maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu


 Meillä sujui Joulu rauhallisissa tunnelmissa. 
Aattona mentiin valmiiseen pöytään syömään.


Mä ehdin kuvaamaan lapsia ja eläimiä, sekä taistelemaan tietokoneen päivitykset kuntoon.
Opetin Milka-hieholle riimussa kävelyn alkeita tulevaisuuden varalle. Pysytellään toistaiseksi kumminkin karsinassa opettelemassa. 

Kukaan ei nukkunut edes tunnin kestävällä kotimatkalla autossa, vaikka oli uniaika. Kotona toiseksi pienin tonttu simahti sohvalle. 
 

 Oltiin kaikki ekstrakilttejä, eikä saatu yhtään saunavihtoja tai polttopuita (eli risuja).
Tänään käytiin lenkillä ja naapurissa leikkimässä. Tapaninpäivän hevosajelu jäi kumminkin tulevaisuuteen.

Nyt sairastetaan, sopivasti Joulun jälkeen.  

Leppoisaa arkea kaikille!

Joku onkin ehkä Instagramin puolella nähnyt jo osan kuvista.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kuulumisia

Meillä on kerinnyt tapahtumaan monta asiaa tässä reilun kuukauden aikana.
Eläinmäärä on vähentynyt talvea kohti.

Emokanit muuttivat yhteen isoon tilaan, jotta niiden hoito olisi helpompaa. Myös possut on teurastettu. Vielä pitäisi kaneja teurastaa muutama. 

Milkan kaveri Muu päätyi pakastimeen ja Milkalle on sulhanen haussa. Lisäksi pakastimeen on päätynyt tällä välillä myös kaksi hevosta, ihan kaikki kumminkaan ei meidän pakastimeen onneksi.

 Eräänä päivänä kotiin tullessamme kottikärryistä löytyi kani kirjeen kanssa. Naapuri päätti luopua kanista käytösongelmien vuoksi ja siinä se oli meillä kottikärryissä. Siitä tuli heti tyttöjen suosikkipupu kesyn luonteensa vuoksi. Aika ihana se onkin.

Huomenna on Siru-koiran ensimmäiset näyttelyt messukeskuksessa. 
Pitäkää peukkuja :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Miten lapset suhtautuvat teurastuksiin?

Hyvin. Mimmu on mieluusti isin apuna teurastushommissa, Ronjaa asia ei niin kiinnosta. Sisäelimet ovat tosin kaikkien lasten mielenkiintoisia. Suolet näyttävät vähän madoilta ja ne saattavat vielä liikkuakin, vaikka ne olisikin jo poistettu eläimen sisältä ja eläin hengetön.

Lopetuksesta ja teurastuksesta keskustellaan lastenkin kuullen. Ja lapset usein kysyvät miksi eläin meni teuraaksi. Viimeksi tälläisen kysymyksen kirvoitti naapurista tullut heppa. Kysymykseen ollaan aina vastattu rehellisesti. Tämän hevosen kohdalla vastaus oli että se oli vähän ilkeä, eikä sillä voinut ratsastaa. Mimmu varmisti vielä että eihän hevonen ollut se poni jota Mimmu on käynyt hoitamassa naapurissa. Ei ollut.
Kanin kohdalla se on usein niin että kani on kasvatettu lihaksi alusta asti. 
"Ai siksi sille ei annettu nimeä," Ronja totesi viimeksi.

Lapset vievät koirille sisäelimet ja luut syötäviksi. Pitäähän koirienkin syödä.

Lapset ovat nähneet ainakin kanojen ja kanien lopetuksen. Muistaakseni minkään isomman eläimen lopetusta he eivät ole nähneet, luultavasti siksi että isompia eläimiä on yleensä vain yksi ja se on ohi hetkessä. Kukkoja ja kaneja teurastetaan aina kerralla enemmän, jolloin osan lopetuksista ehtii useinmiten nähdä.


 En usko lasten saavan traumoja, vaan oppivan mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen on tehtävä ennen kuin se on lautasella. Opetetaan meille miten porkkanoita kasvatetaan ja mitä kasveja luonnosta voi syödä... ei se lihakaan sinne kauppaan ja vakuumipakkaukseen itsestään mene. Ilme teurastuksissa on aina vakava, mutta ketä sitä nyt hymyilyttäisikään...

Ihmettelen miksi jotkut haluavat peittää esimerkiksi Facebookin ryhmissä teurastuskuvia, koska lapset saattavat nähdä ne uutisvirrassa muuten. Mun mielestä Facebookissa saattaa nähdä pahempiakin asioita kuin lihaklöntin.  Mietin ovatko toiset lapset niin herkkiä etteivät alkujaankaan kestä teurastusta, jos ovat sellaisessa mukana alusta alkaen ja kysymyksiin vastataan asiallisesti?

