maanantai 17. syyskuuta 2018

Kuinka ottaa parempia kuvia puhelimella?

Jokainen tietää surkeat otokset, joissa koira juuri on ehtinyt liikahtamaan ja tuloksena on epätarkka suttu puhelimen näytöllä.  Tässä postauksessa neuvon miten saada parempia kuvia ihan sillä omalla puhelimen kameralla. Valokuvaajat käsittelevät aina kuvan jälkikäteen, eivätkä koskaan laita käsittelemätöntä, eli raakakuvaa näytille. Miksi sinäkin et tekisi niin? 

Tärkeintä ei ole kalusto, vaan miten sitä käyttää. Ja etenkin miten kuvan käsittelee jälkikäteen.  Huonostakin kuvasta voi saada vähintään kelvollisen käsittelemällä. Kuvan käsittelyn tärkeyttä ei voi riittämiin teroittaa. Raakakuva voi olla pikainen facebook-päivitys reissun päältä, mutta miksi et tekisi sitäkin kunnolla? Tykkäyksiä tulee varmasti enemmän kun kuva on hyvä.

Kun otat kuvan
Aina ei ole mahdollista ohjata kuvauskohdetta siihen missä aurinko paistaa ihanteellisesta kulmasta tai hallita taustaa tarkasti, mutta näitä asioita kannattaa silti tarkkailla. Jos et ikinä kiinnitä huomiota taustaan tai auringon suuntaan et ymmärrä kiinnittää niihin huomiota silloinkaan kun se olisi mahdollista. Tolppien ja taustalla olevien roinien poisto on helpompaa kuvaa ottaessa kun sen jälkeen tietokoneella käsittelemällä. 

Kyykisty



Mene aina koiran tasolle ottamaan kuva. Tehostekeinona toimii välillä ylhäältä päin otettu kuva, mutta ensin pitää hallita peruskuvien otto. Epätavallisesta kuvakulmasta otetusta kuvasta on mutkikas saada jälkikäsittelylläkään varteenotettavaa. Kaukaa, seisaaltaan napattu kuva saa koiran näyttämään lyhytjalkaiselta ja leveä selkäiseltä ja kuvan sinne päin räpsäisyltä. Kun otat kuvaa mene kyykkyyn tai jos koira on pieni, niin jopa mahalleen maahan makaamaan.

Tarkennus
Puhelin tarkentaa kohtaan, jota napautat. Tarkennus kannattaa laittaa koiran silmään, tai ainakin päähän.  Jos tarkennus on koiran edessä olevassa heinänkorressa, koirasta tulee yhtä suhrua.

Auringon suunta

Käytän itse paljon vastavaloa tunnelma kuvissa. Silloin tulee pitää mielessä että täysin suoraa kuvattavan takaa tuleva valo näkyy kuvassa usein sateenkaaren värisinä läikkinä. Jos et halua näin tapahtuvan siirry hieman eri kulmaan auringon kanssa. Huomaat kyllä eron. Vastavaloon kuvattaessa on erityisen tärkeää että aurinko on joko nousemassa tai laskemassa, jotta vaaleat kohdat eivät pala puhki kokonaan.
Aurinkoisella säällä kannattaa kuvata varjoisessa paikassa.  
Paras kuvaus aika on kuitenkin auringonlasku tai -nousu, jolloin auringonvalo ei ole niin voimakas ja aiheuta voimakkaita varjoja.
Kun kuvaat kannattaa asettautua niin että aurinko paistaa selkäsi takaa, jolloin se valaisee koko koiran perusteellisesti jättämättä varjoja. 

Varo varjoja
Sanoin että suorassa auringonpaisteessa koira kannattaa viedä mieluummin varjoon kuvattavaksi. Varo kumminkin asetellessasi koiraa puun alle, sillä lehtien lomasta pääsee usein pilkahtamaan valonsäteitä, jotka tekevät puhkipalaneita läikkiä koiraan. Etsi siis sellainen varjo, josta aurinko ei pääse pilkottamaan läpi. Yleensä talon seinustat saavat aikaan sopivia varjopaikkoja.

