lauantai 22. marraskuuta 2014

Vihdoin lunta!


Pariin päivään ei ole tyttöjä tarvinnut ulos houkutella. On se lumi niin ihmeellistä :)
On meillä tietenkin tapahtunut muutakin.

Elin kovasti siinä uskossa että meillä munii tällä hetkellä vain yksi kana. Eilen Ronja kumminin löysi tälläisen yllätyksen navetan takaa.
Siellä on käynyt munimassa nuoret kanan alkumme, joista Kieku-kukko huolehtii erityisen hyvin. 20 munaa!

Mies sai parahiksi ennen pakkasia tehtyä Ricolle kopin ulos. Rico joutuu ulkoilemaan narun nokassa, koska se haluaisi tehdä pupuista ja kissasta paistia ennen aikoja...

Tehtiin vuohille uusi heinähäkki. Eihän se mikään kaunistus ole, mutta eivät hukkaa niin paljon heinää tästä. Kyllästyin viemään vuohien heinähäkistä tiputtamia heiniä kaneille kuivikkeiksi ja päätettiin kokeilla tälläistä systeemiä. Kattoon se on ripustettu siksi että sorkilla ei saa kaivettua heiniä ulos sieltä. 

Näin joskus Pinterestissä vuohilla samanlaisesta tynnyristä tehdyn heinähäkin ja tässä meidän versio.

Tänään meni myös yksi vuohi lihoiksi. 
Ronja haluaa vuohen taljasta tyynyn.

torstai 20. marraskuuta 2014

Kuulumisia

 Jutta-pupu on luonteeltaan ja ulkonäöltään sellainen kani, joita haluaisin kasvattaa. Harmi vain että se kasvaa niin hitaasti. Suunnitelmissa on että kanit poikivat vasta helmi-maaliskuussa seuraavan kerran. Silloin saamme poikaset kasvatettua kesän ja syksyn aikana teuraskypsiksi ja pidettyä talvella eläinmäärän mahdollisimman pienenä.

Tässä on meidän oma ensimmäinen oma kasvattama kukko. Nimeksi tuli Simo ja hänestä on tulee paistia vielä joskus talven aikana. 
Kaikki kanat ovat muuten tallella. Pedon jäljiltä hukuksissa olleet löytyivät nekin parin päivän päästä tapahtuneesta puuliiteristä. Sitä ennen olivat karkuteillä jossain muualla, sillä liiteristä on haettu puita ja heinää ilman että kanoja on kuulunut tai näkynyt. Muniakin on taas alkanut tulemaan kun sulkasato on pidetty.

Popi-kissa on kerännyt massaa selvästi meille tulon jälkeen.

Lapset tykkäävät leikkiä kanalan takana sillä aikaa kun laitan eläimille ruokia.

Tänään ollaan eläinten hoitamisen lisäksi ehditty käymään kaupassa ostamassa rakennustarvikkeita ja tehty pipareita. Pipareista taisi kyllä mennä enemmän suuhun kuin pellille paistumaan... Mies pääsi tänään taas yläkerran kimppuun. Saas nähdä onko meillä yläkerta valmiina Jouluksi!

Hetki


Eilen leivottiin tyttöjen kanssa mustikkapiirakka. Mies yritti kovasti saada syöttää sotkuista piirakkaa Mimmulle, mutta eihän se taaperolle käynyt ollenkaan! 
Niinpä neiti ihan itse söi piirakan palasensa ja sitähän löytyi sitten joka paikasta seiniä myöten ;)

 


perjantai 14. marraskuuta 2014

Eilen tein


Kaupunkilaisystäväni mietti miten saan lasten kanssa päivät kulumaan täällä missä "ei ole mitään". Herätään ennen kukon laulua, viimeistään klo 6. Lapset leikkivät ja jos on oikein "hiimu nääkä", niin saavat syödäkseen jotain pientä ja helppoa. Mä heräilen vielä, katson uutiset ja sähköpostin. Teen aamupalaa ja lapset leikkivät tai katsovat Pikkukakkosta sillä aikaa kun mä laitan tiskit. Se taitaa olla ainoa kotihomma mihin lapset eivät saa osallistua.


Pyykkien laitossa mulla on aina kaksi reipasta apuria. Kun saadaan sisällä asiat järjestykseen, niin siirrytään pihalle hoitamaan eläinlauma. 


Silloin kun ei ole kerhopäivä, niin kummatkin ovat usein jo niin väsyneitä että haluavat nukkumaan rattaisiin, viimeistään eläinten hoitokierroksen jälkeen.


Aamuisin jaan jokaiselle eläimelle heinät, vaihdan vedet ja katson että kaikilla on kaikki hyvin. Kanatkin pääsevät pihalle kuopsuttamaan ja nokkimaan. Vuohet saavat myös pienet annokset kauraa. Lapsien nukkuessa rattaissa ehdin siivoilemaan vähän pihaa, kuivittamaan karsinat ja raahaamaan lautoja pinoon. Lautojen pinoon raahaaminen tälläisellä raskausmahalla onnistuu vain yksi kerrallaan, mutta onhan sekin jotain. Kun lapset heräävät rattaista, niin onkin ruuanlaiton aika. Tänään tein ruuaksi jauhelihakeittoa, helppoa ja nopeaa jälleen kerran.