Meillä lapset ovat mukana niin astutuksissa kuin teurastuksissakin. 
Kurjinta on mun mielestä että lapset näkevät sairaan eläimen. Aina ei itsekään tiedä mikä eläimellä on vikana, vaan voi vain arvailla. Arvauksien pohjalta on hankala selittää lapselle ymmärrettävästi miksi eläin on kipeä. Onneksi sairaita eläimiä on onneksi todella harvoin.

Meillä lapset eivät kiinnitä huomiota ollenkaan teurastuskuviin. Tätä postausta kirjoittaessa Mimmu kiinnitti huomiota tähän kuvaan ja oli innoissaan että näki isin kuvan. Kysyin erikseen että mitä isi siinä tekee? "Kanaa, lihaa" oli vastaus. 

Miten itse suhtaudutte teurastuskuviin tai niiden näyttämiseen lapsille?

torstai 3. marraskuuta 2016

Vauva!


Blogissa on ollut hiljaiseloa vähän aikaa. 
Meille syntyi 29.10.2016 neljäs tyttö :)
Synnytys meni hienosti, vaikka kiire sairaalaan tulikin.
Saaralla on myös pieni halkio huulessa. Sairaalassa vietimme muutaman päivän, jotta varmistuttiin imetyksen onnistumisesta. Halkion kanssa imetys ei ole aina mahdollista, mutta meillä on käynyt tuuri kummankin halkio-vauvan kanssa ja imetys on onnistunut normaalisti.
Isot siskot ovat ottaneet hyvin pienen siskon vastaan :)

perjantai 14. lokakuuta 2016

Satoraportti 2016

Kesä ohitettu ja montaa uutta asiaa kokeiltu. Nyt on taas oppimisen paikka, mikä meni pieleen ja mikä onnistui?

Kasveihin voisi panostaa vieläkin enemmän. Perunat istutetaan ensi vuonna aikaisemmin ja niissä kokeillaan muutamia eri lajikkeita. Rosamunda ei ollut paras valinta.

Lanttu ja nauris sato oli hyvä, mutta joku tuholainen päätti silti syödä ne. Ne tiputtivat lehdet ja kun nostin niitä niin ne olivat ihan madonsyömiä ja osa jopa mätiä. Muutama maistiainen sentään saatiin, mutta varastoon asti niistä ei ollut.
Lanttuja ja nauriita kasvatetaan kumminkin ensi vuonnakin, ehkä ne onnistuvat.

Kesäkurpitsat ovat olleet satoisia ja helppoja. Niitä lisää jatkossakin. Harmittavaa kyllä spagettikurpitsat eivät itäneet, mutta ensi vuonna niidenkin osalta uusi yritys.

 
Sipulia tuli hyvä sato, joskin sitä tarvitsee istuttaa reippaasti lisää ensi vuonna.

Pavut ovat olleet meillä menestys joka vuosi. Ensi vuonna kasvatan enemmän ja erilaisia papuja.

Kaalit eivät onnistuneet ollenkaan, koska kirpat tuhosivat ne harsoista huolimatta. Niitä ei todennäköisesti istuteta ensi vuonna niiden työläyden vuoksi. Ehkä joskus sitten kun on enemmän aikaa käytettävissä, eikä apurit nypi kaalintaimia maasta sillä aikaa kun itse ottaa harsoa toisesta päästä kaalimaata pois ;)...

Retiisejäkin viljeltiin ja syötiin ahkerasti. Tein niistä myös hyvää säilykettä sipulin kanssa. Tosin se syötiin jo.

Tomaateille ja kurkuille pitää tehdä kasvihuoneeseen parannuksia. Mammalta saatiin kumpiakin ja naapurilta vielä jotain avomaan kurkkuakin.

Porkkanoiden satoon olin erityisen tyytyväinen siihen nähden että ne jouduttiin istuttamaan kolmeen kertaan kanojen käytyä kasvimaalla.

Ylipäätään olen todella tyytyväinen meidän kasvimaan antimiin siihen nähden miten niitä hoidettiin... tai siis ei hoidettu ;). 

 
Omia omenoita ei tänä vuonna tullut nimeksikään, koska olemme leikanneet omenapuita reippaalla kädellä vastikää. Saimme kumminkin käydä naapurustosta poimimassa paljon omenoita ja niistä teinkin mehua ja hilloa. Eläimetkin saivat osansa omenoista.
 
Lisäksi raparperi teki omalla pihalla hyvän sadon ja tein jonkin verran mehua.

Yrteistä tilli, basilika, minttu ja ruohosipuli onnistuivat myös hyvin.

