keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pupu Jussi



Tuleva jalostusuroksemme saapui meille jo viime viikolla, mutta huonojen sateisten säiden vuoksi sain napattua kuvan vasta nyt. Pupu ristittiin Jussiksi. Pitäähän joka pupulaumassa yksi Jussi olla, vai mitä? Jussin aijempia vaiheita on voinut seurata Tää on vielä kesken -blogista.

Meidän Duracell-pupulle kävi astutusmatkalla huonosti. Morsmaikku oli niin pirun äkäinen, että päätti tehdä Ducesta suvunjatkokyvyttömän! Niinpä me eräänä lokakuisena viikonloppuna syötiin ensimmäinen oma pupupaisti. Oli hyvää. Ronja kyseli katsellessaan nylkemistä isiltä "isi onko tuo hyvää?".  Ruokapöydässä kyseli "Onko tää Duracell?" ja kun vastasin että on, niin sanoi että "hyvää" ja halusi lisää. Ja mä kun puhuin pöydässäkin tahdikkaasti vain pupusta... 
Nahkan muokkausyrityksessänikin Ronja (3v) oli mukana katselemassa mielenkiinnolla. 
Ei lapset sen isompaa numeroa tee, jos me aikuiset muistetaan olla kauhistelematta.

1 kommentti:

  1. Olen huomannut saman. Lapsethan ovat uusina tulokkaina aina ihan pihalla siitä, mitä maailmassa on tekeillä. He joutuvat suunnistamaan tässä ihmepaikassa pitämällä normaalina kaikkea, mitä näkevät lähiympäristössään. Jos isi ja äiti syövät hämähäkkejä, se on normaalia, ja naapurin nakinsyönti on kummallista ja epänormaalia. Lasten on pakko uskoa lähiaikuistensa puheita, kun ei luotettavampiakaan lähteitä ole tiedossa. Pienet lapset kyseenalaistavat äärimmäisen harvoin kotikulttuurinsa käytänteitä.

    Jos joku lapsi on kauhistellut kaninsyöntiä, olen todennut, että nämä eivät olekaan lemmikkikaneja, nämä ovat lihakaneja. Lapsi sanoo oivaltavalla äänellä aaaaa! ja sen jälkeen asia on yleensä selvä.

    VastaaPoista