keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kanat melkein ulkoilee ja kanien yhdistäminen




Kaksi astetta plussan puolella, joten avasin kanalan luukun. Kieku ja OlgaHelga hyppäsivät heti pihalle... ja samantien takaisin sisään. Lunta, yök!

 

Eilen laitoin Jutta-pupun, Pupu-Jussin ja Bellan kaksi naaraspoikasta samaan häkkiin. Oikeastaan päätökseni johtui siitä että Jussi oli lähtenyt omasta yksiöstään katsomaan tyttöpupuja oma-aloitteisesti. Tyttöjen häkkiin asti Jussi ei (onneksi) ollut päässyt, mutta lähistöllä vipelsi. 

Jussi on meidän kaneista arin, eikä anna kunnolla mun koskea itseensä... mutta tälläinen pieni lapsi on eriasia. Mimmu saa kyllä koskea Jussia hyvinkin... vaikka kosketus ei aina ihan hellimmästä päästä olekkaan ;)...

tiistai 30. joulukuuta 2014

Miten päädyimme tänne?

Muutamat lukijat ovat toivoneet postausta siitä miten päädyimme tänne maalle pieneen mummonmökkiin asumaan eläinlauman keskelle. Viimeisin kysymys tämän kaltaisen postauksen perään tuli tänään ja vieläpä ihan julkisesti täällä blogissa kommenttien merkeissä, joten en voinut enää olla kirjoittamatta ;). Kysymyksiä saa esittää ja olisi hauska lukea muidenkin elämän tarinoita!

Ylä-asteen jälkeen päädyin opiskelemaan maaseutuyrittäjäksi Koulutuskeskus Salpaukseen Asikkalaan. Mietin hevosenhoitajan tutkintoa ensin, mutta maaseutuyrittäjän koulutus tuntui monipuolisemmalta vaihtoehdolta. Erikoistuin hevosiin ja lihakarjankasvatukseen. Viimeisenä vuonna menin harjoitteluun maitotilalle, jossa tapasin miehen. Aikamoinen tuuri, sillä mieskin oli vasta tullut töihin tilalle. Valmistuin maaseutuyrittäjäksi vuonna 2008 ja opintojeni jälkeen olin vuoden verran töissä läheisellä lihakarjatilalla. Samana syksynä menimme miehen kanssa kihloihin ja naimisiin paukautettiin kaikkien (ainakin mun suvun) yllätykseksi jo melkein tasan vuoden päästä kihloihin menosta. Asuimme tällöin miehen työpaikan vieressä olevassa 120m2 rintamamiestalossa. Talo oli kiva ja sinäällään hyvällä paikalla (tarpeeksi syrjässä) ja vuokrakin oli todella halpa, mutta jatkuvasti vaivasi se että emme voineet asettua sinne kunnolla koska se oli vuokra-asunto. Piha oli isohko (0,5ha) omakotitalon piha, mutta eläinsuojaa ei ollut ja sellaisen rakentaminen vuokra-asunnonpihaan ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Kasvihuoneessa kasvattelimme kurkkua ja tomaattia. Pikkuruinen kasvimaakin meillä oli, jossa oli lähinnä salaattia, herneitä, papua ja sipulia kasvamassa. 

Aloitin agrologin opinnot 2009 syksyllä. Selasimme säännöllisen epäsäännöllisesti myytävien asuntojen ilmoituksia ja kävimme katsomassakin aika montaa paikkaa. Laskin myös saisimmeko lampaista elannon, mikäli sopiva tila siihen löytyisi. Luovuimme kumminkin ajatuksesta ja keskityimme etsimään eläintenpitoon sopivaa paikkaa. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. 


2011 kesällä syntyi Ronja, yllätys monelle sukulaiselle sekin. Agrologin opintoja tein etänä kotoa käsin sen minkä pystyin ja kun aloin odottamaan Mimmua palasin vielä koulun penkille tekemään muutamat kurssit loppuun. Tein viimeistä tehtävää kouluun vielä viimeisilläni raskaana ja pari viimeistä lausetta erääseen oppimistehtävään väänsin vielä juuri ennen synnytys-sairaalaan lähtöä... 