Sienisatoon olen tyytyväinen. Lapset tykkäävät sienestää, vaikka tuovat samalla haasteitakin siihen hommaan. Rattaiden kanssa ei pääse joka paikkaan sienestämään, joten sienestäminen jäi tieltä poukkoilun tasolle. Aika hyvä saalis silti saatiin! 

Mustikat ja vadelmat on hyvin poimittu tänä vuonna, toivotaan ensi vuodesta yhtä satoisaa! Mansikat ovat hyviä, mutta maksavat mansikoita. Jossain vaiheessa haaveena onkin oma mansikkamaa, mutta tuntuvat sen verran työläiltä hoitaa että jätetään se tulevaisuuteen.


Possut pitää teurastaa aikaisemmin. 150kg on hankala teurastaa. Ne ovat hyviä, mutta Röhkö ja Pöhkö possujen jälkeen pidetään taukoa niiden kasvattamisessa. Possuilla ei ole enää asiaa navettaan sisälle, koska ovat aika tuholaisia. Ja jostain pitää karsia, jotta arki vähän helpottuu ja aikaa jäisi myös kasvien istutukseen ja hoitoon. Ja toisaalta possun liha on meidän makuun enemmän leivänpäällä kuin muualla.


Milka hieho siemennetään vuodenvaihteen jälkeen tai sille hommataan poikaystävä. Milkan jälkeläinen syödään tietenkin, mutta teurasikään (18kk) asti sitä ei todennäköisesti kasvateta. En malta odottaa että saadaan oman lehmän maitoa!
Muuka teurastetaan vielä, kunhan Milkalle saadaan poikaystävä hommattua.

Kanojen määrää oli tarkoitus nostaa, mutta näyttää siltä että pidämme vajaa 10 kanaa sopivana määränä. Luonnollista vaihtuvuutta hyödyntäen yritämme jatkossa keskittyä tehokanoihin, koska ne munivat parhaiten. Hautomakoneella tulee varmimmat tulokset tipuista.
Tänä vuonna saatiin naapurikunnasta iso määrä kukkoja, joita kasvatettiin muutama kuukausi ja kohta ne ovat patakypsiä jo.

Kaneja tullaan myös tietenkin kasvattamaan ja niiden kasvatusta laajennetaan sellaiseen mittakaavaan että kaninlihaa riittää myyntiinkin asti. Kaneja menee vielä tänäkin vuonna muutama teuraaksi.


Teurashevosia tulemme myöskin jatkossa teurastamaan. Hevosen liha on todella hyvää! Yllätyksenä tuli teurastaessa että nahka on todella lujasti kiinni... muilla eläimillä se tuntuu irtoavan vetämällä, hevosen taljaa joutui auttamaan puukolla.

Eläinten pidossa on se huono puoli että ne vievät paljon aikaa. Meillä on ollut tässä myös projekteja joka lähtöön. Eläinmäärän vakiinnuttua uskoisin hommien helpottuvan kun aikaa jää muuhunkin. 
Kaikkia eläimiä ei kannata kasvattaa itse. Kun pitää silmät auki ja avaa suunsa sopivassa kohtaa saattaa saada kukkoja ja hevosen teuraaksi ;).

10 litraa vadelmaa
90 litraa mansikkaa
3 litraa puolukkaa (hillona)
35 litraa mustikkaa
5 litraa hillaa
5 litraa erilaisia omenahilloja
20 litraa porkkanaa
pieni määrä perunaa (loppuvat jo kohta)
60 litraa omenamehua
10 kg sieniä (kanttarellejä, torvisieniä ja suppilovahveroita, sekä muutama tatti)

150 kg hevosta
16 kpl kukkoja
ja tulossa vielä;
Nautaa ja kaneja.

Keräsin myös erilaisia villiyrttejä teeaineiksi ja rohdoiksi.
Muutama purkillinen suolakurkkua, säilykepunajuurta ja pinaattia menivät myös säilöön.

Olen varsin tyytyväinen satoon elämäntilanteeseen ja muiden projektien määrään nähden. Eihän tällä vielä koko talvea elä, mutta ainakin jotain on talven varalle tallessa.
Tietenkin parannettavaa ensi vuotta ajatellen on edelleen, mutta pikkuhiljaa :)
Lihoilla ja sienillä pärjätään hyvinkin taas ensi kesään, mutta kaikkea muuta voisi olla enemmän.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sukka-arvonnan voittaja!

Sukka arpajaisissa oli mukava määrä porukkaa mukana!
Näitä arvontoja on todella kiva järjestää!

Pidemmittä puheitta
10 sukkaparin onnellinen voittaja on:
mummo! 

Voittajalle olen lähettänyt sähköpostia.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Sukkia (arvonta)

Saimme Sukkamestareilta sukkia testattavaksemme yhteistyönmerkeissä.