Tausta
Jo kuvaus vaiheessa kannattaa pyrkiä katsomaan että tausta, eli horisontti on suorassa. Horisonttia voi suoristaa jälkikäteen, mutta jos kuva on pahasti kallistunut voi sitä joutua suoristamaan niin paljon että esimerkiksi koiran jalasta puuttuu osa. Keskity siis jo kuvaus vaiheessa että kuva on suunnilleen suora. Taustaa kannattaa myös vilkuilla onko siellä tavaroita tai vaikka tolppaa, joka näyttää huonolta lopputuloksen kannalta. Paras on kun taustassa on tyhjää, eli esimerkiksi järven ranta tai pellon reuna ovat otollisia.
Tolppa koiran edessä
Tässä kuvassa tolpat eivät ole häiritsevästi koiran edessä.
Kuvan käsittely

Kuvan rajaus
Rajaa kuvaa niin että koiran nivelet tulevat mukaan. Ja jos kuvaat heinikossa rajaa kuva niin että heinikkoa on kuvassa mukana niin paljon kun arvelet koiran jalkojen siellä vievän tilaa.
Avaa varjoja ja lisää kirkkautta
Kirkkaassa auringon paisteessa keskellä päivää otetussa kuvassa varjot ovat suuria ja kuva palaa usein puhki. Puhki palaminen tarkoittaa että kuvaan tulee täysin valkoinen kohta, josta ei millään kuvan käsittelyohjelmalla saa kaivettua esiin muuta kuin valkoista väriä.

Itse käytän puhelimessa Lightroom sovellusta kuvan käsittelyyn. Se on ilmainen ja jokaisen ladattavissa play-kaupasta tai app-storesta puhelimeen. Kuvan suoristaminen ja rajaus onnistuu tuossa tuokiossa, joka on suurin syy miksi itse pidän Lightroomista. Muitakin kuvan muokkaus ohjelmia on, mutta tarkista että kuvan suoristaminen onnistuu.

Kuvassa leikkauspisteet on merkitty punaisella.
Suorista aina ensin horisontti ja ala sen jälkeen katso kultaisia leikkauspisteitä. Kultainen leikkauspiste näkyy ristikkona kuvan päällä puhelimen lightroom sovelluksessa. On tutkittu että ihmisen katse osuu kuvassa ensimmäisenä näihin leikkauspisteisiin, joten sitä kannattaa hyödyntää kuvaa sommitellessa. Keskity siihen että koiran silmä – tai ainakin lähelle silmää osuu kultainen leikkauspiste.


Kun kuva loppuu heti koiran kuonon päähän tulee kuvasta ahdas. Jätä koiran katseen suuntaan aina tilaa.
Monissa kuvissa koiran leuan alle ja mahan alle muodostuu synkkiä varjoja. Valokuvasta saa paljon raikkaamman avaamalla varjoja ja samalla säätämällä kuvan kirkkautta. Tämä pieni juttu kannattaa tehdä, vaikka kuva ensisilmäyksellä näyttäisikin siltä ettei se kaipaa varjojen avausta, monesti yllättyy miten paljon pelkkä yhden napin säätäminen saa aikaan.

Värilämpötila


Tähän kuvaan ei ole lisätty värilämpöä.
Tämän kuvan värilämpötilaa on muokattu lämpimämmäksi.
Ihminen katsoo mieluummin lämmintä kuin kylmää kuvaa. Suosittelen aina lisäämään jonkin verran värilämpötilaa kaikkiin kuviin, se tuo kuvista lähestyttävämpiä ja mukavampia katsella.





torstai 13. syyskuuta 2018

Kuinka halal-lihaa tuotetaan Suomessa?

Some kohisee kun eräs pienehkö lihatalo mainosti tuottavansa halal-lihaa. Some kohinan takia lihatalo veti kumminkin tuotteen markkinoilta. 
Jokaiselle tuntuu nousevan mielikuva rumasti irvistävästä eläimen päällä hajareisin seisovasta miehestä, joka on yltäpäältä veressä ja eläimen kituessa kuoliaaksi. Tälläisiä videoita voi nähdä youtubestakin. 



Suomessa teurastamossa tapahtuva halal-liha ei eroa kovin suuresti tavallisesta teurastuksesta ja lisäksi siinä on aina tarkastuseläinlääkäri paikalla.  Eli asiat ovat eläimen kannalta jopa paremmin kuin tavallisessa teurastuksessa. 

Hevonen roikkumassa, tytöt ihmettelee.
(Kyseessä ihan tavallinen teurastus, ilman halalia.)

Halal-teurastus eroaa siinä että eläimeltä viilletään kurkku auki tainnutuksen jälkeen, se käännetään mekkaan päin ja luetaan rukouksia. 
En ole itse yhtään huolissani halal-lihan tuotannosta Suomen teurastamoissa, mutta ulkomaalaiseen halal-lihaan en halua koskea. Mua ei kiinnosta mitä runoja eläimelle on luettu sen ollessa kuollut, kunhan sen lopetus on sujunut asianmukaisesti.

