maanantai 29. helmikuuta 2016

Siru


 
Tässä on meidän uusi perheenjäsen. 
Siru, valkoinenpaimenkoira tyttö.

Lapset ovat innoissaan. 
Rico-koiran mielestä pentu on vähän ällö.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Itse tehty lipeä, eli potaska

Lipeän valmistus on aika yksinkertaista ja helppoa, vaikka ohjetta sen tekemiseen ei meinaa löytyä mistään. Normaalisti sen valmistamiseen tosin menee kaksi tai kolme päivää, mutta me teimme sen kahdessa tunnissa. Valmista tuhkalipeää voi käyttää saippuan tekemiseen, putkiston avaamiseen, huopakaton pesuun ja ompa sillä ennen vanhaan pesty lehmiäkin (en tosin suosittele viimeisintä käyttötarkoitusta).

Tarvitset:
  • Noin 2 litraa lehtipuun tuhkaa
  • Noin 7 litraa sadevettä

Lisäksi:
  • Harso
  • Siivilä
  • Ämpäri
  • Suojahanskat
  • Höyhen

 
Kiehauta kattilassa sadevettä (tai lunta). Sadevesi on yleensä pehmeämpää kuin hanavesi.
Laita harso siivilään ja kaada tuhkat harson päälle. Laita siivilä ämpärin päälle ja kaada kuuma vesi tuhkan päälle. 

 
Ota hyvä ote harsosta ja dippaile tuhkia harson avulla saavissa. Tässä menee aikaa noin 1-1,5h. Kumihanskat on hyvä olla kädessä, muuten lipeä alkaa kihelmöidä jonkun ajan päästä sormenpäissä. Tuhkasta tehty lipeä ei ole niin vaarallista kuin tavallinen lipeä, mutta kihelmöi silti. Apulainen testasi, koska oli epäuskoinen lipeän onnistumisesta...
 
Tuhkan annetaan valua pohjalle ja sitten tehdään höyhen testi. Jos höyhen alkaa sulaa kun sen laittaa lipeään lipeä on valmis. Jos ei sula, niin on syytä jatkaa tuhkan dippailua.
Höyhenen sulamisen näkee parhaiten höyhenen "ruodon" vierestä.

Kun höyhen sulaa ja tuhkat ovat laskeutuneet pohjalle lipeä on valmista käyttöön! 
Meillä tästä tulee saippuaa!

250g potaskaa vastaa 100 g lipeäkiveä.

Lipeä säilytetään yli +15 asteessa, mutta tulee muistaa että se kuumenee helposti. Lipeää ei saa säilyttää alumiini astiassa. 

Lipeää saa ostettua tavallisesta ruokakaupasta alle 2e litra, tosi kyseessä on silloin natriumhydroksidi, ei tuhkalipeä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Oma(t) lehmä(vasikat) ojassa

Päätin että on aika keriä lampaat. Saksin niiltä karvat kerintäsaksilla. Puolituntia ja Vappu oli valmis, vielä sorkkien leikkaus ja se oli siinä. Vielä kaksi lammasta jäljellä.

Teurastettiin viisi kukkoa, jotka olivat kaikki tyrnäväläisiä maatiaisia. 4/5 oli rintaranka mutkalla. Luin netistä että se on tyrniksillä aika yleistä. Emme teurastaneetkaan Madonnappaaja orpingtonia, se on niin hyvä luonteinen että sai jäädä vielä kasvamaan.

Tänään kuoriutui kuusi orpington tipua. Yhtä jouduttiin auttamaan kuoriutumisesta. Siitä ollaan yleisesti kahta mieltä pitääkö auttaa vaiko ei, monet sanovat että jos tipu ei pääse itse pois munasta, niin se ei selviä pitkään hengissä. Saa nähdä, me emme hennonneet olla auttamatta.
Tilalle koneeseen menivät kalkkunan munat. Isoja eikös?

Täällä ollaan vuoronperään lätsytelty mutavellissä ja rakenneltu lumiukkoja ja linnoja.  Kotikaljaa ja siideriäkin Joonas ehti tehdä :). Vielä ne odottavat kypsymistään vähän aikaa.