Mimmun ollessa noin 3kk ikäinen (syksyllä 2013)  löysimme vihdoin tämän talon. Kriteereinä olivat yli 50-vuotta vanha talo, jota ei ole pilattu liioilla remontoinneilla, isohko piha, korkeintaan 80-90m2 kokoinen talo ja mielellään navetta pihassa.  Hinta vaatimuksena oli että hätätilanteessa pystyisimme maksamaan vain toisen (pienelläkin) palkalla lainan. Lisäksi pläntin piti olla suhteellisen lähellä Helsinkiä, jossa miehen työt suurimmaksi osaksi ovat.

Monet epäilivät onko tästä lapsiperheen asunnoksi, eihän tänne tullut juomakelpoista tai lämmintä vettä ollenkaan sisään ja ainoa pesytymismahdollisuus oli kantovesien varassa olevalla saunalla... pienikin tämä on (alle 50m2). Samoihin aikoihin mies perusti oman yrityksen ja alkoi remontoimaan taloa uuteen uskoon. Sinä syksynä oli monta isoa muutosta ja tapahtumaa samaan aikaan meneillään. Mies on rakennusalalla töissä ja kätevä käsistään remonttihommissa(kin). Omat haasteensa remontoimiseen tietenkin toi perinnerakentaminen, joka ei ole monella nykytaloja rakentavan rakennusmestarin hallinnassa ollenkaan.

Mimmun kanssa sainkin olla rauhassa kotona lähes vuoden. Sitten olikin aika tehdä viimeinen harjoittelu, jonka suoritin lihakarjatilalla.  Agrologiksi valmistuin tänä vuonna (2014) kesällä, vain vuoden myöhemmin kuin nopeimmat luokkatoverini... Kesän harjoittelujakson jälkeen olenkin ollut kotona lasten kanssa ja nauttinut siitä että opinnot eivät enää kolkuttele takaraivossa. 



Kesällä meille muuttivat ensin vuohet ja sitten kanit. Siinä pitikin olla meidän eläinhankinnat sinä vuonna, mutta saimme tuparilahjaksi kanaverkkoa ja kanoja! Kissakin piti hommata kun hiiriä alkoi vilistämään navetassa... Kissan hommaamisen jälkeen hiiret eivät ole hyppineet navetan pöydillä.

Vaikka mulla on koulutus maatalousalalta monet asiat eivät päde näin pienimuotoiseen kasvatukseen ollenkaan. 
Varsinkin kanien osalta olemme joutuneet oppimaan monia asioita kantapään kautta. Suomessa on vähän tabua kasvattaa kaneja ruuaksi ja tiedon löytäminen aiheesta on haastavaa ja osittain ristiriitaistakin. Tuotantokani-ihmisetkin muistuttavat usein lemmikkikanien kasvattajia ja kasvatus kustannuksia ei oteta kunnolla huomioon. Neuvoksi tuleville lihakaninkasvattajille antaisin sen että satsaisivat ensin kunnon jalostuskanien hommaamiseen ja perehtyisivät kunnolla eri lihakanirotuihin. Nyt jos saisin aloittaa kanin kasvatuksen alusta ostaisin pari-kolme 1-2 kertaa poikinutta emoa ja niille sopivan jalostusnäyttöä omaavan uroksen. Ranskanluppa olisi varmaankin emokani valintani edelleen, mutta uroksen tulisi olla huomattavasti pienempi ja nopeakasvuisempi rotu. Kaneja meillä todennäköisesti vähennetään niin että kaikki naaraat mahtuvat samaan karsinaan. Facebookissa on tuotantokanijengi niminen ryhmä, josta saa paljon tietoa lihakaneista. Sieltä löytyy myös pari englanninkielistä ryhmää lihakaninkasvatukseen, mutta niiden käytännöt eivät ole suoraan Suomeen kopioitavissa... Kävin kesällä myös lihakanikurssin, josta sain paljon uutta tietoa.
Vuohien hommaamista miettisin vielä pari kertaa uudestaan. Saattaa olla että päätyisin sittenkin hommaamaan kotitarvelehmän vuohien sijaan. (Laskelmat tämän vaihdon kannattavuudesta on vasta tekeillä). 
Kanat sen sijaan ovat olleet todella nappi valinta! Ne ovat käsittämättömän mielenkiintoisia eläimiä erilaisuutensa vuoksi ja tuottavat vielä munia, sekä lihaa. Olen itse päätynyt hautomaan munia pienessä koneessa muutamaan kertaan ja aijon kesällä tehdä sitä ahkeramminkin. Omien kukkojen liha on hyvää. Kaikenlisäksi kanat ovat omalla tavallaan aika vaatimattomia eläimiä - suurimman osan vuodesta ne hakevat itse osan ruuastaan itse pihalta ja niitä ei tarvitse aidata ollenkaan!