Lammastilat ovat jo pitkään osanneet olla myymättä eläimiä elävinä tähän tarkoitukseen, mutta uutta on että maitotiloiltakin kysellään eläviä eläimiä teurastettaviksi. Osa lammastiloista on ratkaissut asian niin että myyvät elossa, mutta eläin ei poistu tilalta kuin kuolleena tilallisen itse lopettaessa se.
Silmät tarkkana ja korvat auki eläimiä elossa myyvät!

Tekstin kuvat eivät liity mitenkään halal-lihaan.

lauantai 25. elokuuta 2018

Porsitushäkki vai vapaana porsiminen?

Kuulen usein kaupunkilaiskavereilta ja tutuilta kysymyksiä tuotantoeläimistä. Tuotantoeläinten olot ovat alkaneet kiinnostamaan tavallista käyttäjää entistä enemmän. Pureudun tällä kertaa porsitushäkkien hyötyihin ja haittoihin. Porsitushäkkiä on alettu kutsumaan myös emakkohäkiksi, mutta porsitushäkki on mielestäni kuvaavampi, sillä eihän emakko siellä koko elämäänsä vietä.

Aihe herättää paljon tunteita. Kuluttajat tuntuvat olevan sitä mieltä että vapaana porsiminen olisi parempi kuin häkissä porsiminen ja monet tuottajat taas näkevät asian toiselta kannalta. Monet tuottajat voisivat olla valmiita siirtymään vapaana porsitukseen, mikäli lisäkustannuksista saisi katetta.

Villisian luonnollinen käyttäytyminen

Jotta voisimme ymmärtää sian luonnollisia käyttäytymismalleja on parasta tarkastella miten vaikkapa villisika toimii poikiessaan.

Emakko vetäytyy pois ryhmästä porsimaan ja voi kävellä jopa 6km matkan etsiessään rauhallista paikkaa.  Emakko tekee ensin kuopan, jonka jälkeen se vuoraa pesälle seinämät risuista. Aktiivisinta pesänrakennus on 6-12h ennen porsimista. Emakko imettää porsaita noin tunnin välein. Emakko varoittaa poikasia röhkimällä ja kuopimalla ennen makuulle menoa. Suurimpana syynä eristäytymiseen pidetään sitä että porsaat ehtivät valikoida omat nisänsä ja loput nisät surkastua, jolloin vieraat porsaat eivät pääse varastamaan maitoa ja emakon energiaa säästyy. Porsittuaan emakko laiduntaa vain pesän lähellä, mutta porsaiden ollessa noin 10 vuorokautta ne liittyvät takaisin laumaan ja emakko pääsee laiduntamaan laajemmalle alueelle.
Emakko siirtelee porsaita varovasti pois tieltä ja käy sen jälkeen maahan kyljeltään. Se myös ilmoittaa röhkimällä olevansa valmis imettämään ja porsaat ryntäävät nisille. Jokaisella porsaalla on oma nisä. 
Villisikaemakko vieroittaa porsaansa 14-17 viikon ikäisinä pikkuhiljaa. Kun vieroitusajankohta koittaa emakko ei enää kutsu porsaita imemään, vaan ne joutuvat vaatimaan sitä. Imetettyään tarpeeksi emakko nousee ylös ja lähtee pois porsaiden luota, jolloin maidontuotanto pikkuhiljaa hiipuu ja porsaat oppivat samaa tahtia syömään kiinteää ruokaa yhä enemmän.
Villisialla porsaita syntyy 1-8 kun taas tuotantosialla porsaita syntyy 10-20 kerralla.

Emakkohäkki
Emakkohäkki rajaa emakon liikkumista karsinassa.
Emakon luontainen kontakti porsaisiin hankaloituu. Porsaat syntyvät emakon taakse, jossa on usein ritilä lantaa varten ja pienillä porsailla on riski kylmettyä huonon lämmönsäätelyn takia.  Emakko viihtyy paremmin 20 asteen lämmössä ja porsaat taas huomattavasti lämpimämmässä reilu 32 asteen lämmössä. 
Häkissä emakko saattaa usein olla istuvassa asennossa, koska se ei pääse pakoon porsaita muuten. Emakko pääsee istuvasta asennosta nopeasti maahan ja voi näin lytätä porsaita alleen.
Lämpölamppua käytetään usein houkuttelemaan porsaita pois vaaravyöhykkeeltä, emakon alta.