Tänään tein aamusta voita. Voin sivutuotteena tulee aina heraa, jotka sitten käytin pannukakkuun. Käydään hakemassa oikeaa lehmänmaitoa läheiseltä tilalta isohkoja määriä kerralla ja tehdään sitten niistä juustoa, jugurttia, viiliä ja voita, sekä tietenkin otetaan kermat talteen niistä.



Tänään meille saapui kaksi lehmävasikkaa. Toinen kasvaa lihoiksi ja toisesta toivomme aikanaan lypsylehmää.

Hauskaa ystävänpäivää kaikille!

perjantai 12. helmikuuta 2016

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kotitarve-eläimet


Minulta on monta kertaa kysytty tavoittelenko omavaraisuutta? En tavoittele, koska tässä yhteiskuntamuodossa sellaiseen ei anneta mahdollisuutta. Tavoittelen kyllä suurta omavaraisuusastetta, mutta esimerkiksi vaatteet tyydyn ostamaan. Olen myös kiitollisia tietyistä kunnallisista palveluista kuten terveyspalvelut ja kirjastot. Haluan että lapset tietävät mistä liha tulee ja haluan opettaa lapsille kunnioitusta eläimiä ja luontoa kohtaan. Haluan myös syödä terveellistä ruokaa ja taatusti hyvän elämän elänyttä lihaa. Haluan olla mahdollisimman vapaa tekemään asioita joista itse pidän, joka tarkoittaa mahdollisimman pientä velkaa ja kuukausittaisia kuluja. Haaveilen Carunan karkoittamisesta tontilta, mutta samaan aikaan en ole pienten lasten kanssa valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista (esim. pyykkikone) vielä tällä hetkellä.

Mitä eläimiä?

Meille oli itsestään selvää että meille tulee eläimiä, olihan se yksi minun haaveistani. Vaikka liha ei ole pääroolissa aterioillamme, on se tärkeä osa sitä. Maitotuotteet ja kananmunat ovat kumminkin ehkä vieläkin tärkeämpi osa ruokavaliotamme. Lihan kulutusta pyrimme vähentämään, sillä eläinten ruokinta ja hoito vie enemmän aikaa kuin kasvienkasvatus. Samalla eläimet ovat kumminkin päivien ilo ja ylpeyden aiheena onkin syödä omakasvattamaa lihaa.
Kesällä eläimet ovat usein helppohoitoisia ja silloin meilläkin on eniten eläimiä. Talvella eläinmäärä pyritään pitämään minimissään. Eläintilat on syytä suunnittella huolella, jotta eläintenhoito on mieluisaa ja helppoa.

Vuohet

Ensimmäiset eläimet mitä meille hankittiin oli vuohet. Olin jo pitkään haaveillut vuohista ja olinhan tehnyt ammattikorkeakoulun päättötyönkin vuohiin liittyen. Ensin tulivat kaksi kuttukiliä ja myöhemmin laumaan liittyi Jokke-pukki. Vuohet poikivat seuraavana keväänä ja aloin lypsämään niitä. Toisella vuohista oli auttamattoman pienet vetimet ja sitä oli todella hankala lypsää. Toisella puolestaan oli hyvät vetimet, mutta maitoa tuli parhaimmillaankin vain 1,5 litraa. Jotta vuohi lypsää, sille pitää syöttää väkirehua, mutta se ei silti pysty lypsämään enempää mitä sillä on kykyä lypsää. Vuohenmaito sopi hyvin makeisiin leivonnaisiin, mutta kahvin sekaan sitä ei voinut laittaa voimakkaan vuohen makunsa vuoksi. Erityisen voimakkaalle maku muuttui tuoretta nurmea syödessä. Kukaan muu kuin minä ei suostunut juomaan sitä myöskään sellaisenaan. Juustoja varten olisin saanut lypsää 10 päivää vuohta, jotta olisin saanut kilon juustoa tehtyä. 
Teurastimme syksyllä pukin, mutta lihat menivät lopulta koiralle ja kanoille. Tiedättekö miltä pukki haisee? Siltä se lihakin maistui. Meillä oli myös toinen pukki, mutta se yritti hypätä huonoin seurauksin yli 2m korkean lautaseinän yli... Ja päätyi sitten pataan sekin.
Haluan pitää kaikkia eläimiä mahdollisimman luonnollisissa oloissa. Kesällä luonnollisiin oloihin kuuluu laidunnus ja se helpottaa myös hoitajan työtä huomattavasti. Vuohien kanssa laidunnus ei onnistunut ollenkaan. Viisi lankaa ja markkinoiden tehokkain sähköpaimen ei riittänyt mihinkään. Sähköverkkokaan korotettuna sähkölangalla ei pitänyt karkureita sisäpuolellaan. Tiedän että jotkut antavat vuohien olla pihalla vapaana, mutta minä haluan kasvattaa kasveja ja syödä syksyllä marjoja ja omenoita.
+ Syö lehmään verrattuna vähän
+ Tuottaa kohtuullisen määrän maitoa
+ Mukavia, seurallisia, "koiramaisia" kavereita

