole kannattanut itselle ottaa sikoja.
    Kanat on mielestäni tosi helppoja. Niitä ei yleensä taudit vaivaa ja kesäisin ruokintakustannukset ovat tosi pienet.
    Lihaelukoista kanit ovat taloudellisia. Syömäänsä rehuun nähden, tuottavat lihaa hyvin. Juuri tein saamastani Belgian jättikanista ruokaa. Siivottua lihaa ruhosta tuli lähes kilo. Kissalle ja koiralle vielä kalvoja ja muita perkeitä noin 700g. Rangasta keittelin vielä liemen ja sain vielä siitäkin irroiteltua hieman kypsää lihaa. Aika hyvin mielestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvin olet saanut kanista kaiken talteen! Pitää alkaa itsekin keittämään liemiä, nehän voisi pakastaa ja käyttää sitten lihaliemenä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Meillä ei ole kaupungissa kuin koira. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa lukijaksi! Täytyypä vierailla sun blogissa vielä ajan kanssa uudestaan, vaikutti mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  9. Olipa paljon samanlaisia ajatuksia kuin mulla :D
    Varsinkin ekan kappaleen asioita pyörittelin top 10-listalla (julk. 8.3.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla :)
      Mäkin yritin pyörittää ne mukaan jotenkin top 10-listaan..

      Poista
  10. Pakko vielä kommentoida tuota heinäntekoa. Meillä kävi niin, että kylvimme 0,3ha kauraa ihan vaan maanparantamiseksi....ja korjasimme sadon Fiskarseilla, puukoilla ja viikatteella. Osan nyhdimme ihan vaan käsin :D
    Silloin ei kyllä naurattanut, mutta vähänkö hienoa on syöttää kanoille omaa kauraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä arvosta ihan eritavalla itse tehtyä heinää tai vaikka kauraa. Ei tee mieli heittää yhtään hukkaan, kun sen eteen on nähnyt vaivaa enemmän kuin ostorehun eteen.

      Poista