Emakko laitetaan häkkiin 5-7 vuorokautta ennen porsimista, jotta se ehtii tutustumaan paikkaan ja tekemään pesän. Emakko mahtuu seisomaan ja käymään makuulle karsinassa. Pesänrakennusmateriaaliksi tarjotaan hieman olkea tai sanomalehteä, joka vähentää emakon stressiä. Emakko on häkissä kunnes porsaat vieroitetaan 28 vuorokauden iässä ja emakko jatkaa matkaa joutilasosastolle ja porsaat ryhmäkarsinoihin. Porsaat osaavat jo pienestä asti käyttää vessanurkkausta, johon ne ohjataan usein ilmavirran avulla. Niillä on myös lämmin paikka ja porsaspesä, sekä ruokinta ja vesipisteet. Emakko saa yksilöllisen ruokinnan ja ruokinnan onnistumista on helppo seurata. Emakon ja porsaiden käsittely on helpompaa ja turvallisempaa emakon ollessa kytkettynä. Porsitushäkissä raudat ovat estämässä emakkoa rojahtamasta porsaiden päälle käydessään makuulle.

Emakko häkki on kooltaan vähintään 4,5m2

Vapaana porsiminen

Vapaana porsiminen on toki luonnonmukaisempaa, mutta suurempi porsaskuolleisuus mietityttää monia viljelijöitä. Tutkimukset ovat ristiriitaisia keskenään ja kumpaankin vaihtoehtoon löytyy omaa mielipidettä tukeva tutkimus.

Vapaana porsiva emakko voi olla vihainen kivusta, joten kipupiikkiä sille on hankala antaa ja hoito saattaa muutenkin mutkistua. Osa emakoista tappaa myös porsiessaan omaa jälkikasvuaan kivun takia, mutta se on harvinaista. Edellytyksenä onnistuneelle vapaana porsimiselle on että emakko on myös joutilasaikana päässyt liikkumaan vapaasti ja näin kehittämään erityisesti jalkojen lihaksia.
Porsiminen sujuu usein paremmin emakon päästessä liikkumaan vapaasti porsimisen aikana. Jotta porsiminen sujuisi karsinassa hyvin on pesämateriaalia oltava riittävästi ja karsinan tarpeeksi tilava. Sopivana karsinan kokona pidetään yleisesti 5,5 – 7m2, jolloin sika pystyy pitämään karsinan  myös siistinä.  Ilman emakkohäkkiä porsivilla pidetään yleisesti karsinan siistinä pitämistä hieman hankalampana, joka lisää työnmäärää ja kustannuksia. 
Porsimista tulee valvoa enemmän vapaana porsittaessa ja porsaiden kanssa. Porsaiden sorkkavauriot saattavat kasvaa jonkin verran emakoiden astuttua porsaiden jalan päälle.
Sikalassa on myös huolehdittava alhaisesta melutasosta, jotta emakko kuulee makuulle mennessään porsaan hätähuudon tarvittaessa.
Sikalaan, jossa porsitetaan emakot vapaana on syytä jalostuksessa kiinnittää huomiota emo-ominaisuuksiin. Hyvillä emo-ominaisuuksilla varustettu emakko varoo porsaitaan ja  ilmoittaa porsaille makuulle menosta kuopimalla ja röhkimällä.

Vapaana porsittaminen vie enemmän pinta-alaa sikalasta ja työkustannus on suurempi. Suomessa porsituskarsinalle ei ole säädetty vähimmäispinta-alaa., mutta tukea myönnetään kun karsina on minimissään 6m2. Ruotsissa porsituskarsinan vähimmäiskoko on 6m2.
Porsailla tulisi olla alue, jossa ne kaikki mahtuvat makaamaan suojassa emakon liikkeiltä. Porsaspesä on tähän hyvä ja porsaidenkäsittelyäkin helpottava keino. Vapaana porsimisen etuna on eläinten helpompi siirrettävyys, kun emakkoa ei tarvitse saada häkkiin. Toisaalta monet vanhemmat emakot menevät itsestään porsitushäkkiin kun tietävät jutun.