- Maito voimakkaan makuista
- Karkailevat
- Liha voimakkaan makuista

Huomioon otettavaa hankittaessa:
Suosittelen jo lypsävän vuohen hankkimista, mikäli tarkoituksena on ottaa vuohi lypsyyn. Silloin näet heti onko kyseisellä eläimellä hyvät vetimet ja voit kysyä paljonko se lypsää. 
Jos päädyt hankkimaan kilin, niin kysy kuinka paljon emä lypsää ja tarkista emän utarerakenne. 




Lampaat
Vappu-lammas muutti meille, koska ei soveltunut ison katraan joukkoon. Hän onkin vähän erilainen lammas. Vapun seuraksi kävin hakemassa Porvoosta Tuutin. Kummatkin poikivat keväällä kaksi karitsaa. Lampaista minulla ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin lihan maku, mikäli rasvaa jää vähänkin lihan joukkoon. Lampaan rasva on pahaa, mutta niin on monen muunkin eläimen. Syy miksi meillä suunnitellaan lampaista luopumista on niiden isohko koko ja se että ne syövät paljon heinää esimerkiksi kaniin verrattuna. Lampaanlihakaan ei vedä vertoja kanin lihalle. Tänä keväänä meidän lampaat eivät tee karitsoja. Tällä hetkellä ne ovat minulla lemmikkeinä ja villantuottajina. Haluan tehdä villasta muutamia juttuja ennen lampaiden pois lähtöä.

Kanat

Kanoja meillä on ollut "alusta asti". Rotua valitessa kannattaa miettiä mitä kanoilta toivoo. Maatiaiset ovat parhaiten sopeutuneet meidän oloihimme, mutta ovat pieniä lihantuotantoa ajatellen. Maatiaiset ovat kumminkin kukkoina mielestäni lunastaneet paikkansa kanalauman parhaina vahteina, ne ovat kestäviä ja "kanan näköisiä". 
Suosittelen lämpimästi oman hautomakoneen ostoa ja oman kanalauman hautomista koneessa. Meillä ehdottomasti parhaita kanoja on tullut itse haudotuista munista. Olen hautonut maatiasmunia, orpingtoneja, kaverin kotikanalan tehokanojen munia ja ihan kaupan luomumunia. Hommasin markkinoiden pienimmän hautomakoneen ja se on riittänyt hyvin omiin tarpeisiini. Munia saa ostettua suhteellisen helposti netin kautta ja posti kuljettaa ne ympäri maata. Kaupan luomumunistakin saa yleensä tulosta, varsinkin Lidlin luomumunia kehutaan hyviksi tähän tarkoitukseen.

Kanit
Kaneista olen kirjoittanut täällä ja täällä. Kanit ovat tautiherkkiä kavereita. Tiloja tehdessä on syytä ottaa huomioon erityisesti niiden puhdistettavuus. 

Ötökät
Ötököistä olen kirjoittanut täällä. Niistä lisää tulevaisuudessa, kunhan saan pannulle ne pannulle asti.







Mitä eläimet tarvitsevat? 
Olen törmännyt omavaraisempaa elämäntapaa tavoittelevien joukossa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin joilla tärkeintä on eläimet ja omavaraisuutta on riittämiin kun eläimistä saatavat lihat, maidot ja kananmunat ovat omien eläinten. Sillä ei ole oikeastaan väliä mitä eläin syö pystyäkseen tuottamaan.