Sukkamestarit on Suomalainen yritys, joka valmistaa ja maahantuo erilaisia sukkia ja urheiluvälineitä. Sukilla on Öko-Tex 100 standardi, joka tarkoittaa että vaate ei sisällä haitallisia torjunta-aineita, raskasmetalleja tai muita (nykytiedon mukaan) haitallisia kemikaaleja.
 

Lapset olivat innoissaan avaamassa laatikkoa ja arvuuttelemassa mikä sukka on kenellekin. 

 Iso pino sukkia ja Ronja tiesi omat lempparisukkansa jo ennen kun niitä oli edes sovitettu... arvaattehan jo, ne olivat pinkit tietenkin ;)


Saimme testattavaksi kukin perheenjäsen monta erilaista sukkaparia. Suosikki sukkamme sisältävät merinovillaa, jotka tuntuvat miellyttäviltä jalassa, hengittivät hyvin ja ovat lämpimät kumminkaan hiostamatta. 


Sukkien löytäminen on välillä ollut haastavaa, mutta nyt jopa meidän pienimmälle pötkyläjalalle löytyi kiristämättömät sukat, jotka kumminkin istuivat jalkaan!
Itse pidin myös pehmovarsisukista, näin raskauden loppumetreillä kun jalat tuntuvat turpoavan helposti nämä eivät kiristäneet ollenkaan!

Sain luvan yhteistyönmerkeissä arpoa blogin lukijoiden kesken 10 paria Sukkamestareiden sukkia. 
Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla postausta, muistathan jättää sähköpostiosoitteesi.
Arvonta suoritetaan maanantaina 10.10.2016
Onnea arvontaan!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sadon korjuuta


Possut pääsivät kasvimaalle hommiin. Sain kerättyä porkkanat ja perunat talteen ennen possujen peltoon pääsyä. Lantut ja nauriit menivät kaikki kaaliperhosten toukkien suuhun, samoin kaalit. Eikä perunaa ja porkkanaakaan suurta satsia tullut, mutta sen verran että kannatti kerätä talteen. Määrä oli liian vähäinen. Possut hoitavat loput sadonkorjuusta ilomielin!



Possu on aivan kasvimaan laidalla, jossa kasvaa suuri määrä rikkaruohoja, siellä kun ei retiisien jälkeen ole viljelty mitään.

Tässä on possujen kahden päivän työn tulos.

Lapset ovat innoissaan kun possut tulivat taas etupihalle, niitä on kiva katsella ja viedä niille puusta tippuneita omppuja :)

Viikonloppuna Joonas paloitteli hevosen. 


Me kerättiin tyttöjen kanssa omenoita ja käytiinpä lähiruokamarkkinoillakin. Vietiin kaverin kanssa omput mehustamoon ja pastöroitiin ne itse, jotta ne säilyvät kellarissa. 60kg omenoita tuli 50litraa mehua. Ensi vuonna toivottavasti saadaan omppumehuakin enemmän. 
Pari purkkia jouluomenahilloa pitänee vielä tehdä myös.
Omia omppuja meillä ei tullut kuin syötäväksi asti omista puista, mutta saatiin parilta naapurilta lupa käydä keräämässä omenoita heidän puistaan. Aika hienoa :)



Lisäosa edistyy, nyt se on jo maalattu apureiden avustuksella :)

Vielä on kukkoja, hieho ja possut teurastettavana ennen joulua. Kukot taitavat olla ensimmäisenä päät pölkyllä.


Emma ja Kukka possu lähtivät jo pakastimeen myös jokin aika sitten ja tilalle tuli hevosta.

Nyt on kumminkin jo korkea aika pestä vauvan turvakaukalo ja kaivaa vauvan vaatteet esiin. 
Kohta meitä on taas yksi enemmän!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Poikasesta patakaniksi II


8vrk
9vrk
 10 vuorokauden ikäisen uskaltauduin ottamaan jo hetkeksi pois pesästä kuvattavaksi.

10vrk
10vrk

11 vrk
 12 päivän ikäisillä poikasilla on jo silmät hieman raollaan. Poikasista huonolaatuiset kännykkä kuvat vain tältä päivältä...
12vrk

12vrk

 Osalla silmät jo kokonaan auki 13vrk ikäisinä!

13vrk

13vrk
 
14vrk
14vrk
15vrk
15vrk
 15 päivän ikäisinä Tohveli-pupun poikaset lähtivät pois pesän suojista Tohvelin harmiksi. Nyt ne ovat koko ajan Tohvelin kimpussa kinuamassa maitoa... koita kestää Tohveli!
15vrk
 Nyt poikaset alkavat pikkuhiljaa maistelemaan kiinteää ruokaa.
Vettä niille tarjoillaan erillisestä juomapullosta tai kupista, koska pikkupoikaset eivät vielä yletä nippoihin.