Vapaana porsiminen voidaan toteuttaa yksittäisissä karsinoissa, tai aidoilla, jotka mahdollistavat emakon vapaan liikkumisen muiden emakoiden kanssa, mutta rajaavat possut karsinaan. Porsaat pääsevät muiden joukkoon ollessaan tarpeeksi isoja ylittämään matalan esteen, joka tähän asti on rajannut ne vain karsinaan. Ison pahnuekoon ja mahdollisesti heikentyneiden emo-ominaisuuksien kannalta ryhmäkarsina voi olla ongelmallinen. Emakko voi rasittua porsaistaan liiaksi ja hylätä porsaansa. Porsaat voivat käydä syömässä väärän emakon luona ja pienemmät porsaat voivat jäädä vaille ravintoa. Porsaiden välillä esiintyy kilpailua maidosta, joka vaikuttaa emakon imetyshalukkuuteen. Jos imetys jää vähäiseksi emakko voi tulla kiimaan jo imetysaikana. Kiima on usein heikko. Tätä voidaan ehkäistä päästämällä porsaat ja emakot ryhmäimetykseen sopivana ajankohtana. Emakko hyvinvointi parantuu sen päästessä välillä poistumaan porsaiden luota, niin kuin se luonnossakin tekisi. Suuri pahnuekoko ja nopea kasvu voivat olla kumminkin syynä porsaiden hylkäykseen. Ryhmä imetyksessä porsaiden kokema stressi pienenee, sillä ne oppivat vähitellen syömään kiinteää ruokaa. Ruokintakustannukset pysyvät myös kurissa kun kalliita pikkuporsaiden rehuja ei tarvita.

Kustannuksia lisäävät myös kuivitus- ja pesänteko materiaalien hankinta. Yleisesti kumminkin oletetaan että emakoiden parempi kunto tuo säästöä eläinlääkärikustannuksissa.

Jos emakko voi liikkua karsinassa vapaasti on karsinassa oltava porsaita suojaavat rakenteet. Käytännössä rakenteet ovat usein metalliputket, jotka kiertävät laitoja, jotta emakko ei pääse litistämään porsaita. Rakenteet suojaavat porsaita ainoastaan emakon käydessä makuulle.

Ruotsissa ja Norjassa on häkkiporsitus kielletty vuodesta 2007 ja emakko voidaan kytkeä porsitushäkkiin vain erityistapauksessa enintään viikoksi.

Luomutuotannossa emakot porsivat aina vapaana, mutta luomutiloja on Suomessa vain noin 15.

Jotain siltä välillä

Porsitushäkki voidaan myös avata, jolloin saadaan parhaassa tapauksessa hyödynnettyä kummankin tavan hyvät puolet. Tämä tapa on nimenomaan se, joka on yleistymässä Suomessa ja yleensä vapaanaporsituksesta puhutaankin tarkoitetaan tälläistä kompromissi ratkaisua. Emakko pääsee liikkumaan vapaammin ja luomaan suhdetta porsaisiin, mutta tarvittaessa se saadaan lukittua häkkiin. Häkissä avunanto porsituksessa ja kipupiikin antaminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tällä hetkellä sikaloihin rakennetaan tälläisiä välimallin häkkejä, jotta saataisiin sekä porsitushäkistä, että vapaanaporsituksesta hyvät puolet käyttöön.
Käytännössä kumminkin tätä mahdollisuutta on hankala käyttää uudemmissa sikaloissa, sillä karsinan laidat ovat sen verran matalia että emakko voi astua siitä yli.  Häkit ovat myös harvoin sellaisia että niitä voisi avata. Jos tila on liian pieni tarkoitukseen porsaskuolleisuus lisääntyy. Sika on siisti eläin, mutta jos karsina on liian pieni se ei pysty huolehtimaan siisteydestä, joka johtaa karsinan sotkuisuuteen ja työmäärän lisääntymiseen.

Porsaskuolleisuuden vähentäminen

Yleisesti oli kyse mistä vain porsitustavasta on porsaskuolleisuuden vähentäminen sikaloissa tärkeässä asemassa.

Etenkin vapaana porsivilla emakoilla emo-ominaisuuksien jalostaminen on suuressa osassa jalostustavoitteita mietittäessä. Myös häkkiporsituksessa emo-ominaisuudet ovat tärkeässä osassa, sillä yhtälailla emakko voi ilmoittaa häkissä käydessään makuulleen kuin vapaanakin. Emakon sopivan kuntoluokan ylläpito on myös oleellista, sillä lihava emakko rasittuu seisomisesta ja litistää rymähtäessään porsaita alleen.
Porsimisen valvonta on tärkeää, jotta synnytysvaikeuksiin päästään puuttumaan ajoissa. Emakko voi myös tarvita kipupiikin porsiessaan. Porsaiden terninmaidon saanti heti aluksi on turvattava, sillä se vähentää kuolleisuutta.
Pahnueiden tasaaminen, mikäli pahnueet ovat epätasaisen kokoisia. Toinen emakko voi synnyttää 20 porsasta ja toinen 5, jolloin isosta pahnueesta siirretään porsaita toiselle emakolle. Jotta siirtäminen onnistuu se pitää tehdä ajoissa ja porsaiden tulee olla suunnilleen saman ikäisiä.
Emakoiden syömistä seurataan tarkasti, koska se vaikuttaa suoraan maidon tuotantoon, joka taas vaikuttaa porsaiden kasvuun.
Karsinan tulee olla valoisa, jotta siivous ja eläinten tarkastaminen olisi helppoa. Hoitajan hyvinvointi ja motivaatio ovat ihan avainasemassa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eläinten ja hoitajan hyvinvointi edistää porsaiden tasalaatuisuutta, elinvoimaisuutta ja kasvua.