Sitten on niitä, jotka ajattelevat että "Onhan ne ennenkin pärjänneet"
Ovat, mutta keväisin lehmät on kannettu navetasta pihalle, koska ne eivät ole omin jaloin päässeet. Ne eivät ole tuottaneet mitään talvella ja niiden ensisijainen tehtävä on ollut tuottaa lantaa pellolle. Hevosille on menneet parhaat rehut ja lehmät ovat saaneet tyytyä hevosen mm. lannasta tehtyyn appeeseen. Ovathan ne pärjänneet, mutta nykypäivänä minkään eläimen (tai ihmisen) ei tarvitse pärjätä "niin kuin ennenvanhaan".
Omaan ajatusmaailmaan ei kummatkaan tavat oikein istu. Mä ajattele että jos haluan että eläinteni tuottamat tuotteet ovat parempia kuin kaupan, niin en voi syöttää niille samoja rehuja mitä ne saavat tuotantotiloilla. Ostan toki (tällä hetkellä) heinän, kauran ja tarvittaessa muitakin rehuja, mutta ne eivät ole teollisia nappuloita.
Huolehdin eläinten kivennäisten saannista. Märehtijät ja kanit tarvitsevat heinää koko ajan suoliston toimintaan. Mielestäni itsestään selvää on että heinän ja juomaveden on oltava puhdasta. Kuivikkeita tulee käyttää tarpeen mukaan. Lemmikki-ihmiset mässäilevät turhaan kuivikkeiden käytöllä, mutta minun mielestäni eläinten alustan tulee olla sellainen että itsekin voisin mennä pötkölleen eläinsuojaan. Kuivikkeiden laitossa mietin myös aina sitä toista puolta - mitä enemmän kuiviketta sen enemmän työtä eläinsuojan tyhjennysvaiheessa. Se ei kumminkaan ole syy jättää kuivittamatta!

"Helppoa kuin heinäntekon"
Eläimet vievät verrattain paljon aikaa ja niiden rehut eivät ole ilmaisia. Ihmiset yleensä ajattelevat myös että jos on sopiva määrä peltoa, niin heinän teko on ilmaista ja helppoa. Ei aivan... 
Heinäntekoon tarvitaan erilaisia välineitä, riippuu heinäntekijästä mitä. Suhteellisen nykyaikainen ja tehokas systeemi on traktorin perään laitettavat niittokone, pöyhin ja paalain. Paalejakin on erikokoisia: pikkupaali, kanttipaali ja pyöröpaali. Pikkupaalit ovat helpoimpia jakaa eläimille, mutta pello pikkupaalit vaativat enemmän työvoimaa kuin muut. Toisaalta, jos sinulla on kantti tai pyöröpaaleja tarvitset vielä etukuormaatraktorin trukkipiikeillä tai paalipihdeillä varustettuna.
Sitten ajatellaan että hei, onhan ne ennenkin viikatteella niittäneet ja laittaneet heinäseipäille. Juu, onhan ne silloin ennen vanhaa, nykyihminen on niin pullamössösukupolvea että nostan hattua jos jaksaa edes puolihehtaaria niittää viikatteella! Ne heinäseipäätkin pitää tehdä, ellei satu omistamaan vanhoja sellaisia. Niistä kannattaa varmistaa että eivät ole lahonneen pilalle.
Meillä ollaan päädytty systeemiin että niitetään pikkuhiljaa sarvitraktorilla pellolta heinää, annetaan kuivua ihan pellossa vaan ja sitten paalataan käsipaalaimella. Tämä ei vaadi juurikaan työvoimaa, eikä ole niin iso urakka kerralla tehtäväksi. Toisaalta heinäkään ei ole ihan niin tasalaatuista, kuin kaikki kerralla paalattuna.

"Mitä eläimiä suosittelisit?"