Tulevana kesänä aijon keskittyä enimmäkseen vauvan hoitoon, mutta myös kasvimaan kuntoon laittaminen olisi tavoitteena. Kasvimaan hoitaminen onkin ehkä suurin haasteemme täällä, sillä kunnon kokemusta hyötykasvien viljelystä ei ole... Omat haasteensa tuo myös meidän peltopläntti, joka on pelkkää savea. Siihen yritetään saada muutosta todennäköisesti kateviljelyllä ja tietenkin eläinten sontaa lannoituksena käyttäen. 
Lisäksi kesän opettelun aiheina on ainakin taljan parkitseminen ja erilaisten säilykkeiden teko. Olen myös käynyt mehiläistenhoidon peruskurssin ja raitapaitojenkin hommaaminen houkuttelisi jossain vaiheessa!

Meillä työnjako kotona menee aikalailla perinteisen kaavan mukaan. Mies käy töissä, hoitaa rakentamista/remontoimista vaativat asiat ja mä yritän hoitaa kaikki päivittäisaskareet kotona lasten kanssa, sekä vastaan suurimmalti osalta eläinten asioista. 
Yritämme pitää kaikki kustannukset kurissa, mutta samalla tuottaa sellaista ruokaa jota on hyvä syödä. Tällä hetkellä eläimet eivät tuota niin paljoa että saisimme edes kuluja katetuksi (olen tehnyt jonkin verran laskelmia aiheesta), mutta siihen tulee muutos kun kaikki eläimet alkavat tuottaa jotain. Siinäkin hyvä vinkki eläinten hankintaa miettivälle: osta valmiiksi tuotannossa olevia eläimiä, jotta kasvatukseen ei tuhlaannu aikaa ja rahaa.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kuulumisia



-13 astetta. Ihana talvi! Pakkanen paukkuu nurkissa, mutta takan lämmössä on hyvä olla. Aurinko vilahtelee välillä, mutta ei pääse tähän vuodenaikaan valaisemaan kunnolla meidän taloa.

Meillä ei ole kanalassa ollenkaan lämmitystä, mutta pehku toimii hienosti! Vuohet ovat omassa pihatossaan majoittautuneet sisätiloihin. 


Ainoastaan tänään vuohille viety joulukuusi houkutteli ne pihalle, muuten hanki on koskematon vuohiaitauksessa. 


Olen huolissaan seurannut pientä Kalle kania, mutta siellä se kaivautuu kopin olkien lämpöön ja ottaa innokkaita loikkia pitkin häkkiään.
Jutta-pupu joka on tällä hetkellä majoittautunut kaikista tilavimmin on tehnyt polut vessapaikan, heinäkaukalon ja pesäkolonsa välille. Jutta on meidän lemmikkipupu, vaikka tuotantokani pohjimmiltaan onkin. 

Munkin maha on kasvanut valtavaksi. Vielä pitäisi malttaa odottaa vajaa kolme kuukautta pienen syntymään. Raskaus on sujunut yhtä hyvin kuin kaksi aijempaakin, vaikka pieni huoli vauvasta onkin varjostanut sitä. Jännittää poikiiko vuohet vai minä ensin. Ja poikiiko vuohet ensinnäkään.

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulu!

Blogissa on ollut hiljaista näin Joulun alla.
Ollaan vain nautittu Joulusta ilman kiirettä. Aattona hoidettiin yhdessä eläimet, käytiin pitkällä lenkillä ihanissa lumimaisemissa pakkas lumen natistessa kenkien alla. Haettiin ja koristeltiin kuusi ja tietenkin syötiin erityisen hyvin. Ruokina oli porkkana ja lanttulaatikkoa, valkosipulikermaperunoita,  itse loimutettua lohta, vuohea ja oma kukko. Sekä tietenkin joitakin lisukkeita. Kinkku jätettiin suosiolla kaupan hyllyyn tänä vuonna.
Joulusaunassakin käytiin. Mikä olisi tunnellisempaa kuin käydä pihasaunassa kynttilän valossa? Polkua oli valaisemassa kynttiläkuja. Lapset viihtyivät hyvin ammeissa sen aikaa että saatiin rauhassa saunottua.