Ulkokasvatus

Jotkin tilat ovat vastanneet kuluttajien huoleen sikojen oloista ja siirtyneet kasvattamaan sikoja pihalla. Pihalla kasvatus on työlästä, sillä ne tonkivat maata aitalankojen päälle ja vierittävät kiviä eläinsuojaan sisään.
Afrikkalaista sikaruttoa ollaan havaittu jo virossa ja sen estämiseksi Suomessakin siat pitää aidata kaksinkertaisella aidalla, jotta villisiat eivät pääse levittämään ruttoa tuotantosikoihin. Afrikkalaisen sikaruton levitessä Suomeen olisi kyseessä todella suuret tappiot.

Summa summarun

Viljelijät jotka eivät ole vapaaporsituksen kannalla nostavat usein syyksi lisääntyneen porsaskuolleisuuden. Kestääkö vapaana porsitus eettistä tarkastelua, jos näin tapahtuu?
On tutkittu että porsaskuolleisuus on sama sekä vapaana porsittaessa että emakkohäkissä. Häkkiporsituksessa kuolleina syntyneiden porsaiden määrä on suurempi, mutta porsaita kuolee myöhemmässä vaiheessa vähemmän. Onko sitten emakon alle litistyminen pahempi tapa kuolla kuin vaikkapa nälkiintyminen tai kylmettyminen? Kumpaakin tapahtuu sekä emakkohäkissä että vapaana porsittaessa. Teurastamot keräävät erilaisia tietoja sikaloista, joilla valvotaan laatua ja eläinten olosuhteita. Porsaskuolleisuus on sikatiloilla keskimäärin 15-20% teurastamosta riippuen.

Tuottajat tuntuvat yleisesti pitävän vapaana porsitusta työläämpänä vaihtoehtona, mutta kuluttajat arvostavan vapaana porsitusta enemmän. Ei kumminkaan tarpeeksi ollakseen valmiita maksamaan kalliimmista tuotantokustannuksista. Snellman alkaa vuoden 2019 alusta maksamaan tuottajalle 5e/kg lisähintaa, mikäli porsitus tapahtuu vapaana. Atria on varovaisemmin mukana tukemassa vapaaporsitusta. Karsinaratkaisujen odotetaan vielä kehittyvän ja osaamista kartutetaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Atria onkin järjestämässä tuottajille matkan elokuussa, jonka tarkoituksena on tutustua vapaana porsitukseen.  

Suurin syy miksi vapaaporsitukseen ei olla siirrytty on juurikin kustannukset, jotka syntyvät rakenteita uusittaessa tai uutta sikalaa rakentaessa suurempi karsinakoko. Vaikka monet tutkimukset tuntuvat puoltavan vapaana porsitusta, käytännönkokemusta siitä on vähän. Sitkeässä elää myös usko siihen että porsaskuolleisuus räjähtää käsiin vapaana porsittaessa. Monet kumminkin puoltavat häkissä vapaana porsitusta, jonka koettiin lisäävän emakon ja porsaiden viihtyvyyttä.

Vaikka porsitushäkki on yleinen suomessa, meillä ei katkaista porsailta häntiä ja antibioottien käyttökin on vähäistä. Tuotantotavoissa on aina parannettavaa ja se on haastavaa huonon kannattavuuden takia. Luotan siihen että Suomessa tilalliset pitävät hyvää huolta eläimistä.

Pienessä mittakaavassa eläimiä pystytään kasvattamaan ulkona ja sellaisissa olosuhteissa kun kuluttajat haluavat. Kun sikalan koko kasvaa joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka helpottavat ihmisen työtä ja ovat varmempia. Sikalan koon kasvaessa kustannukset per eläin pienenevät. Avainasemassa sikojen olosuhteita kehitettäessä ovat kuluttajat. Jos kannatat possujen vapaana kasvatusta, osta liha paikasta jossa tiedät niin tapahtuvan! Ulkomainen liha kannattaa suosiolla jättää kaupan hyllylle, se ei edistä sikojen  olosuhteita Suomessa ollenkaan. 