Ruuan jälkeen ehditään hetki leikkiä tai lukea yhdessä kirjaa ja vähän tehdä kotihommiakin, kunnes koittaa Mimmun toisien päikkärien aika. Päikkäriaikaan on hyvä pakata lapset kärryihin ja lähteä lenkille, tarvitseehan se Ricokin liikuntaa. Lenkin jälkeen kello onkin niin paljon että alkaa hämärtää ja on aika laittaa kanalan valot päälle. Teen "iltaruuaksi" usein jotain todella helppoa. Jos ruualta on jäänyt salaattia, saatan sen kaveriksi laittaa vain kalaa tarjolle, niin kuin tänään tein. Taas ehditään hetki leikkiä ja kun mies tulee töistä kotiin hoidan yleensä eläimet ilman apukäsiä. Sitten onkin iltatoimien aika ja koko perhe rauhoittuu iltapalan jälkeen katsomaan telkkaria hetkeksi. Iltasadun jälkeen tytöt käyvät nukkumaan omaan huoneeseensa ja pian myös vanhemmat - onhan seuraavana päivänä taas aikainen herätys.

Tähän yhtälöön lisätään vielä kerhossa käynnit kolme kertaa viikossa, kauppareissut, firman asiat ja pikkuhiljaa painavaksi muuttuvan raskausmasun, niin ei paljon muuta tarvita :). Keväällä syntyy vähän enemmän aikaa vaativa vauva ja samoihin aikoihin toivottavasti poikivat vuohet ja ehkä kanitkin.

Nyt kuulisinkin mielelläni, mitä te kaupunkilaiset kotiäidit teette päivisin?

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vuohi ja kana kuulumisia

 
Perjantaina meille saapui toinen pukki, Mäenrannan Musti. Musti ja Jokke-pukki tulevat hyvin toimeen keskenään.

Musti
Wilma
Wilma on selvästi helpottunut kun pääsi Josen kanssa kahdestaan toiseen aitaukseen. 

Jokke

Jokke pomotti Wilmaa turhan paljon.

Meidän vuohipojat ottavat sovitusti vastaan morsiamia.

Eilen kanalassa kävi joku peto, jonka jäljiltä kadoksissa on kolme kanaa. Kanat jotka seurasivat kukkoa ovat kaikki turvassa ja pikkukukkokin säästyi hyökkäykseltä. Peto vei vanhimmat kanat, sekä omahautomamme pikkukanan. Nyt kanat joutuvat viettämään päivänsä sisätiloissa, kunnes saan tehtyä niille petojen pitävän aitauksen.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pupu Jussi



Tuleva jalostusuroksemme saapui meille jo viime viikolla, mutta huonojen sateisten säiden vuoksi sain napattua kuvan vasta nyt. Pupu ristittiin Jussiksi. Pitäähän joka pupulaumassa yksi Jussi olla, vai mitä? Jussin aijempia vaiheita on voinut seurata Tää on vielä kesken -blogista.

Meidän Duracell-pupulle kävi astutusmatkalla huonosti. Morsmaikku oli niin pirun äkäinen, että päätti tehdä Ducesta suvunjatkokyvyttömän! Niinpä me eräänä lokakuisena viikonloppuna syötiin ensimmäinen oma pupupaisti. Oli hyvää. Ronja kyseli katsellessaan nylkemistä isiltä "isi onko tuo hyvää?".  Ruokapöydässä kyseli "Onko tää Duracell?" ja kun vastasin että on, niin sanoi että "hyvää" ja halusi lisää. Ja mä kun puhuin pöydässäkin tahdikkaasti vain pupusta... 
Nahkan muokkausyrityksessänikin Ronja (3v) oli mukana katselemassa mielenkiinnolla. 
Ei lapset sen isompaa numeroa tee, jos me aikuiset muistetaan olla kauhistelematta.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Remontin keskeltä


Vintti purettu ja villat laitettu!
Saas nähdä mitä tähän tilaan tuleekaan. Ainakin sängyt muuttavat yläkertaan, mutta katsotaan mitä muuta.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Varaslähtö Jouluun!




Otettiin tyttöjen kanssa varaslähtö Jouluun ja leivottiin perinteisiä vaaleita pipareita.


Pienempi kyllä keskittyi lähinnä taikinan syömiseen...

Joidenkin mielestä vaaleat piparit on mauttomia, mutta mun mielestä hyviä ja tytötkin tykkäsivät. Ohjeen olen joskus löytänyt jostakin vanhasta keittokirjasta.

PERINTEISET VAALEAT PIPARIT

250g voita
2dl sokeria
1dl kermaa
2,5dl perunajauhoja
5dl vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
2tl kaardemummaa
Ripaus kanelia

Sekoita kaikki aineet sekaisin. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin ja leivo pipareiden tapaan. Paista 200 asteessa noin 10min.

Gluteiinittoman ja maidottoman version tästäkin taikinasta saa korvaamalla vehnäjauhot gluteiinittomilla jauhoilla ja korvaamalla kerman vedellä/vuohenmaidolla ja voin margariinillä.