Joulupukki oli tuonut lahjat seuraavana päivänä kuusen alle. Käytiin myös mamman ja papan luona syömässä Jouluruokia suvun kesken, sekä avaamassa vielä muutama (suurin osa) paketeista. Saatiin kivoja ja tarpeellisia lahjoja kaikki!
Mikä parasta Joulu kaikkineen oli juuri meidän näköinen!

Vielä muutama päivä lomaa. Sitten jatkuu arkinen aherrus.
Toivottavasti teilläkin oli mukavat Joulut tahoillanne!

Kuvan on napannut mummoni, joka on kirjoittanut ja kuvittanut käärmekirjankin. Käärmeitä ja liskoja voi ihastella myös instagramissa nimimerkilla Madellabest.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pienen tilan säilytysratkaisut

Multa kysytään usein miten me mahdutaan näin pieneen kotiin. En ole nähnyt ongelmaa mahtumisen kanssa muuten kuin eteisen kohdalla. Kun vajaa 6m2 eteiseen pitää saada mahtumaan koko porukan ulkovaatteet, rattaat ja vielä koiran nukkumapaikkakin, niin se on ahdas. Onneksi yläkerta remontti tuo eteiseenkin yhden lisäneliön.

Paras ratkaisu tilanahtauteen jonka voin antaa on kumminkin turhan tavaran karsiminen. Me muutettiin reilu 120m2 rintamamiestalosta, jossa oli vielä vintti varastotilaa tähän pikkuruiseen mummonmökkiin. Muuttaessa karsiutui iso osa tavaroista ja teen joka päivä lisää luopumispäätöksiä.


Lapsilla on pikkuhuoneessa Ronjan sängyn alla lelulaatikko. Lelulaatikon koko on mittarina milloin on liikaa leluja - nyt alkaa taas näyttää siltä että pitäisi karsia osa  leluista pois. Duplot ovat varmaan ainoita muovileluja mitä meiltä löytyy ja ne majailevat arkussa ikkunan alla. Pikkuhuoneessa on myös meidän kaikkien vaatteet, harvemmin tarvittavia keittiövälineitä (lihamylly, vakuumikone ym), lakanat ja langat. Lastenvaatteille on Elfa-korit ja muuten koko liukuovikaappi on hyllyjä täynnä.

Pyyhkeet säilytetään vessan oven viereisessä arkussa. Arkku on kätevä säilytystapa monelle asialle.


Puolilämpimässä eteisessä ei pysty kuivaamaan ulkovaatteita ja näillä keleillä vaatteet kastuvat väkisin jokaisella ulkoilu kerralla. Vähän kosteat haalarit kuivaa helposti lattialämmityksen päällä, mutta läpimärät haalarit laitan suosiolla pikapesuun ja sen jälkeen kuivausrumpuun.


Hanskoille ja pipoille on tehty kattoon koukku, johon ne on yksinkertaista ripustaa pyykkipojilla.

Yövieraita varten meillä on asuntovaunu. Tietenkin reissaamme perheen kesken jonkin verran vaunulla ja se on myös muille vuokrattavana sellaisina aikoina kun emme itse sitä käytä.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit säilytysratkaisuiksi pieniin tiloihin?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Vilinää ja vilskettä

Viikonloppuna riitti vilinää ja vilskettä kun anoppi ja miehen sisarukset tulivat meille syömään. Syötiin pitkään uunissa kypsennettyä omaa pukkia ja jälkkäriksi oli mokkapaloja, puolukkapiirakkaa ja joulutorttuja. Kivaa oli!


Viikonloppuna meille saapui myös tuleva jalostusuros, "Kalle Kani". Voi kuinka mielikuvituksellisia meidän pupujen nimet onkaan ;). Kalle on juuri luovutusikäinen pieni pallero.

Kävin myös hakemassa paalillisen olkea eläinten iloksi. Kurjat ilmat eläintekin kannalta.



Tiputkin ovat vihdoin saaneet nimet. Tässä on Saana kana, ensimmäinen oma hautomamme tipu. Hän on aika pitkälti Tyrnäväläinen maatiaskana.

Kukko Kieku kiekuu kovaa ja korkealta.

Meidän Aleksandra kana oppi vihdoin munimaan oikeaan paikkaan, munintakoppiin navetan nurkan sijaan. Yksi kanoista käy vielä munimassa navetan heinäkasaan. Toivotaan siihenkin tapaan muutosta!

Tämä päivä jatkuu kerholaisen kuskaamisella ja joulukortti pajalla.

tiistai 2. joulukuuta 2014