Mitä mieltä itse olet? Mikä porsitustapa olisi paras vaihtoehto, vai onko sitä? Millaista sian lihaa itse ostat tai ostaisit mieluiten? Mikä on ratkaisevassa asemassa kun valitset lihaa kaupasta?



lauantai 24. helmikuuta 2018

5. lukemisen arvoista kirjaa

Olen lukenut tämän alkuvuoden aikana yli 20 kirjaa, sekä monia erilaisia artikkeleita. Se on enemmän kun kuuteen vuoteen yhteensä. Kaunokirjallisuutta en ole lukenut, sillä pidän sitä hankalana tässä elämäntilanteessa. Siihen pitää päästä uppoutumaan, joka ei jatkuvan keskeytyksen ilmapiirissä onnistu ;) .

Mitä kirjaa sinä suosittelisit luettavaksi? Tässä minun listani.

Hyvä tapa elää

Kirjoittanut Helen Nearing 
1974

Kirja kaikille omavaraisuudesta haaveileville. Hienoja oivalluksia ja käytännön vinkkejä. Oivalluksia siitä miksi nykyaikana ei omavaraisuus onnistu. Nearningit muuttivat maaseudulle, jossa on hämmästyttävän samanlainen ilmasto kuin meillä täällä suomessa ja aloittivat omavaraistalouden. He tekivät töitä tuottaen vaahterasiirappia ja kasvattivat lähes kaiken syötävänsä itse. Huomioitavaa on että he olivat kasvissyöjiä. He rakensivat taloja saatavilla olevista materiaaleista. Ohjenuorana oli velan välttäminen. Kaiken minkä he tienasivat he käyttivät ruuan ja rakennustarpeiden ostoon. Kasvimaasta voi ottaa mallia - se tuotti satoa ympäri vuoden. Rakennuskulttuuri oli hieman erilainen tuolloin kun ei tarvittu rakennuslupia ja esimerkiksi kivitalon nurkkien vahvikkeena saattoi käyttää rautaromua tai piikkilankaa... 

Sapiens ihmisen lyhyt historia

Kirjoittanut Yuval Noah
2011

Törkeän hyvä kirja joka tarjoaa oivalluksia aivan kaikkeen aina ihmisen alkuajoilta lähtien. Jokaisen ruokavaliostaan huolehtivan, sijoittajan, viljelijän, liberiaalin, rasistin, kukkahatun ja tavallisen tallaajan pitäisi lukea tämä kirja! Samanlaisia ristiriitoja mitä on ollut joka aikakautena on nytkin. Kansakunnan oppii tuntemaan vain sen sisäisiä ristiriitoja tarkkailemalla. Kirja kertoo taidokkaasti historiasta ja osin nykypäivästä ja haastaa samalla ajattelemaan. Teksti on helppoa ja selkeä lukuista.

Erilainen ote omaan talouteen

Kirjoittaneet Pasi havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi
2016

Kapitalistessa maailmassa tarvittavaa tietoa. Tämä pitäisi kaikkien lukea ja miettiä omaa rahan käyttöään. Jokainen voi olla vauras!

Idiootit ympärilläni

Kirjoittanut Thomas Erikson
2017

Loistava kirja joka toisaalta ärsyttää yleistyksillään, mutta kuvaa samalla niin hyvin ihmisluontoa, ettei siitä voi ärsyyntyä. Kirjan mukaan ihmisillä on neljä eri päätyyppiä: keltainen, punainen, vihreä ja sininen. Lisäksi on olemassa näiden värien sekoituksia - ja yleensä ihmiset ovatkin näitä sekoituksia. Kirja kuvaa osuvasti miten erilaisia ihmistyyppejä tulisi lähestyä ja miten he ajattelevat minkäkin asian. Itse luokittelisin itseni puna-siniseksi. Mikä sinä olet?


 Kehon ja mielen ayurveda

Kirjoittanut Janesh Vaidya
2016
Terveydestä kiinnostuneelle hyvää luettavaa. Perustuu intialaiseen Ayuveda filosofiaan. Itse siirryin tämän kirjan myötä yhä enemmän syömään kasvispainotteisesti.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Onnellista tätä vuotta!

Aluksi elämä (lähes) ilman eläimiä oli todella outoa. Nyt olen alkanut tottumaan jo, vaikka mielessä kyteekin silloin tällöin ajatuksia kanoista, kaneista... ja järkytyksekseni myös vuohista. Hevoset ovat ihania eläimiä, mutta todellisuudessa aika pelkästään henkistä hyvinvointia tuottavia. No saahan siitä hyvää lannoitetta ja liha se vasta hyvää onkin... 
Eläinten aika ei ole vielä, mutta ehkä sitten joskus taas. 
Ensi vuonna aijon ehtiä paremmin kasvimaan kimppuun.

