torstai 26. marraskuuta 2015

Erilaista ruokaa

Meillä kasvatetaan jauhopukintoukkia, eli jauhomatoja ihmisravinnoksi.


Toukkien hoitoon menee päivittäin aikaa noin viisi minuuttia, joista kolme minuuttia tappelen lastenpitävän kaapin oven kanssa, jotta saan sen auki. Purkkiin laitetaan uusi tuore syötävä (omena, lanttu, porkkana...) ja samalla poistetaan vanhat ruuat, jotta ne eivät pääsisi homehtumaan sinne. Toukkien seasta on syytä ottaa koteloituneet kaverit erilliseen purkkiin samalla. Minä hoidan tämän epämiellyttävän pönkimisoperaation lusikalla, mutta Joonas siirtelee toukkia sormilla. Lusikalla on kumminkin helpompi napata kotelo pois purkista. Koteloituneet kaverit on syytä ottaa erilliseen astiaan, jotta toukat eivät pureskele niitä. Toukan syömästä kotelosta voi kuoriutua viallinen kuoriainen. Meillä koteloituneita toukkia alkoi löytymään noin viikon päästä jauhomatojen tulosta.


Sitten kun purkki alkaa näyttää likaiselta, niin se on syytä puhdistaa. Me ollaan kipattu purkin sisältö toukkineen kaikkineen siivilään, jolloin toukat jäävät siihen ja kakat tippuvat roskikseen.


Vajaa kahden viikon päästä kuoriutui ensimmäinen kuoriainen, eli jauhopukki, jota Ronsku kutsuu kotoisasti koppiaiseksi. Koppiaiset siirretään sitä mukaan kun niitä kuoriutuu erilliseen astiaan, jossa ne saavat lisääntyä rauhassa. Kun pieniä toukkia alkaa näkymään koppiaiset siirretään jälleen eri astiaan lisääntymään lisää. Kun toukat ovat kasvaneet tarpeeksi ne voidaan syödä. Siitä lisää tuonnenpana, vielä hetki pitää odotella että pikkutoukista kasvaa vähän isompia. 
Jännityksellä odotan miltä toukat maistuvat, vai tuleeko niistä kananruokaa? Ovathan ne helppoja ja hyviä proteiininlähteitä kanallekin, joten kyllä meillä toukan kasvatus jatkuu jokatapauksessa. Suostuisitteko maistamaan?

Kasvatamme syötävät toukat itse, sillä kaupan toukista ei tiedä yhtään mitä ne ovat syöneet. Lisäksi eläinkaupan toukissa on suuri kuolleisuus kun purkkia pönkii. Itse kasvattamissa toukissa puolestaan ei ole juurikaan kuolleita.
Me päädyimme jauhomatoihin niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Ne eivät myöskään pidä minkäänlaista ääntä, eivätkä karkaile helposti.

Pari linkkiä hyönteisistä kiinnostuneille:

14 kommenttia:

  1. En ole maistanut kuin savustettuja muurahaisen munia, mutta jauhomatokin voisi upota.. sen sijaan heinäsirkoissa ja muissa on liikaa ulokkeita.. muistuttavat siis liikaa hämähäkkejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savustetut muurahaisen munatkin voisi olla mielenkiintoinen maistiainen!

      Poista
  2. En ole maistanut kuin savustettuja muurahaisen munia, mutta jauhomatokin voisi upota.. sen sijaan heinäsirkoissa ja muissa on liikaa ulokkeita.. muistuttavat siis liikaa hämähäkkejä :D

    VastaaPoista
  3. Nyt kyllä nostan hattua niin korkealle kuin käsi ylettyy.

    Toukista tehtyä jauhoa voisin kuvitella käyttäväni ruuissa, mutta kokonaisia toukkia...hui. Ehkä siihenkin vaan pitää tottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan pystynkö mäkään niitä syömään. Nyt olen kyllä jo vähän siedättynyt kun olen joutunut hoitamaan niitä...

      Poista
  4. Jos pitäisin kanoja talvellakin, tuo olisi ihan ehdoton juttu! Mutta söisinkö itse... ehkä odotan, että jauhomatojauhot tulevat kauppaan. Tai valmiit pihvit. Luomuna, kiitos :)

    Söisiköhän kissa noita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet kaverit ovat sanoneet että voivat tulla meille syömään valmiiksi kokattuja ötököitä. Ehkä meillä joskus on vielä "ötökkä maistajaiset" :D

      Meidän kissa ei todennäköisesti koskisi öttiäisiin... se ei syö edes raakaa lihaa !?

      Poista
  5. Jauhomadot eivät olleet lemppareitani, siksi niiden ruoaksikasvattamisen aloitus on lykkääntynyt. Mikäli kokeilet sirkkoja, niitä pieniä, niin meillä ne taisivat olla samanlaisessa laatikossa kuin sinulla ja aina joskus joku niistä kömpi ristikon välistä ulos eli ei paras kasvatuslaatikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytynee viritellä harsokangas ristikon väliin... muistelen että kaverin sauvasirkoilla oli sellainen estämässä pikkuisimpien kavereiden karkailun.

      Poista
  6. Mulla oli jauhomatoja kanoille ja viiriäisille kasvamassa monta kuukautta. Hyvin onnistui kasvatus siihen saakka kunnes niihin iski varastopunkit. Tuhosin kasvattamoni, koska en halunnut punkkien leviävän muualle. Nyt olisi ehkä aloittaa harrastus uudestaan. En tiedä mistä punkit tulivat. Joko olette maistelleet matoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja kuulla, en tiennytkään että varastopunkit voivat olla vaaraksi madoille.
      Emme ole vielä päässeet maistelemaan... kasvavat ihmeen hitaasti?

      Poista
  7. Meilläkin on ollut jauhomatoja syksystä lähtien. :) Ollaan syöty niitä sekä ns. raakana (puraistu pää poikki ja sitten nielty) että erilaisissa paistinpannulla valmistettavissa ruoissa (mm. paistettu halloumin kanssa ja laitettu salaattiin). Eivät ne maistu oikeastaan miltään, tosi mieto maku, hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Toivottavasti mekin päästäisiin kohta jo maistelemaan näitä. Kuinka kauan teillä madot ovat kasvaneet ennen pannulle päätymistä? Minusta tuntuu että nuo eivät kasva mihinkään...

      Poista
    2. Useamman kuukauden taisivat ensimmäiset kasvaa ennen kuin laitettiin pannulle. Hitaastihan ne varttuvat... Tee ihmeessä sitten blogipostaus, jahka olette päässeet ötökkäkokkailujen makuun! Se olisi kiinnostavaa luettavaa.

      Poista