Jos tavoitteena on täydellinen ruokaomavaraisuus ilman ostorehuja ota mahdollisimman vähän eläimiä. Eläimet vievät liiaksi aikaa ja rahaa, joka on sitten poissa kasvien kasvatuksesta. Tämäkin pitää tietenkin itse kantapään kautta kokeilla, niin kuin kaikki.

Meille parhaiten sopivia eläimiä ovat olleet kanit ja kanat. Jauhomadotkin ovat menneet tuossa kaiken ohella, mutta niistä ei tuottoa olla (vieläkään) saatu. Kaneille saa suhteellisen helposti kerättyä talven heinät. Kanat syövät suhteellisen vähän ja ovat edullisia pitää.
Tänä vuonna eläinrintamalle puhaltaa taas uusia tuulia, vielä ei olla siis löydetty sopivaa komboa meidän pikkupläntille. Niistä sitä mukaan kun saadaan asioita toteutettua.

Mitä eläintä te suosittelisitte?

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kuulumisia

Viime viikonloppuna käytiin astuttamassa kaneja kaverin luona. 

 Pupuna on kalifornialaisen ja uudenseelanninvalkoisen risteytys. Hänen sulhonsa oli nuori kalifornialaispoika, saa nähdä tuleeko meille tästä yhdistelmästä pupunpalleroita vai ei.

Tämä neiti on lähes puhdas uudenseelanninpunainen ja hänen sulhonsa puolestaan oli uudenseelanninvalkoinen.

Rocsi on uudenseelanninpunaisen ja suurihopean risteytys ja hänen sulhostaan löytyy samoja rotuja.

Nyt on kuulkaa pupuille uudet tilavammat tilat rakenteilla. En malta odottaa niiden valmistumista! 

Kanalassa kuhisee nyt. Kanat ovat alkaneet munimaan! Kevään kunniaksi kanat ovat silloin tällöin päässeet ulkoilemaankin. Pilkku-kukko päätti että nuori Madonnappaaja ei enää mahdu samaan kanalaan sen kanssa. 

 
Niinpä Madonnappaaja on päätymässä lähiaikoina paistiksi. Jännä nähdä kuinka paljon lihaa orpingtonista tulee verrattuna suunnilleen saman ikäisiin maatiaisiin! Koko ero ainakin on valtava!

Saara on meidän oma hautoma tipu, joka on nyt alkanut munimaan! Itse haudotut erottaa aina siitä että ne seuraavat ihmisiä ja ovat muutenkin uteliaampia ja kesyjä meitä kohtaan.

Oli mulla muutakin asiaa.
Sivusto omavaraisuus.org on julkaistu ja olen päätynyt sinne bloggaajaksi! Jos sinulla on omavaraisuuteen liittyvä blogi, niin ottaisimme mielellämme sinut joukkoomme! Mikään täällä blogin puolella ei sinäällään muutu, mutta linkki sivustolle löytyy nyt tuolta ylhäältä muiden linkkien joukosta. Sivusto on koottu yhdessä vapaaehtoisten kirjoittajien kanssa. Sieltä löytyy apua kaikkeen omavaraisuuteen liittyvissä asioissa. Kuka tahansa on tervetullut kirjoittamaan juttuja sinne! Mikäli tuntuu siltä että sinulla on sanottavaa johonkin omavaraisuuteen liittyvässä asiassa, eikun näppäimistö sauhuamaan ja yhteyden ottoa vaikkapa minuun päin tai sivuston kautta löytyvällä lomakkeella!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Voimistelurenkaat

Sain yhteistyönmerkeissä Suomen voimistelutuotteelta testattavaksi voimistelurenkaat.

 

 

 

Lapsille renkaat ovat olleet ihan huippu juttu! Ronja opettelee tekemään "ilmakuperkeikkoja", Mimmu roikkuu kainaloista renkaissa ja keinuu edestakaisin ja Veera (10kk) pitää renkaasta tukea seisomatreeneissään. Jokainen oman taitonsa mukaan.
Itsekin testasin renkaiden mukana tullutta rengastreeniohjelmaa.

Renkaat ovat sopivat hyvin meidän pieneen taloon. Ne on laitettu keskelle kulkureittiä, mutta ne on helppo nostaa syrjään ilman irrottamista ja ovat aina valmiina heti käyttöön.