Nyt olen ehtinyt lukemaan kirjoja, opiskelemaan kieliä ja osallistumaan erilaisiin verkkoseminaareihin. Ilmoittauduimpa muutamalla valokuvauskurssillekin! Ja asettanut itselleni pitkästä aikaa mielekkäitä tavoitteita ja haaveita, unohtamatta elää nyt.
Ja elämä tuntuu helpolta. Ainakin vielä.
Joskus on aika myöntää ettei ihan kaikkea ehdi.


23.12 käytiin katsomassa kun Markus Grönholm toi Joulupukin Inkooseen ralliautolla. Mimmu kikatti että Joulupukilla on unohtunut kaasu pohjaan.

Meillä on ollut ihan huippu loma (varsinkin kun se on ensimmäinen joululoma yhdeksään vuoteen!)! Arkea alkaa jo kaivata, eikö silloin loma ole onnistunut hyvin? 

Vuosi vaihtui onnellisesti. Käytiin katsomassa raketteja ja poltettiin tähtisädetikkuja.

Onnellista tätä vuotta kaikille!

ps. Kävittehän jo tykkäämässä valokuvaus sivustani Facebookissa?

perjantai 15. joulukuuta 2017

Haaveesta todeksi


Olen halunnut valokuvata lapsia- perheitä- eläimiä ja erilaisia tapahtumia jo aika pitkän aikaa. Rohkeus ryhtyä tuumasta toimeen on vain puuttunut. Kesällä pääsin ammattikuvaajan assariksi ja päätin että kyllä minäkin osaan ja pystyn! 

Nyt päätin toteuttaa haaveeni!

Instagramista näkee mun ottamia kuvia enemmän @tiamust
Yhteyttä muhun saa facebookin kautta, sähköpostitse (tia . mustajarvi @ gmail . com tai koivukummun @ gmail . com) tai vaikka soittamalla 050 5374888 (klo 8-18 saa parhaiten kiinni)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Eläimetön on huoleton (ja arvonnan tuloksia)

Meille tuli elokuun lopussa Timantti hevonen. 



Ihastuin sen rauhallisuuteen ja pomminvarmaan olemukseen. Ostin Timantin projektiksi, mutta en arvannutkaan kuinka projekti se on. Timantin emä hyökkäsi sen kimppuun varsana ja Timantti kasvoi tästä johtuen tuttipullovarsana. Ilmeisesti se oli kaikkien lellikki ja yhtäkkiä siitä kasvoikin iso hevonen, jolla ei ollut mitään rajoja. 


Työskentelin sen kanssa päivittäin monta kertaa päivässä. Eri kouluttajat kävivät katsomassa ja neuvomassa mua sen kanssa. Lopulta kumminkin osoittautui että sen traumat olivat niin syvällä että se ei pääsisi niistä ikinä eroon. 5-vuotias hevonen oli 2-vuotiaan tasolla. 
Timantti oli ihan kiltti niin kauan kun siltä ei vaadittu mitään. Kun pyysi sitä vaikkapa kääntymään (etenkin ihmisestä pois päin) se tuli päälle. Ei mitenkään vähän, vaan hampaat irvessä hyppäsi pystyyn, vinkui ja käänsi pepun. Sama tapahtui päivittäisissä tilanteissa useasti. Satulan kanssa sen lähelle ei ollut asiaa. Sain sen verran siedätettyä että satulahuopa sai olla selässä kunhan hetken jaksaa totutella. Kengityksestä en edes haaveillut. Pelkkä kavioiden putsaus oli hankalaa päivästä riippuen. Minä sain sille riimun päähän, muut eivät. Taluttaminen tallista tarhaan oli kamalaa. Joka päivä pelkäsin että se riuhtaiseen itsensä irti ja jyrää jonkun lapsista.

Lopulta totesin usean kouluttajan kanssa että on armeliaampaa päästää Timantti pois täältä. Nyt se on meidän pakastimessa. Kaunis, nuori suomenhevostamma. Harmittaa. 

Me olemme lähes eläimettömiä. Vain koira ja kissa. 
Tuntuu hyvältä. 
On aikaa...
Ehkä vähän liikaakin ;).

Ehkä meille vielä joskus muuttaa hevonen pihaan, mutta ei nyt.

Niin se arvonta, pidemmittä puheitta:
Onnea Maire! 
Laitoin sinulle sähköpostia :)